Miten jaksan odottaa äitiyttä?

Ei mikään kiire, itse tulin äidiksi vasta 39-vuotiaana. 

Minusta sinun pitää nauttia vauvattomasta ajastasi ihan rennosti niin kauan kuin se kestää. Minä olin kuin sinä, saman ikäisenä. Odotin itseasiassa jo ennen kahtakymppiä kuin kuuta nousevaa, että minusta tulisi äiti. No koko aika meni unelmoidessa ja haaveillessa ajasta kun minulla on lapsia. 

Nyt olen 35 ja en saa lapsia. En koskaan tule saamaankaan. Minua harmittaa, että odotin jotain asiaa niin paljon ja sitten en koskaan saanutkaan sitä. Se ajan olisi voinut käyttää paljon paremminkin kuin haaveilemiseen.

Ohjeeni on. Elä päivä kerrallaan, katso mitä elämä tuo tullessaan. Älä odota mitään, katso vain mitä tapahtuu. 

Ymmärrän hyvin tunteesi! Itse olen sinkku, yksinhuoltaja ja vieläpä opiskelija ja kauhea vauvakuume päällä. Tuntuu ihan pala kurkussa kun joskus mietin koskahan saan taas lapsen :( Ensin pitäisi löytää mies ja olla yhdessä mielellään ainakin se pari vuotta. Ja sitten mielellään tietysti vielä koulukin pitäisi käydä loppuun, eli mun kannattaa alkaa haaveillakkaan uudesta vauvasta vasta 3-4 vuoden päästä :( Onneksi sentään on kavereiden vauvoja jota saan hoidella ja pitää sylissä, ja nyt on juuri kummilapsi syntymässä 6vk päästä, ja vieläpä naapuriin. Toivottavasti se veisi pahinta kuumetta pois..

Olen samanikäinen kuin aloittaja, yhdessä mieheni kanssa nyt viisi vuotta ja parin viikon kuluttua menemme naimisiin. Lapsista puhuttiin jo kouluaikoina, että kun molemmilla on vakituinen tai edes pitkä työsopimus. Puolitoista vuotta sitten aloimme yrittää kun elämäntilanne näytti hyvältä. Tein eilen(!) positiivisen testin ja tuntuu, että se puolentoista vuoden murehtiminen, jaksottaminen ja ruumiinlämmön mittaaminen on ehdottomasti ollut tämän arvoista. Toki mikä tahansa voi vielä mennä pieleen, mutta tällä hetkellä olo on aivan uskomaton.

Kaveripiirissä ei ole kuin yhdellä samanikäisellä lapsia, vanhemmilla tutuilla on muutamalla, joten ei ole ollut sellaista "kun kaikilla muillakin on" -fiilistä. Aivan varmasti ajatukset olisivat olleet vieläkin kurjempia jossain vaiheessa, jos kaikilla kavereilla olisi näin nuorena lapsia.

Päivä kerrallaan, et sinä tai miehesi ole kamalan vanhoja vielä senkään jälkeen kun miehesi on käynyt koulunsa! :)

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 22:04"]

Minusta sinun pitää nauttia vauvattomasta ajastasi ihan rennosti niin kauan kuin se kestää. Minä olin kuin sinä, saman ikäisenä. Odotin itseasiassa jo ennen kahtakymppiä kuin kuuta nousevaa, että minusta tulisi äiti. No koko aika meni unelmoidessa ja haaveillessa ajasta kun minulla on lapsia. 

Nyt olen 35 ja en saa lapsia. En koskaan tule saamaankaan. Minua harmittaa, että odotin jotain asiaa niin paljon ja sitten en koskaan saanutkaan sitä. Se ajan olisi voinut käyttää paljon paremminkin kuin haaveilemiseen.

Ohjeeni on. Elä päivä kerrallaan, katso mitä elämä tuo tullessaan. Älä odota mitään, katso vain mitä tapahtuu. 

[/quote] Kiitos viestistäsi. Ikävää, ettet voi saada lapsia. Toivottavasti muuten elämässäsi kaikki on hyvin!

Itse olen kerran tehnyt abortin, olin 18-vuotias ja kumi petti silloisen poikaystävän kanssa. Olin muutenkin jättämässä poikaystävääni, joten abortin halusin.

Olen nyt 32v kahden lapsen äiti. Äidiksi tulin 27-vuotiaana, mutta ekan kerran oli kova kuume jo 21-vuotiaana. Erona tosin sinuun, että itse opiskelin yliopistossa ja järki oli vauvaa vastaan. Kuume kuitenkin oli ja silloinen poikaystävä on nykyinen aviomies ja siis lasteni isä. Tuolloin miehellä ei ollut lainkaan "kuumetta", jos on sitä senkään jälkeen ollut, mutta meinaan, että tuolloin vauvakuumeesta kertominen oli miehelle, että heh, heh. Ja siis mieskin tiesi etten oikeasti olisi edes ollut lasta tekemässä 21-vuotiaana. Mies sanoi sitten itse ennen häitämme (joskus 25-vuotiaana, itse olin 24v), että eikö olisi lapsen aika. No, ei ollut minulle, kun juuri valmistuin ja halusin ensin töihin. Kun sitten 26-vuotiaana ehdotin vauvaa, oli mies heti valmis ilman miettimistä. Samoin oli toisen lapsemme kohdalla. Silloin hän tosin kysyi, että minäkö "määrään" aina aikataulun vauvalle (hän oli aiemmin puhunut toisesta, mutta minulle oli liian aikaista). Pyysinpä sitten miettimään, että kumpiko se kantaa vauvan kipuineen (iskias-ongelmia molemmissa raskauksissa) ja on töistä vuoden pois..ei kysynyt toista kertaa ja toinen vauva sai tulla. Nyt olen sanonut ettei tule kolmatta, mutta mies toteaa, että eihän sitä tiedä. No, ei ole tulossa. Mutta sinulla ap, on todellakin aikaa odottaa. Lapsiin pitää molempien olla valmis.