Poikaystävä elää siivellä

En tiedä auttoiki av palsta asiaa vai mistä

tuulee!

Aamulla poikaystäväni kysyi tekeekö mulle aamiaista. No teki sitten teki. Myöhemmin kun oli suihkussa hän oli tiskaamassa kun tulin pois? Ja ruokakaupassa hän maksoi ostokset ja teki ruokaa heti kun pääsimme luokseni!! Tätä palstaa hän ei ole lukenut, siitä olen varma. Mistähän nyt tuulee :D

ap

No sehän antaa sulle seksiä joten tietysti kuskaat, haet, passaat ja maksat kaiken.

Ihan tosi, miksi suostut tohon? mItä se tekee, opiskelee, käy töissä? Minkäikäinen? Kai se nyt jotakin rahaa saa jostakin? Kyllä sen pitäisi ainakin omat ruokansa maksaa ja jos ei tienaa mitään (opiskelija tai työtön), niin sitten tehdä ainakin kotitöitä. Tekeekö edes niitä, vai teetkö sä kaikki kotityötkin?

sitä mieltä, että jos asia vaivaa sinua jollain tapaa, niin puhu asiasta poikaystäväsi kanssa.

Oletteko puhuneet asiasta yhtään? Mitä poikaystävä asiaan sanoi? Ala pitämään ihan perusteellista kirjanpitoa kauppalaskuista, bensoista ja ajokilometreistä, vuokrasta, vesimaksuista, sähköstä jne. Säilytä kuitit ja laske tilanne vaikka viikon välein. Jos mies ei tajua alkaa maksamaan omaa osuuttaan menoista ilman tappelua, niin pistä poikki. Et saa hänestä ikinä tasavertaista ja luotettavaa kumppania, lapsia ei ainakaan kannata suhteeseen tehdä

Mun kaveri elätti palkkatuloillaan koko 4 henkistä perhettä eikä työtön äijä tehnyt mitään kotitöitä tai katsonut lasten perään vaan muksut vietiin päiväkotiin. Rahasta teki kuulemman tiukkaa. Kun ero tuli, eikä miestä tarvinnut elättää, kerto kaveri et nyt sille jää helposti kuussa 500e säästöön eikä tartte tinkiä ruuassa :)

Hän käy kokopäiväisessä työssä ja on kanssani samanikäinen. Ja kotityöt teen kaikki koska hänhän on vaan "vieraana" tai siis niin käyttäytyy. kyllä aion asiasta puhua, mutten oikein tiedä millä tavalla asian ilmaisisin.. - ap

Mun poikaystävä oli aluksi tollanen, ei tajunnut osallistua mihinkään, koska mulla oli aina ruokaa kaapeissa ja rahaa ostaa ruokaa. Vasta kun kaapit alkoi tyhjentyä ja poikaystävän ehdotettua kauppareissua, josta kieltäydyin vedoten rahanpuutteeseen, alkoi hän osallistua myös ruokakustannuksiin ja nyt maksetaan aika tasaisesti ruokia. Poikaystävä viettää sen verran paljon luonani aikaa, että näin on reiluinta :)

7, kuulostaa aika hyvältä :) mutta en voi oikein vedota rahanpuutteeseen koska hän tietää että olen varakas. en siis tiedä miten voisin hänelle asian ilmaista. Olemme seurustelleet vasta 3 kk ja nyt asia alkanut häiritsemään. - ap

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 23:29"]7, kuulostaa aika hyvältä :) mutta en voi oikein vedota rahanpuutteeseen koska hän tietää että olen varakas. en siis tiedä miten voisin hänelle asian ilmaista. Olemme seurustelleet vasta 3 kk ja nyt asia alkanut häiritsemään. - ap

[/quote]

Sinuna aloittaisin kotitöistä. Eli annat imurin käteen ja käsket imuroimaan. Voit myös pyytää miestä tuomaan töiden jälkeen kaupasta ruokaa (jotain yksinkertaista, vaikka leipää ja perunaa) että voit tehdä vaikka sen mieliruokaa.

Juu älä kuule opeta sitä tolle tielle tai paluuta ei ole.

Olette seurustelleet vielä onneksi niin vähän aikaa että nyt hyvä opetella uusi systeemi miten asiat hoidetaan.

Mä kestin 5vuotta tollasta, sit vihdoin tajusin jättää sen työttömän laiskiaisen. Oikeen äidin pikku kullannuppu.

Asui kotonaan vanhempien luona (22v) ilmasiks, pyöri mun nurkissa ja maksatti mulla kaiken.

Aina oli persauki.

Ainiin ja "lempparini" tältä päivältä olivat, kun ensin sanoin vähän vihjailevasti, että "ajattelin siivota huomenna". no vastaus oli että "aijaa, mä voisin mennä sit vaikka salille sillä aikaa etten ole tiellä"

ja sitten toinen oli kun oltiin syöty, mun maksamat ruuat tottakai, ja ruuasta jäi yli just sen verran että yhdelle riittää. poikaystäväni totesi että "voisin huomenna sit syödä noi vaikka ennen ku meen salille". sanoin et "no mitäs mä sit syön" niin hän vastasi että "ei siis pääruuaksi vaan silleen tavallaan lounaaksi syön".

Ärsyttää sekin miten hän aina olettaa että minä syön paljon vähemmän kun hän itse. Jos vaikka annostelee valmiiksi lautaselle ruuat niin mulle laittaa puolet vähemmän. Niitä mun maksamia ruokia. murr!

Huhhuh mistä ootkin tollasen kultakimpaleen löytäny?

Noi on noita ikuisia väännön aiheita, niistä alkaa ja niihin päättyy. Kuka maksaa ja kuka siivoaa. Ei kannata alistua jos et siitä tykkää, tai meinaa tulevaisuudessa tykätä. Minä tein sen virheen, että liikaa passasin ja siivosin ja nyt kun tarvis enemmän apua kotitöissä, niin junttiurpo ei tajua, vaikka vääntäisin sen mistä tangosta. Maksaa onneksi osansa ja enemmänkin, että ei ihan onneton tapaus ole tämä mun armaani.

Teidän pitää puhua ja sopia asioista. Sillä se tuppaa parantua. Ja jos ei, niin joki on kaloja täynnä.

Et voi kestää tuota kauempaa, varsinkaan jos suhteenne on mitenkään vakava. Ajan myötä tulee vain vaikeammaksi opettaa miehelle, ettet ole mikään ilmaisen ruoan lähde ja siivooja.

Ärsyttää jo sun puolesta. Suna söisin sen yli jääneen ruoan vaikka aamiaiseksi, ettei mies ehdi omimaan sitä.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 00:17"]Huhhuh mistä ootkin tollasen kultakimpaleen löytäny?

[/quote]

Tinderistä, usko tai älä :D

-ap

Eikös tuo nyt ole aika tavallinen vaihe tuoreessa suhteessa? Ensin ollaan ns. vieraana ja passattavana (toivottavasti puolin ja toisin!), mutta ennemmin tai myöhemmin täytyy vain nostaa kissa pöydälle ja siirtyä suhteessa eteenpäin (tai viheltää peli poikki) eli siirtyä pikkuhiljaa kohti yhteistaloutta, jossa kumpikin kantaa sen kortensa kekoon. Sitä aikaisemmin tietysti, mitä epätasaisemmin hommat tutustumisvaiheessa jakautuu. 

Toisilta tuo sujuu ihan itsestään ilman kummempia keskusteluita, toisia taas pitää vähän herätellä ja se onnistuu parhaiten ihan vain suuta avaamalla. Itse olin aiemmin suhteessa, jossa alkuun vietettiin aikaa lähinnä naisen asunnolla ja minusta oli ihan luonnollista jonkun ajan päästä kysellä, että tuonko jotain tullessani tai ehdottaa, että jospa minä maksaisin kaupassa välillä ja nainenkin tuohon pienen empimisen jälkeen tottui, vaikka olikin ns. passaavaa tyyppiä. 

Kotitöiden osalta meni vähän pidempään, koska naisen kesti aikansa sopeutua ajatukseen, että 'päästäisi jonkun muun reviirilleen' ja omien sanojensa mukaan koki tuon arkeen osallistumisen alkuun jollakin tapaa itsenäisyytensä menettämisenä tai suhteen liian nopeana syvenemisenä. Ruokaa sain kuitenkin laittaa ja usein toinkin tarpeet mukanani sitä varten.

Kai se mitä yritän sanoa, on se, että usein näihin asioihin voi liittyä vähän muutakin, kuin vain se pinta, kuka tekee mitäkin ja kuinka paljon ja ainoa ratkaisu on suora puhe, jos kokee tilanteen itselleen kiusalliseksi suuntaan tai toiseen.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 01:16"]Eikös tuo nyt ole aika tavallinen vaihe tuoreessa suhteessa? Ensin ollaan ns. vieraana ja passattavana (toivottavasti puolin ja toisin!), mutta ennemmin tai myöhemmin täytyy vain nostaa kissa pöydälle ja siirtyä suhteessa eteenpäin (tai viheltää peli poikki) eli siirtyä pikkuhiljaa kohti yhteistaloutta, jossa kumpikin kantaa sen kortensa kekoon. Sitä aikaisemmin tietysti, mitä epätasaisemmin hommat tutustumisvaiheessa jakautuu. 

Toisilta tuo sujuu ihan itsestään ilman kummempia keskusteluita, toisia taas pitää vähän herätellä ja se onnistuu parhaiten ihan vain suuta avaamalla. Itse olin aiemmin suhteessa, jossa alkuun vietettiin aikaa lähinnä naisen asunnolla ja minusta oli ihan luonnollista jonkun ajan päästä kysellä, että tuonko jotain tullessani tai ehdottaa, että jospa minä maksaisin kaupassa välillä ja nainenkin tuohon pienen empimisen jälkeen tottui, vaikka olikin ns. passaavaa tyyppiä. 

Kotitöiden osalta meni vähän pidempään, koska naisen kesti aikansa sopeutua ajatukseen, että 'päästäisi jonkun muun reviirilleen' ja omien sanojensa mukaan koki tuon arkeen osallistumisen alkuun jollakin tapaa itsenäisyytensä menettämisenä tai suhteen liian nopeana syvenemisenä. Ruokaa sain kuitenkin laittaa ja usein toinkin tarpeet mukanani sitä varten.

Kai se mitä yritän sanoa, on se, että usein näihin asioihin voi liittyä vähän muutakin, kuin vain se pinta, kuka tekee mitäkin ja kuinka paljon ja ainoa ratkaisu on suora puhe, jos kokee tilanteen itselleen kiusalliseksi suuntaan tai toiseen.

[/quote]

Kiitos tästä sinulle!

Tämä auttoi ja rohkaisi paljon. Kiitos kun näit vaivaa vastataksesi! Olen kiinnostunut myös kuulemaan lisää tarinoita ja mielipiteitä muilta :)

-ap

Tuon ikäisen kundin kohdalla voi olla kyseessä ihan kokemattomuus tai kypsymättömyys. Ei vain ole oikein käsitystä siitä, että eläminen maksaa, kun on tottunut vanhempiensa hyysäämiseen, eikä toisaalta oikein käsitystä siitä, että aikuisena sitä onkin itse se, joka huushollia pyörittää. Ei se välttämättä huono juttu ole, kaikillahan tuo sama kasvunpaikka on ennemmin tai myöhemmin vastassa. Rohkeasti vaan kissa pöydälle, niinkuin tuolla aiemminkin sanottiin ja sitten näet, onko poika valmis kasvamaan mieheksi. Sen jälkeen voit sitten itse tehdä omat johtopäätöksesi sen mukaan haluatko seurustella pojan vai miehen kanssa :)

Onnenpoika poikaystäväsi! Pidä kiinni. Itsekin nauttisin tuossa tilanteessa, ruokaa, juomaa, passaamista, pilua... komealla ulkonäöllä (tinder) pääsee helpolla :)

Jospa nyt ap avaisit sen suusi ja puhuisit sen poikaystäväsi kanssa. Kuulostaa nuorelta ja ymmärtämättömältä.