Onko Asperger-lapsillanne kavereita/ystäviä?

[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 18:31"]

En tee mitään työtä. Olen eläkkeellä. Sosiaaliset taitoni eivät riitä työelämään.

[/quote]

Eikö ole olemassa sellaista työtä, jota voisi tehdä yksin?

[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 18:55"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 18:31"]

En tee mitään työtä. Olen eläkkeellä. Sosiaaliset taitoni eivät riitä työelämään.

[/quote]

Eikö ole olemassa sellaista työtä, jota voisi tehdä yksin?

[/quote]

En tiedä. Luulisi olevan, mutta en tiedä mitä se voisi olla. Opiskeluaikoina olin työharjoittelussa melko itsenäisessä työssä, mutta sielläkin olisi tarvittu sosiaalisia taitoja työkavereiden kanssa toimeen tulemiseen. Ja vakituisten työntekijöiden toimenkuvaan kuului myös sosiaalisia taitoja vaativia työtehtäviä. Joten palkattuna työntekijänä en olisi siellä pärjännyt.

23-vuotiaalla veljelläni on yksi kaveri, sekin 15-vuotias tyttö. Ja ihan kaveri, ei todellakaan muuta. Henkisesti ovat samalla tasolla.

Pojallani on useimpina aikoina ollut noin 1-3 omanikäistä kaveria, joiden kanssa puuhaa kulloisenkin mielenkiinnonkohteen parissa. Aikojen saatossa näistä yksi on ollut assi ja toinen adhd/masentunut, nykyään kavereissa on yksi adhd/masentunut nuori. Poikani on nyt 17. Hän on aina kaivannut kaveria ja ongelma on ollut siinä, että ettei tiennyt, miten kaverin kanssa olisi. Tähän auttoi neuropsykiatrinen ryhmäkuntoutus, jota sai diagnoosin jälkeen. 

Koska oma poikani on ollut myös assien kanssa tekemisissä (esim tuolla kuntoutusryhmässä ja muutenkin) sanoisin, että ei yhdellä assilla mitenkään erityisen varmasti synkkaa yhteen toisen kanssa. Assit ovat, kuten muutkin ihmiset, paljolti yksilöitä, joiden mieltymykset seuran suhteen eroavat. Ja kaksi vesserwisseriä harvoin sietää toisiaan kauaa. Sen sijaan noiden adhd-ihmisten tai masennusdiagnoosin saaneiden kanssa meidän pojalla tuntuu synkkaavan hyvin ja toimivat paitsi kavereina myös jonkun sortin vertaistukena toisilleen.

poikani sanoi että haluaa vaan sellaisia kavereita, jotka ymmärtävät, ettei jaksa nähdä usein.

Hei kertokaa miten tuo apserger ilmeni enne kouluikää? Missä vaiheessa siis tajusitte että lapsenne ei ole ihan tavallinen/sai diagnoosin?

Tällä hetkellä huonosti. Muuton myötä vanhat kaverit jäivät ja uusia ei alakouluikäinen ole löytänyt.

Satunnaisesti viettää aikaa luokkakavereiden kanssa, jos yhdessä olemisella on selvä "tavoite" tai leikillä säännöt.

Viettää paljon aikaa mielikuvitusmaailmassa ja saattaisi tulla toimeen paremmin pienempien kanssa, joita voi ohjailla.

AS-tyttö on herkkä aistimaan toisten mielipiteitä, eli huomaa kyllä, jos häntä pidetään omituisena.

Parikymppisellä pojallani on AS ja hän asuu tuetussa asumisessa ja on hänellä asukastovereiden joukossa tuttavuuksia, ns. pelikavereita, joiden kanssa tykkää mm. pelata korttia ja lautapelejä, mutta ei kuitenkaan ole osoittanut halua tutustua heihin syvemmin, ei juuri uskoudu heille asioistaan, kysele kuulumisia jne.

Kuulostaa niin tutulta. Mitenköhän kaksi as-nuorta tulisi toimeen keskenään? Kokemuksia?

muutamaa kaveria tapaa harvakseltaan, heilläkin as

Minulla ei ole lapsia. Mutta itselläni on aspergerin oireyhtymä. Ala-asteikäisenä minulla oli pari kaveria, joiden kanssa vietin aikaa harvakseltaan. Vanhempieni mielestä minulla ei ollut ollenkaan kavereita, niin harvoin noita kahta kaveriani tapasin.

He olivat samanikäisiä kuin minä. Molemmat kaverini olivat neurotyypillisiä. Toinen heistä joutui yläasteella psykiatriseen hoitoon, mutta ei hänellä mitään neuropsykiatrisia ongelmia ollut.

Ala-asteen jälkeen minulla ei ole ollut ainuttakaan kaveria.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 14:04"]Minulla ei ole lapsia. Mutta itselläni on aspergerin oireyhtymä. Ala-asteikäisenä minulla oli pari kaveria, joiden kanssa vietin aikaa harvakseltaan. Vanhempieni mielestä minulla ei ollut ollenkaan kavereita, niin harvoin noita kahta kaveriani tapasin.

He olivat samanikäisiä kuin minä. Molemmat kaverini olivat neurotyypillisiä. Toinen heistä joutui yläasteella psykiatriseen hoitoon, mutta ei hänellä mitään neuropsykiatrisia ongelmia ollut.

Ala-asteen jälkeen minulla ei ole ollut ainuttakaan kaveria.

[/quote] kaipaatko kavereita? Minkälaisia sosiaalisia suhteita sinulla on? Minkälaista työtä teet?

[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 13:18"]Ha, meillä normaaleilla lapsilla on parempaakin tekemistä kuin hoitaa jotain kehareita

[/quote] ainakaan tyttäreni ei ole imbesilli wt, kuten sinä.

Minun pojallani Jonilla on asperger. Hänellä on kuitenkin monta ystävää joiden kanssa hän "juo es ja pelaa cs". En ole häneltä tarkemmin kysellyt mitä tuo tarkoittaa, mutta ilmeisesti saa aina kavereiden vanhemmilta mehua ja lautapelejä. T: Pirkko

Ei nyt ihan sovi tähän, koska kyse ei ole lapsestani, mutta 17-vee poikaystävälläni on as ja hänellä on "parhaita" kavereita jotain 4-5. Ihan hyvin, kun itselläni on vain yksi, vaikka olen "normaali" :) Nuorimmat kaverit hänellä on pari vuotta itseään nuorempia ja vanhimmat itseään n.10-15v vanhempia. Ja kumpaakin sukupuolta löytyy kavereista :) Minä olen meistä se, joka viihtyisi paremmin kaksistaankin, mutta poikaystäväni tahtoisi olla enemmänkin kavereiden kesken, vaikka ujo onkin. Itse olen 15v.

Hei

Halusin vain kommentoida viimeisimpään että es on hyvin suosittu nuorten seurassa ja tarkoittaa energiajuomaa josta on jopa video youtubessa.

Yksi hyvä kaveri on as-luokalta. Välit vanhaan eskarikaveriin ovat harmi kyllä viilentyneet. Haluaisi kyllä saada kavereita, mutta tutustuu huonosti.

Nro 11 hirtä ittes.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 13:13"]Kuulostaa niin tutulta. Mitenköhän kaksi as-nuorta tulisi toimeen keskenään? Kokemuksia?

[/quote] Riippuu luonteesta. Minulla on yksi as-nuori kaverina, ja hänen kanssaan on tosi kiva olla, koska hän ei välitä oudoista käyttäytymismalleistani. Hänen kanssaan voin puhua yhteisestä kiinnostuksenkohteestamme (tietokoneet ja fysiikka) tuntikaupalla, eikä kumpikaan kyllästy.

Jos kiinnostuksenkohteet ovat liian erilaisia, kahden as-nuoren saattaa olla vaikea kommunikoida keskenään.

t. 15-v as-teini. Älkää kysykö, miksi roikun av:llä.

Minun asperger-pojallani on myös muutama aika pintapuolinen (ainakin minun näkökulmasta) kaveri liittyen harrastukseen. Ikäistensä kanssa on jotenkin vaikea kommunikoida ja toisaalta ei ole suurta haluakaan. Viihtyy yksin. Vieraiden aikuisten silmiin poikani on harvinaisen sulavakäytöksinen ja mukava teini.