Lue keskustelun säännöt.
Se eilinen psykologisissa asioissa vastaillut paikalla
22.06.2014 |
en valitettavasti löytänyt sitä aiempaa ketjua, sillä unohdin miten sen otsikoin, kirjoittelin niin tiiviisti. Lupasin vastailla vähintään niihin eilisiin kysymyksiin, joten olisiko joku viitsinyt ehkä linkittää tähän jos eilen av:lla olleita paikalla? Kiitoksia! :)
Kommentit (5)
Onko_sinulla_hankala_tilanne?_Minä_autan._:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko_sinulla_hankala_tilanne?_Minä_autan._:)
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 21:22"]
Onko_sinulla_hankala_tilanne?_Minä_autan._:)
[/quote]
Kiitos!
T: AP
Olen ollut n.5 vuotta sinkkuäitinä ennenkuin aloin seurustelemaan ihanan miehen kanssa n. 2kk sitten. Kaikki on sujunut hyvin ja olen todella rakastunut. Minulla on myös varma tunne siitä, että mies aidosti välittää minusta ja lapsestani ja että tämä juttu kestää. Asumme kuitenkin vielä tällä hetkellä eri paikkakunnilla ja työasioiden vuoksi yhteistä aikaa on joskus vaikea järjestää, mistä pääsemmekin itse aiheeseen: Minulla on huono omatunto, kun mies kertoo ikävöivänsä, mutta en itse tunne samoin. Olenko vain liian tottunut olemaan ja tulemaan toimeen omillani? Rakastan miestä ja arvostan yhteistä aikaamme, mutta en kaipaa sitä yhtä paljon kuin hän. Kasvanko ajan kanssa ajatukseen yhteen muuttamisesta ja oikeasta arjen jakamisesta? Mitä jos kaikesta huolimatta ahdistun ja koen etten saa tarpeeksi aikaa itselleni?