Muita joilla vauvan tulo ei juuri muuttanut elämää?

Ihmiset nyt ovat luonnostaan hyvin erilaisia. Se mikä toiselle on suuri kriisi tai mullistus, on toiselle vain pieni sivujuonne elämässä. Vaihdoin työpaikkaa, tuntuu kuin mikään ei olisi muuttunut, opiskelen uutta alaa ja se ei ole sen kummempaa kuin ihan tavallista opiskelua vaan. Joku toinen kertoisi, kuinka kaikki -koko elämä- on muuttunut alanvaihdon myötä. Minulle ei ole suuri muutos, jos en voi jotain tarvetta tyydyttää juuri silloin kun haluan (esim.jumppa tai kaverien tapaaminen), sillä tiedän senkin hetken koittavan esim. viikonloppuna kun mies on kotona.

Minulle vauva ei tuonut muutosta elämään kuin 3 kk äitiyslomaa. Miehelle vuodeksi vähän enemmän.

Muutos on siinä että lähtemiseen menee 1,5 minuuttia enemmän kun pitää pukea lapsi. Ja lähtiessä on hyvä muistaa ottaa vaipat ja vesipullo mukaan.

Muuten heräilen yhä 2-3 kertaa yössä ja toisinaan lähden liikkeellekin. Olen yhä lähes kaiken aikani töissä, nyt usein lapsi repussa mukana. Syömässä on käyty myös vauvan kanssa kerran viikossa ulkona. Shoppailua lapsi jaksaisi enemmän kuin minä. Nettailen ehkä jopa aiempaa enemmän ja luen vähemmän lehtiä, mutta se ei välttämättä johdu lapsesta. Olen tottunut siihen että lähes koko hereilläoloaikani joku saattaa yhtäkkiä vaatia huomiotani, nyt lapsi on vain yksi niistä joistakin. Harrastukset on entiset ja vauvan kanssa kävimme ulkomaanmatkalla aikanaan. Nukkumaan olen aina mennyt kun on töiltä päässyt, vakiaikaa ei ole koskaan ollutkaan.

Vauvavuoden suurin ero normaaliin elämääni oli se että välillä

Kannan mukanani lapsen verran lisäpainoa. 55 jatkaa

Meillä kyllä muuttui, mutta positiivisesti. Oltiin jo reippaasti päälle kolmikymppisiä, eikä käyty baareissa eikä illanistujaisissa. Omakotitalo, koira, työpaikat ja tasainen elämä. Lapset lähinnä vain piristivät ja toivat sisältöä, ettei ihan pääse tylsistymään!

Kyllä se tietenkin muuttui ja vanhemmuus kasvoi pikkuhiljaa, mutta ei se meillekään mikään valtavan suuri myllerrys ollut. Nyt lapset ovat jo isompia, koulussa ja eskarissa ja vauva syntyy kohta. Jännä nähdä, miten paljon tämä muuttaa nykyistä elämäämme;) Vanhemmaksi ei tarvitse enää kasvaa, mutta ei ole ollut vauva-arkeakasn vähään aikaan...

Ihmettelen aina näitä, jotka sanovat näin. Elämääsi tuli ihminen, joka tarvitsee jatkuvaa valvontaa, hoitoa ja huolenpitoasi 24 tuntia vuorokaudessa ainakin seuraavat kymmenen vuotta. Miten se ei voisi muuttaa elämääsi? 

T. Onnellinen 2 vuotiaan äiti

Elit hyvin vastuuntuntoisesti aiemmin?

No, ei se meilläkään siis sillä tavalla muuttanut että olisin jotenkin alkanut elämään eri tavalla. Olen 21v ja aina olen inhonnut baareissa juoksemista ja muutenkin olen aina ollut todella rauhallinen. Vauvan syntymä totta kai teki minusta äidin, meistä kaikista kolmesta lapsiperheen ja laitoin yliopiston väliaikaisesti tauolle, mutta en joutunut esimerkiksi luopumaan harrastuksistani tai muista säännöllisistä menoistani. Ystävät on ja näen heitä kuten ennenkin ja muutenkin käydään niissä paikoissa missä ennenkin. Lapsi on nyt vuoden ja 3kk ja ollut hoidossa ihan muutamia kertoja, mikä on riittänyt minulle. Ja hoitokerrat ovat olleet sellaisia että hoitaja itse (joku isovanhempi) on lasta hoitoon pyytänyt. Jos minulla ei olisi lasta, en tekisi varmaan mitään kovinkaan erilaista. Kävisin koulussa juu, mutta muutoin nautiskelisin mieheni seurasta ja tapailisin ystäviä ja harrastaisin - kuten nytkin paitsi että nyt saan nauttia myös tyttäreni seurasta :)

Ei muuttanut mitenkään muuten kuin, että yksi ihana papu jota rakastaa sydämen kyllyydestä. Muuten elämme aika samanlaista elämää omina itsenämme. Toki maailmanmatkat eivät nyt kuulu suunnitelmiin, eikä niitä ole tarve tehdä. Elämme täyttä elämää vuosikkaan kanssa. Mitään sen kummempaa dramaattista muutosta asiaan ei liity. Hoiva ja huolenpito tulevat luonnostaan. Mikään ei siis muuttunut, vaikka arjen rutiinäit muuttuivat. Ja se rakkaus lisääntyi.

No kyllä se vielä muuttuu, kun alkaa hulivili -ajat. :) 

Nauti vielä kun ehdit :)

Sehän riippuu paljon siitä, miten elit elämääsi ilman lasta. Jos olet kotona viihtyvää sorttia ja niin edes päin, niin ei kait se kauheasti muutu. Omissa harrastuksissa ym pari kertaa viikossahan ehtii hyvin käymään, vaikka olisi pieni lapsi. Mutta jos olisit eri tavalla viettänyt lapsetonta elämääsi, niin kyllä se olisi paljon muuttunut. :) :)

No kyllähän se eka muutti elämää valtavasti. Olin 21v. Mutta en käynyt jjurikaan baareissa tai muissa riennokssa joten niitä en jäänyt kaipaamaan.

Mutta kyllähän se vauvan tulo muutti arjen, ei saanut enää nukkua rauhassa, ei mennä illalla nukkumaan silloin kun halusi, ei saanut syödä rauhassa, ei käydä suihkussa, lenkillä tai missä.n muuallakkaan ilman ,että vauva huusi pääpunaisena tai vaihtoehtoisesti roikutin kainalossa.

yöllä joutui heräämään monta kertaa. Tuollainen muuttaa mielestäni arkea todella paljon.

Ehkä asia olisi toinen jos vauva olisi ollut tyytyväinen ja hyvä nukkumaan. Toinen lapsi ei sitten muuttanutkaan enää mitään. Olin vain hyvin ihmeissäni mitn helppoa oli kun vauva heräsi yöllä vain 1-4 kertaa ja nukkui päivälläkin 2-3 tuntia päiväunia.

Esikoinenkin tuolloi 2v6kk olinalkanut nukkumaan yöt heräämättä ja nukkui n.2h päikkärit.

Olette ilmeisesti luonnostaan ennen lastakin heränneet öisin kolmen tunnin välein, aamuisin kuuden-seiskan aikaan, vaihtaneet koiran vaipan tunnin parin välein ja siivonneet ruoat alas paiskovan taaperon jäljet viidesti päivässä? Ai niin, mutta teillähän on yöt läpeensä nukkuvat lapsi jne. muuta lässynlää ihanaa :) No, hankkikaa pari lasta lisää niin ei enää tarvitse ihmetellä kuinka elämä ei muuttunut :D Ihmettelen tosiaan.. Onko jotenkin hienoa, että elämä ei muuttunut? Pikemminkin kummallista. 

Ei muuttanut niin paljon kuin olisi voinut. Mutta elämämme on aina ollut hyvin sen suuntaista, että lapsi siihen sopii. Solahti ihan mukavasti osaksi arkea ja elämää ja nyt loppujen lopuksi voin sanoa että ei se elämä niin muuttunut. Nyt tuo on 3.5v. Meillä tosin mieskin on pitänyt puolet vapaista yms

Niitä kenellä ei elämä muutu miksikään, on kahta kastia:

1) kiintymyssuhdeongelmaiset, joille ei tuota ongelmia viedä vauvaa hoitoon milloin vaan minne vaan ja mistä syystä tahansa. Nämä lapset oppivat jo hyvin aikaisin olemaan valittamatta.

2) ne, jotka ovat eläneen tasapainoista kiireetöntä, mutta sosiaalista elämää jo ennen lapsen saamista.

Öööö, kerrotko ap, elämäntavastasi, jos vauva ei ole muutanut arjestasi mitään? Oletkohan vain sokea sen suhteen? Uusi perheenjäsen muuttaa elämää aina, ja jos ei muuta, kannattaa kiireesti alkaa tarkastelemaan itseään ja ajatusmaailmaansa!!

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 10:26"]

Ei muuttanut niin paljon kuin olisi voinut. Mutta elämämme on aina ollut hyvin sen suuntaista, että lapsi siihen sopii. Solahti ihan mukavasti osaksi arkea ja elämää ja nyt loppujen lopuksi voin sanoa että ei se elämä niin muuttunut. Nyt tuo on 3.5v. Meillä tosin mieskin on pitänyt puolet vapaista yms

[/quote]

No meillä ihan sama juttu ja mies hoitaa puoliksi lapsen. Mutta kyllä se elämä silti muuttui. Ehkä isoissa asioissa ei, mutta arkielämä muuttuu kyllä lapsen myötä lähes täysin. Esim. illalla kotiin tuleminen; aikaisemmin pystyi rojahtamaan sohvalle - nyt on ruokittava lapsi ja laitettava nukkumaan, ei voi vain antaa tuijottaa pikkukakkosta vaan tehdä jotain kehittävää. Ja viikonloppuisin ei voi nukkua myöhään, jonkun on herättävä lapsen kanssa. 

Olen niin samaa mieltä. Meillä myös elämä muuttui täysin lapsen synnyttyä. En ollut edes varautunut niin suureen muutokseen...

Ehkä ap:n kaltaiset vastaajat ovat käyneet jo vuosia samassa, kevyessä toimistotyössä (tai ovat opettajia), isovanhemmat auttavat lastenhoidossa ja miehellä on joustava työ. Lapsi laitetaan 10 kk:ikäisenä päivähoitoon ja elämä jatkuu, kuten ennenkin.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 09:35"]

Ihmettelen aina näitä, jotka sanovat näin. Elämääsi tuli ihminen, joka tarvitsee jatkuvaa valvontaa, hoitoa ja huolenpitoasi 24 tuntia vuorokaudessa ainakin seuraavat kymmenen vuotta. Miten se ei voisi muuttaa elämääsi? 

T. Onnellinen 2 vuotiaan äiti

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 10:29"][quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 10:26"]

Ei muuttanut niin paljon kuin olisi voinut. Mutta elämämme on aina ollut hyvin sen suuntaista, että lapsi siihen sopii. Solahti ihan mukavasti osaksi arkea ja elämää ja nyt loppujen lopuksi voin sanoa että ei se elämä niin muuttunut. Nyt tuo on 3.5v. Meillä tosin mieskin on pitänyt puolet vapaista yms

[/quote]

Meillä ehkä ollut se 'ongelma' että me ei opiskelujen/töiden päälle olla yleensä menty muualle kuin kotiin. Lapsen kanssa löhöily on rentouttavaa siinä missä ennenkin, viikonloppuaamuisin voi nukkua edes vähän normaalia pidempään telkun avulla. En koe näitä suurensuuriksi muutoksiksi.

No meillä ihan sama juttu ja mies hoitaa puoliksi lapsen. Mutta kyllä se elämä silti muuttui. Ehkä isoissa asioissa ei, mutta arkielämä muuttuu kyllä lapsen myötä lähes täysin. Esim. illalla kotiin tuleminen; aikaisemmin pystyi rojahtamaan sohvalle - nyt on ruokittava lapsi ja laitettava nukkumaan, ei voi vain antaa tuijottaa pikkukakkosta vaan tehdä jotain kehittävää. Ja viikonloppuisin ei voi nukkua myöhään, jonkun on herättävä lapsen kanssa. 

[/quote]

Mä tiedän mitä ap tarkoittaa. Jos on elänyt säännöllistä elämää aiemmin ja on kotona viihtyvää sorttia, ei elämä suuremmin muutu. Jos vauva nukkuu hyvin tai itse pärjää vähilläkin yöunilla, niin mikäpä siinä muuttuisi. Ja jos isä on osallistuva, pääsee äitikin harrastuksiinsa niinkuin ennenkin.

Jos aiemmin on ollut bilehile, kokoajan menossa, niin kyllähän elämä sit kovasti muuttuu