Lue keskustelun säännöt.
Sanokaapa rehellisesti, mitä mieltä olette minusta?
14.02.2006 |
Olen 28-vuotias. Olen tavannut nykyisen mieheni 16-vuotiaana, hänelle menetin myös neitsyyteni vuoden seurustelun jälkeen. En ole koskaan edes suudellut muita miehiä. Olen 10 kiloa ylipainoinen mutta kauniskasvoinen. Suhde mieheeni on erinomainen, tosin vähän äitimäinen. Seksiä meillä on normaalisti 2-3 kertaan viikossa paitsi nyt kun olen raskaana niin kerran kuussa keskimäärin. Meillä on kaksi lasta ennestään, kaksi tyttöä. Tämä lapsi on poika. Haluaisimme viisi lasta.
En ole koskaan ollut töissä, jos kesätöitä ei lasketa. Minulla on kaksi ammattia. Mieheni ansiotulot ovat 2300 e/kk brutto. Asumme vuokralla pienessä saunattomassa kolmiossa, vuokra 550 e/kk. Omaan asuntoon meillä ei ole koskaan varaa. Omat lastenhoitorahani ovat netto 590 e/kk plus lapsilisät.
Emme ole koskaan matkustelleet, paitsi häämatkamme jonka teimme Sunny beachille. Ja Ruotsin ja Tallinnan risteilyt.
Emme halua mitään erikoista elämältämme, emme maallista mammonaa, kaunista kotia tai hyväpalkkaisia duuneja. Haluamme vain elää terveenä ja ehjänä perheenä :)
Kommentit (8)
isompaa asuntoa tms. hankita kun lapsi on pieni ja haluan olla kotona. Mutta tulevaisuuden haaveissa siintää se isompi asunto omalla pihalla ja saunalla. myös opiskelut, matkustelut yms on haaveissa vaikka toki meilläkin se onnellinen perhe on kaikkein suurin haave.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies ei hyväksyisi että minä olisin vaan kotona vaikka haluaisin.
Meillä on just ostettu talo.. Mä saan käteen 500¿ ja mies tienaa bruttona 2300¿...
kuvitella että olet ihminen, joka kaipaa tiettyä turvallisuuden tunnetta.
Semmonen varman päälle-tyyppi.
Onnellinen:)
mutta oletko sitä, kun olet kiinnostunut av palstalaisten mielipiteistä? Täällä kun yleensä saa vaan paskaa niskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on työikää jäljellä vielä yli 35 vuotta...
Kaikkea kun ei voi mitata tämänhetkisellä työnteolla/ansioilla:)
mieheni on onnellinen, lapsemme ovat onnellisia. Vietämme kaiken aikamme yhdessä, perheenä. Huumoria riittää, toki tapellaankin.
Meiltä puuttuu miehemme kanssa se kuuluisa Kunnianhimo. Mies ei halua tehdä ylitöitä koska se aika on perheeltä pois. Minä taas haluan joskus töihinkin, mutta vasta sitten kun lapset on tehty. uskon että minulla on aikaa vielä työntekoonkin, kun sen aika tulee. Haluaisin tehdä lastenkirjoja.
(ja joku kysyi miten niin ei ole varaa omaan asuntoon? meillä ei ole, saisimme pankista lainaa vain 50000 euroa millä summalla ei täältä pk-seudulta ison perheen kotia osteta...;)
Olet kuitenkin varmaan ihan ok:)