Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten alkaa työstää eroa?
07.06.2014 |
Tilanne: yhdessä 7v. Lapset 3v ja 1v. Asunto löytyy, kivalta paikalta. Työpaikat on. Harrastuksia on. Rakkautta toisia kohtaan.. Ei.
Tilanne on ollut kurja jo pidemmän aikaa. Suhteeseen ei liity pettämistä, mutta olen joskus hölmöillyt muutoin ja miehen luottamus on mennyt ihan täysin. Pitkään on ollut vaisua suhteessa, olemme olleet yhdessä vain lasten takia. Haluaisin kovasti jatkaa ja yrittää korjata kaikki asiat, tehdä miehestä onnellisen, mutta tiedän ettei se onnistu :(
Mies on kultainen ja kiltti, käy töissä, kohtelee minua ja lapsia hyvin, joustaa asioista ja ulkonäöllisesti miellyttää minua. On järkyttävää että joudun luopumaan hänestä.
Itse hän ei ota eroa puheeksi. Minä otin. Mies oli helpottunut ja alkoi kysellä miten saamme lasten asiat parhaiten järjestettyä.. Ja sillä hetkellä kun istuimme pöydässä ja näin helpotuksen hänen kasvoiltaan, aloin romahtaa totaalisesti. Tästä kaikesta on valitettavasti tulossa totta, enkä voi sille mitään.
Miten alan työstää eroa? Miten helkkarissa selviän siitä että unelmieni mies ei enää kohta olekaan tässä? :( kipulääkettä tähän ei taida olla.. Jotain liimaa jolla kasata elämän rippeet yhteen?
Kommentit (6)
kipu täytyy kokea ja itkut itkeä. Teillä molemmilla on oikeus olla surullisia ja pettyneitä että liitto ei onnistunut. Varmasti alkuun on myös helpotuksen tunne siitä, että pitkään jatkunut jännitys purkaantuu.
Kun tunnutte olevan hyvissä väleissä puhukaa. Puhukaa asioita auki ja selväksi niin paljon kuin voitte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset sano ääneen todellisia tunteitasi? Ottakaa aikalisä ja anna miehen pohtia tilannetta rauhassa. Käytä miehen kunnollisuutta hyväksesi ja saa hänet ymmärtämään että on viemässä lapsiltanne lapsuuden ehjässä kodissa. Yrittäkää vielä lasten vuoksi, ehkä tunteet palaavat. Osoita konkreettisesti että olet valmis muuttamaan itseäsi.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 23:38"]
Mikset sano ääneen todellisia tunteitasi? Ottakaa aikalisä ja anna miehen pohtia tilannetta rauhassa. Käytä miehen kunnollisuutta hyväksesi ja saa hänet ymmärtämään että on viemässä lapsiltanne lapsuuden ehjässä kodissa. Yrittäkää vielä lasten vuoksi, ehkä tunteet palaavat. Osoita konkreettisesti että olet valmis muuttamaan itseäsi.
[/quote]
Ei miehen kunnollisuutta pidä käyttää hyväksi. Tietysti on surullista, että eroatte, kun lapset ovat noin pieniäkin, mutta miestä ei pidä syyllistää erosta. Sen sijaan suhteen tilasta ja omista tunteista on hyvä puhua rehellisesti. Voihan sitä kertoa, että olisi itse vielä valmis jatkamaan ja yrittämään. Mutta tosiaan syyllistämättä. Siitä ei mitään hyvää seuraa, että toinen jää, koska kokee sen velvollisuudekseen.
Onnea sinulle ja koko perheelle! Jutelkaa asioista. Eihän sitä tiedä, mihin keskustelut ja oivallukset johtavat.
Tätä juuri en käsitä. Miksi ihmiset heittävät onnen hukkaan? Noin helposti? Jos kerran ihana mies ja asiat kunnossa? Miksi kohtelet huonosti? En voi tajuta. Rikot lapsilta ehjän kodin ja itsekään et onnea löydä maailmasta. Et tajua, mitä menetät.
En pettänyt.. Enkä olisi tahtonut tehdä mitään mikä olisi loukannut miestäni :( oman unelmani tavoittelu ajoi meidät rahallisesti täysin umpikujaan, en tehnyt mitään selvittääkseni asioita vaan kaadoin sangolla p*skan mieheni niskaan. Hän antoi anteeksi. Mutta luotto meni.. Eikä se ole tullut takaisin, ei vaikka olisin tehnyt mitä.
Tiedän että virheistä saa maksaa ja olen sinut asian kanssa että olen ollut täysi kusipää joka on käyttänyt hyväkseen mieheni hyväuskoisuutta ja hyväntahtoisuutta. Vaikka nyt olen muuttunut paljon, ei se riitä enää. Vaikka työpaikkani on hyväpalkkainen, vaikka teen kotona kaiken, vaikka vannoisin mitä valoja, ei mieheni enää uskalla luottaa eikä hän ole enää kanssani onnellinen. Minä pilasin sen.
Enkä voi syyttää, ettemme olisi yrittäneet. Olemme. Toisen ahdistus on vain niin paskaa katsoa.
En varmasti aio aiheuttaa riitaa tai pantata lapsia häneltä, en. Vaikka tuntuisi miten pahalta niin lapset eivät ole osallisena tässä erossa, heidän elämänsä tullaan järjestelemään niin hyvin kuin mahdollista.
Mutta tämä tunne.. Ihan hirveä. Olen itkenyt, itkenyt. Olen jopa nauranut, kaiken itkun keskellä. Juossut niin etten ole enää jaksanut. Hymyillyt lapsille vaikka on tehnyt pahaa. Tästä on selvittävä.
Tuntuu kuin olisi lukinnut linnun häkkiin, kaunis katsella mutta onneton..
T: AP. Se joka pilasi kaiken ja saa nyt maksaa siitä.
Alue: Aihe vapaa
Mitä teille tapahtui? :/
on löydettävä oma elämä, rakennettava se itse. Otettava se sivun kääntämisenä ja pohdittava, mitä tämä uusi tilanne sinulle voisi antaa.
Voimia!