Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitini onnitteli minua siitä, että olen laihtunut masennuslääkkeiden vuoksi
30.06.2014 |
Tuntuu todella oudolta. Äitini on yksi suuri syy siihen, miksi ylipäätään olen pitkään ollut lievästi masentunut, kunnes lopulta putosin yhtäaikaisten vastoinkäymisten vuoksi vakavasti masentuneeksi. Melkein kahdeksan kuukautta peittelin ongelmia, siirsin vastuunkantoa eri asioista, koitin sulkea koko elämäni ulkopuolelle ja vain vastata toisinaan puhelimeen ja ryhdistäytyä hetkeksi esittämään reipasta.
Romahdettuani totaalisesti kerroin perheelleni, että tarvitsen apua, enkä sittenkään osaa selvittää asioita yksin. Sain tukea psykiatrillemenoon niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Aloitin lääkityksen, joka toi useita sivuoireita, mutta suurimpana ruokahaluttomuuden. En ole syönyt näitä lääkkeitä kuin vasta kuukauden, mutta laihtunut jo kuusi kiloa.
En enää edes tiedä olenko lihava vai normaali, koska koko minäkuvani tuntuu vääristyneen. Kun sanoin äidilleni puhelimessa, että olen laihtunut tämän verran, hän onnitteli. "No mutta sehän on ihan hyvä sivuoire, etkös itsekin sitä toivonut?"
Hän sitä on tainnut enemmän toivoa. Olen ollut syömishäiriöinenkin. Aina olemme koko perhe olleet hänen mielestään liian pulleroita. Minä olen nyt 166cm ja 54kg. Tuli vaan niin karsea olo tuosta kommentista. En osaa muutenkaan vastata rehellisen luonnollisesti äitini kommentteihin. Tässäkin menin vain hiljaiseksi. Miten oppisin saamaan tuon ilkeämielisen kommentoinnin loppumaan? :(
Kommentit (4)
Huh, noilla lukemilla olet hoikka! Eipä silti, minun isäni oli samanlainen toope. Pienestä pitäen sain kuulla olevani "pullukka" ja "lihavuuteen taipuvainen", koska kasvoni ovat rakenteeltaan pyöreät. Paino oli aina normaali. Sekä tietysti sain kuulla, että "urheilu ei sovi sinulle".
Kun pääsin 18-vuotiaana kotoa pois, aloin urheilemaan ja yllättäen se sopikin minulle vallan mainiosti.
Jossain vaiheessa painoindeksini oli 18, niin mitä älypää isäni (175/95) tulee sanomaan? No että me pullukat voitaisiin laihduttaa yhdessä. Että hänellä on painonvartijoiden taulukko ja minun olisi hyvä laihtua painoindeksiin 22.
Kun selvisi, että painoni oli melko reippaasti tuon alle, hän vain totesi "aijaa" ja poistui paikalta.
Koskaan en kuullut siltä kusipäältä, että painoni olisi ollut sopivat tai että olisin ollut missään hyvä. Päinvastoin. Verrattiin aina rikollisiin, jälkeenjääneihin ja syrjäytyneisiin, vaikka todellisuudessa olin välillä jopa luokan paras oppilas. Pakettiin kuului myös se, etten tule kelpaamaan kenellekään miehelle.
Huonot uutiset ovat, että tämä kusipää on vielä hengissä, mutta hyvää on se, ettei minun tarvitse olla sen ja samankaltaisen vaimonsa eli äitini kanssa missään tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 21:28"]
Huh, noilla lukemilla olet hoikka! Eipä silti, minun isäni oli samanlainen toope. Pienestä pitäen sain kuulla olevani "pullukka" ja "lihavuuteen taipuvainen", koska kasvoni ovat rakenteeltaan pyöreät. Paino oli aina normaali. Sekä tietysti sain kuulla, että "urheilu ei sovi sinulle".
Kun pääsin 18-vuotiaana kotoa pois, aloin urheilemaan ja yllättäen se sopikin minulle vallan mainiosti.
Jossain vaiheessa painoindeksini oli 18, niin mitä älypää isäni (175/95) tulee sanomaan? No että me pullukat voitaisiin laihduttaa yhdessä. Että hänellä on painonvartijoiden taulukko ja minun olisi hyvä laihtua painoindeksiin 22.
Kun selvisi, että painoni oli melko reippaasti tuon alle, hän vain totesi "aijaa" ja poistui paikalta.
Koskaan en kuullut siltä kusipäältä, että painoni olisi ollut sopivat tai että olisin ollut missään hyvä. Päinvastoin. Verrattiin aina rikollisiin, jälkeenjääneihin ja syrjäytyneisiin, vaikka todellisuudessa olin välillä jopa luokan paras oppilas. Pakettiin kuului myös se, etten tule kelpaamaan kenellekään miehelle.
Huonot uutiset ovat, että tämä kusipää on vielä hengissä, mutta hyvää on se, ettei minun tarvitse olla sen ja samankaltaisen vaimonsa eli äitini kanssa missään tekemisissä.
[/quote]
Voi hyvänen aika. Tällaiset kommentit tuo kyllä vähän perspektiiviä ja pientä nolostumista myös näistä omista ekan maailman ongelmista. Aivan uskomaton isä sulla!! Inhottaa ja vituttaa niin että hakkaan tätä näppäimistöä!!
Onneksi tunnut käsittävän irrallisemmin kuka sinä olet ja kuka sun isäsi on.
Minä en osaa noin suoraviivaisesti vihata äitiä ja hän ei ole noin suoraan ilkeä, ilkeydet ovat piiloviestintää ja iskevät syvälle ja lujaa, muttei koskaan niin että suoranainen konflikti syntyisi. Mutta sekin tuntuu vähän pieneltä verrattuna sinun tilanteeseen, ettei missään tekemisissä. Olen tosi pahoillani sun puolesta. :(
AP
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 21:35"]
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 21:28"]
Huh, noilla lukemilla olet hoikka! Eipä silti, minun isäni oli samanlainen toope. Pienestä pitäen sain kuulla olevani "pullukka" ja "lihavuuteen taipuvainen", koska kasvoni ovat rakenteeltaan pyöreät. Paino oli aina normaali. Sekä tietysti sain kuulla, että "urheilu ei sovi sinulle".
Kun pääsin 18-vuotiaana kotoa pois, aloin urheilemaan ja yllättäen se sopikin minulle vallan mainiosti.
Jossain vaiheessa painoindeksini oli 18, niin mitä älypää isäni (175/95) tulee sanomaan? No että me pullukat voitaisiin laihduttaa yhdessä. Että hänellä on painonvartijoiden taulukko ja minun olisi hyvä laihtua painoindeksiin 22.
Kun selvisi, että painoni oli melko reippaasti tuon alle, hän vain totesi "aijaa" ja poistui paikalta.
Koskaan en kuullut siltä kusipäältä, että painoni olisi ollut sopivat tai että olisin ollut missään hyvä. Päinvastoin. Verrattiin aina rikollisiin, jälkeenjääneihin ja syrjäytyneisiin, vaikka todellisuudessa olin välillä jopa luokan paras oppilas. Pakettiin kuului myös se, etten tule kelpaamaan kenellekään miehelle.
Huonot uutiset ovat, että tämä kusipää on vielä hengissä, mutta hyvää on se, ettei minun tarvitse olla sen ja samankaltaisen vaimonsa eli äitini kanssa missään tekemisissä.
[/quote]
Voi hyvänen aika. Tällaiset kommentit tuo kyllä vähän perspektiiviä ja pientä nolostumista myös näistä omista ekan maailman ongelmista. Aivan uskomaton isä sulla!! Inhottaa ja vituttaa niin että hakkaan tätä näppäimistöä!!
Onneksi tunnut käsittävän irrallisemmin kuka sinä olet ja kuka sun isäsi on.
Minä en osaa noin suoraviivaisesti vihata äitiä ja hän ei ole noin suoraan ilkeä, ilkeydet ovat piiloviestintää ja iskevät syvälle ja lujaa, muttei koskaan niin että suoranainen konflikti syntyisi. Mutta sekin tuntuu vähän pieneltä verrattuna sinun tilanteeseen, ettei missään tekemisissä. Olen tosi pahoillani sun puolesta. :(
AP
[/quote]
Äläs nyt, ei tilanteita voi todellisuudessa verrata toisiinsa, eikä mitkään toiselle tapahtuneet asiat tee sinun asiaa mitenkään vähäisemmäksi. Minun murheeni on sitä paitsi ratkottu jo aikanaan, elämä on viimein nyt hyvää ja olen tosi onnellinen ettei enää tarvitse olla kamalien vanhempien kanssa yhteyksissä. Ihan oikeasti.
Kertomuksesi toi mieleen omat kokemukset, ja siitä mielleyhtymänä harmitti tuo äitisi tahdittomuus kommentissa.
Jotkut vanhemmat ovat tosi ajattelemattomia noissa.
Alue: Aihe vapaa
Mulla on ihan sama. Kaveri onnitteli siitä laihtumisesta. Ei maistu ruoka ei.
Hämmentävintä on miehiltä tulevan huomion lisääntyminen. En osaa suhtautua!!!