Kysyin lapsilta, että omat huoneet vaiko joka vuosi ulkomaanmatka.

Oho, yllätys! Meillä lapset ei edes pidä matkoista, jos he saisiva tpäättää ei matkusteltaisi ikinä. Mutta eivät saa päättää.

=) Luojan kiitos mun ei ole tarvinnut kysyä tuollaisia asioita lapsiltani. Mä olen saanut annettua lapsilleni aikaa, turvallisen ympäristön, matkustelua vähintään kerran vuodessa sekä niin ison kodin, jossa kaikki saavat omat huoneet.

Hyvän valinnan tekivät

onpas halpoja neliöitä teillä päin!

No, eipä taida olla ihan joka vuosi samaa mieltä, mutta mikäs siinä, kun kerran lapset saavat päättää, ei jää vastuuta vanhemmille, tässäkään asiassa, joka ei ihan pieni edes ole.

Mies kysyi minulta kaksi lasta ja ulkomaanmatka kerran vuodessa sekä iso talo vai 5 lasta ja vielä isompi talo ei matkustelua?

Valitsin kaksi lasta:)

Hyvä valinta. Matkat luo ihania yhteisiä muistoja, jotka kantaa pitkälle. Musta on ihana yhdessä lasten kanssa muistella tehtyjä reissuja ja suunnitella uusia

Montako lasta ap:llä on?

Meillä on vain 2 lasta joten ei ole vaikeuksia saada heille sekä omat huoneet ja matkustelut päälle.

Jos lapsia on 10 niin silloin voi tehdä tiukkaa jos kaikilla oma huone ;)

No aika iso päätös tosiaan lapsen kannettavaksi. Aiotko muistutta lapsia tästä valinnasta vaikka joskus viiden vuoden päästä, jos mankuvat omia huoneita? Saattaa teiniä vituttaa päätös jonka on lapsena ja lhes aivan eri persoonana tehnyt.

Lapset haluaa miellyttää äitiä. Kyllä ne oikeasti haluaisi ne omat huoneet.

Kummalliset vaihtoehdot. Tarkoititko siis, että jos he eivät olisi valinneet ulkomaanmatkoja, olisitte muuttaneet isompaan taloon? 

Meillä taas valitsivat niin, että nukkuvat samassa ja toinen on leikkihuone. Ikäeroa 3 vuotta ja eri sukupuolta. Kumpikin jo alakoulussa.

Jos olisit kysynyt lapsilta että haluavatko kolutuksen ja työpaikan aikuisina vain nyt karkkipussin joka viikko alkaen ensi lauantaista, niin olisivat valinneet jälkimmäisen.

Hehe.... toisaalta, tuollaisia kompromissejahan ihmisen täytyy oikeasti tehdä elämässä. Harvalla on varaa rajattomasti kaikkeen, mitä haluaa. Meillä on omat huoneet lapsilla, mutta asunto on Helsingin lähiössä, koska keskusta-asunto merkitsisi puolen miljoonan euron lainaa, ja sitä, että koko lasten kotonaolon ajan (30 vuotta) talous olisi viimeisen päälle kireä.

Joten mekin tavallaan olemme tehneet samankaltaisen ratkaisun. Elämiseen pitää jäädä rahaa, koska jos ihminen jotain vanhana katuu, niin elämätöntä elämää ja kokematta jääneitä kokemuksia. Ei sitä, että asunto ei ehkä ollut ihan vimpan päälle fantsu.

Tai näin uskon tässä vaiheessa, viisikymppisenä.

Kylläpäs täällä on kireää porukkaa... Voihan moisen kysymyksen esittää, vaikka lapsilla ei sitä lopullista päätäntävaltaa olekaan.

Oppivatpahan lapset ainakin ymmärtämään sen, ettei raha välttämättä riitä ihan kaikkeen. :)

Matkailu avartaa ja huoneen jakaminen opettaa lapsia tulemaan toimeen keskenään. Hyvä valinta!

Onneksi myös meillä on varaa matkustella joka vuosi muutamankin kerran, ja asua isossa omakotitalossa,jossa on kaikille omat,isot huoneet :--) 

Se on jännä miten välillä lapsia saa johdateltua vastaamaan sen mitä itse haluaa kuulla...

"Haluatteko pienet omat huoneet, jolloin ette saa telkkua huoneisiinne vai kävisikö niin, että asutte yhdessä huoneessa, jossa myös telkku ja voitaisiin myös kerran vuodessa lähteä lomalle!" Äänensävyllä ja painotuksellakin hyvin suuri merkitys...

Matkojahan voi tehdä halvallakin lähempänä oleviin maihin. Ongelmaksi tekee tietenkin koulujen lomat, silloin lennot ovat kalliita.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 16:08"]

No, eipä taida olla ihan joka vuosi samaa mieltä, mutta mikäs siinä, kun kerran lapset saavat päättää, ei jää vastuuta vanhemmille, tässäkään asiassa, joka ei ihan pieni edes ole.

[/quote]

Totta... paras vanhempi on sellainen vanhempi, joka ulkoistaa isot päätökset lapsille ja vetoaa sitten myöhemmin siihen, että itsepä päätitte. Sillä reseptillä kasvaa turvallisuudentuntoisia, taspainoisia aikuisia... tai sitten ei...