minkä ikäisenä lapsi on vaikein?

Hitsi, kun aika kultaa muistot tai sitten minulla on vaan huono muisti. Meidän lapset ovat aina olleet ns. helppoja lapsia eli uhma- ja murrosiät meni aika helposti. Meillä oli lapsilla ikäeroa kolmisen vuotta, mutta pientä nahinaa lukuunottamatta en heillä muista mitään isoja riitoja olleen. Eiköhän tuo riitelykin ole enemmän lasten luonteesta johtuvaa, toiset tulevat paremmin toisten kanssa toimeen. Työläin vaihe minusta oli se, kun lapsi oli 1-2-vuotias, silloin lapsi osasi juosta ja kiipeillä, mutta ei osannut varoa mitään.

Meillä 7-11 vuotta oli helpot. Nyt lapsi 12 ja järkyttävä esimurkku. Oikeaa murrosikää kauhulla odotan.

Minusta vauvat ovat vaikeimpia, koska eivät osaa sanoa, mikä on ongelmana eivätkä ymmärrä mitään.

Vanhin on jo 20 v ja seuraavakin 16 v, sanoisin että 14 - 16 vuotiaana ovat olleet vaikeimmillaan.

Nuorena aikuisena, kun opiskelut, seurustelusuhteet, etc takkuaa. 

4v haastava, vielä pieni mutta olevinaan ISO. Turhautuu helposti ellei heti osaa kaikkea.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 11:08"]

Meillä 7-11 vuotta oli helpot. Nyt lapsi 12 ja järkyttävä esimurkku. Oikeaa murrosikää kauhulla odotan.

[/quote]

Komppi tälle. Esikoinen 11v ja se vänkääminen on ihan hirveää, ja ihan joka asiasta. Ja se on tullut ihan just nyt tänä keväänä. Nuorempana oli omatahtoinen mutta helppo. Rukoilen että tämä vaihe menisi nopsaa ohi, mut ei taida ihan heti mennä. 

Ensimmät 3kk oli vaikeinta kun oli koliikkia.

Musta alle kouluikäiset on rasittavia. Meteliä, menoa, vahdittavia, ulkoilettavia ja eivät pärjää itsenäisesti. Tarvitsevat aikuista koko ajan. Nyt lapset on 12 ja 10v. ja helppoja. Kouluasioista saa kyllä nipottaa.

14-15-vuotta.

Ehdottomasti 14-15. Siis kaikki valvomiset ja jäähypenkit on lastenleikkiä murrosiän rinnalla!

En usko, että tappelu tai nahistelu on iästä tai ikäerosta kiinni. Meillä vajaa 6v. ja 8v.ja vielä en ole kokenut vaikeaa aikaa. Minustakin työläintä oli se 1,5v-2v. ikä, mutta ihania olivat toki silloinkin. Katsotaan mitä murrosikä tuo tullessaan;)

2v kanssa menee hermo ja vituttaa!!

On koko kevään ollut vissiin uhmassa, mikään ei onnistu, toimi, käy, lähinnä makaa lattialla kiukuttelee ja huutaa, huitoo ja kaikki on ei ei ei ei ei ei ei ei.

Nyt kesällä helpottanut, mutta kesäkuun alussa käytiin ruotsissa pojalla mahatauti, kiukutteli, kitisi ei syönyt tai juonut mitään, alkoi kyllä vituttamaan.

Kotiin kun päästii  kaikki oli yhtäkkiä ok? Ruoka maistui, ei puklannut ei ripuloinut.

Nyt juhannus reissussa, taas kitisee vaan, makaa lattialla ja kitisee, täällä on porukkaa on koirakin, mikään ei käy kiukuttelee vaan, ei suostu syömään vaikka on otettu sille ruuat mukaan mitä kotona syö ei myöskään suostu itse syömään, ei pysy yhtään pöydässä, ei suostu ruokalappua pitämään.

Vittu että vituttaa taas kerran tuo jatkuva huuto ja kitinä, onneksi huomenna pääsee pois ja akka jää pennun kanssa muutamaksi päiväksi vielä.

Siinä 0-18 ikävuoden välillä on välillä aika takkuista.

Minusta vaikeimpia olivat ensimmäiset vuodet, koska yöherätyksiä oli niin paljon. En yleensä saanut nukkua edes tuntia putkeen ja tämä jatkui yli vuoden. Vaikka tulisi kuinka vaikeaa, kun lapset ovat teini-iässä, en pysty kuvittelemaan että se olisi yhtä vaikeaa kuin zombeilla ympäriinsä unenpuutteisena monta vuotta.