Lue keskustelun säännöt.
Ensi viikolla 9-vuotiaamme unelmat joko murskataan tai ne käyvät toteen.
26.05.2014 |
Karsinnat edustusjoukkueeseen menossa, poika on treenannut heikkouksiaan niin kamalasti ettei hänen elämäänsä ole muuta puoleen vuoteen mahtunut. Elää lajilleen, tekee kaikkensa kuroakseen aiemmin aloittaneet kiinni. On itsekin harrastanut jo pari vuotta, mutta toiset olivat jo silloin edustusjoukkueessa, joten ovat tietenkin saaneet huippuvalmennusta jo pitkään, eron kiriminen umpeen vaikeutuu vuosi vuodelta kun tasoerot kasvavat ydinporukan ja muiden harrastelijoiden välillä.
Antakaa mulle vinkkejä miten tukea poikaa, sekä siihen että menestyy karsinnoissa että siihen miten auttaa jos tie huipputiimiin ei aukea?
Kommentit (71)
Tsemppiä! Kehu lasta, vaikkei edustukseen pääsisikään. Joskus sekin voi olla voitto. Nimim. 17-vuotiaana eläköitynyt pelaaja :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän asialle enää mitään voi tehdä muuta kuin antaa "henkistä valmmenusta" ja miettiä pojan kanssa myös sitä että maailma ei lopu vaikka ei edareihin nyt pääsisikään. Joukkueen vaihtoa kannattaa myös miettiä. Edareihin ehtii myöhemminkin ja tiedän tapauksia jotka eivät aluksi mahtuneet edareihin ja lopulta tiputettiin joukkueesta. Seuran vaihto pienempään seuraan toi paljon peliaikaa ja suoran edaripaikan. Tällä hetkellä pelaavat ikäluokassaan korkeimmalla tasolla suomessa ja ovat voittaneet mm. joukkueen johon ko poika ei mahtunut.
a ja b-ryhmään kuuluminen alotetaan näemmä yhä nuorempana.. :(
Harrastuksia olis hyvä olla pari, mielellään erilaisia, niin ei ole kaikki yhdestä jutusta kiinni. Harva kuitenkaan on niin huippu missään, että kaiken energian laittaminen yhteen asiaa oikeasti on kokonaisuuden kannalta hyvä valinta.
[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 10:17"]
Eihän asialle enää mitään voi tehdä muuta kuin antaa "henkistä valmmenusta" ja miettiä pojan kanssa myös sitä että maailma ei lopu vaikka ei edareihin nyt pääsisikään. Joukkueen vaihtoa kannattaa myös miettiä. Edareihin ehtii myöhemminkin ja tiedän tapauksia jotka eivät aluksi mahtuneet edareihin ja lopulta tiputettiin joukkueesta. Seuran vaihto pienempään seuraan toi paljon peliaikaa ja suoran edaripaikan. Tällä hetkellä pelaavat ikäluokassaan korkeimmalla tasolla suomessa ja ovat voittaneet mm. joukkueen johon ko poika ei mahtunut.
[/quote]
Samaa mieltä. Missään nimessä ei pidä lannistua, jos nyt ei tärppää, kun kerran laji on noin tärkeä. Lapset kehittyy eri tahtia, ja jotkut lajiensa huipputähdetkin ovat olleet pelkkiä keskinkertaisuuksia tuossa iässä. Eli tosiaan, tarvittaessa vaikka seuranvaihto ja lisää sisukasta yrittämistä.
Tärkeää on myös ettei vanhemmat anna asiaan liittyvien huoltensa tulla lasten tietoon. Vaikka siis huolettaisi, että tuleeko hommasta ikinä mitään, niin ei sitä lapselle tarvitse sanoa vaan vahvistaa uskoa, että kyllä se siitä, aina löytyy joku tie. Näin siis jos lapsella vähänkään on lahjoja, siinä ei ole mitään järkeä että täysin lahjatonta yllyttää hakkaamaan lisää päätään seinään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saman tasoisia joukkueita ei lähistöltä löydy, eli seuran vaihto tarkoittaisi pikkukylän seuraa paljon kauempana kodista. Voi toki jatkaa nykyisellä tasolla, mutta kovaahan se on kun toiset samasta porukasta pääsevät jatkoon, toiset eivät. Jotenkin vaan väärin että jyvät erotetaan akanoista jo 7-vuotiaana, kun toiset ovat vaikka loppuvuodesta syntyneitä tai muuten hitaammin motoriikaltaan kehittyviä. Sitten ne valitut saavat parempaa valmennusta jo pikkukollista lähtien, ja myöhemmin kehittyviä ei sitten enää huolita mukaan, juna kun meni jo. Katkeralta ehkä kuulostan, mutta jos lapsi olisi syntynyt kuukautta myöhemmin, pelaisi vuotta nuorempien kanssa ja olisi varmasti jo päässyt edustusporukkaan. Liian aikaisin tehdään liian selkeät jaot hyvien ja huonojen välissä, niiden pitäisi olla joustavampia! :(
ap
Ei se maailmanloppu ole, jos ei tuossa iässä pääse edariin, jos kuitenkin on taitava ja kehityskelpoinen. Jos on lähellä edaritasoa ja jaksaa tsempata ja treenata, edaripaikka voi hyvinkin aueta lähivuosina. Nyt edarissa olevilla tilanteet muuttuu, ja yläkoulua kohden alkaa porukkaa tippua pois. Paitsi ehkä siinä tapauksessa, että kyse on jonkun suomalaisen huippuseuran edarijoukkueesta, tyyllin HJK.
Ja jos ei parissa vuodessa nykyisessä seurassa aukea, niin seuran vaihto. Siinäkin tapauksessa kannattaa harkita seuran vaihtoa, jos kakkosporukassa ei ole kunnollista valmennusta tai toisilla pelaajilla ei motivaatiota, vaan treeneissä menee pelleilyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
unelmat voi murskaantua missä vaiheessa tahansa, siksi on tärkeää että kotona on tuki ja kannustus myös vaikka ei niin hyvin menisikään. urheilu on julmaa ja vain tulokset määrittää mikä ja kuka sinä olet.
teen töitä nuorten urheilijoiden koulutuksen parissa ja selvää on että urheilu vie niin paljon aikaa että koulu jää monelta kesken. sitten KUN ja tämä on todellakin KUN urheilu loppuu on tärkeää että on muutakin elämä urheilun jälkeen. jos ne unelmat murskautuu niin muistakaa ettei se ole koko elämä.
Mulla se kokemus, että innokas treenaaminen ja omien heikkouksien tavoitteellinen parantaminen vaikuttaa a- ja b-joukkuejakoon vähemmän kuin virallisesti sanotaan. Yllättävän paljon vaikuttaa se käsitys, mikä valkuille on syntynyt siinä vaiheessa, kun poika aloitti harrastuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että tämä edustusjoukkueeseen pääsy on liian tärkeää sinulle! Sinun asenteistasihan tuo pojan halu on selvästi kiinni. Olette ladanneet aivan liian suuren merkityksen harrastukselle. Ilmeisesti odotat pojasta ammattiurheilijaa 9-vuotiaana!
Olen seurannut junnutoimintaa vierestä ja ainakin jalkkiksessa ja lätkässä suositaan tiettyä tyyppiä ihan liikaa. Siellä nousee arvoon sellaiset puoliaggressiiviset kohelot, kun ne rauhalliset ja harkitsevat + ahkerat jää taka-alalle. Todellisuudessa ammattilaistasolla tietynlainen peliäly ja ahkeruus on tosi tärkeitä ja monet junioristarat ei jaksa treenata tarpeeksi, koska ei riitä siihen sitkeys.
Siinäkin mielessä on sääli, että karsinta tehdään noin aikaisin, koska lapsethan ei tunnetusti kehity lineaarisesti. Joku voi olla 13-vuotiaana aika tavis, mutta voisi olla kaksikymppisenä ikäluokkansa huippu. Esimerkkinä vaikka Jyrki Lumme, pitkäaikainen NHL-pakki, joka lensi aikanaan Ilveksestä (vai Tapparasta?) ulos junnuna, koska ei ollut tarpeeksi hyvä. Sitten pelasi jossain pienemmässä seurassa, josta nousi aikuissarjoihin takaisin aikuisiässä ja sieltä NHL:ään. Siinäkin oli lähellä, ettei nuo junnukarsinnat rankonut pois yhtä ikäluokkansa menestyneintä pelaajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valmentajillekin varmaan vaikeaa, kun usein jonkun nousu edariin tarkoittaa sitä, että edarista myös pitää jonkun pudota pois.
Ap:n tylsän fiiliksen ymmärrän myös ihan hyvin, jos tilanne on se, että seuran vaihto on hankalaa tai siitä ei ole mitään apua lapsen kehittymiselle pelaajana.
Jos ei pääse, niin sitten vain seuraan, joka treena usein ja lisää omatoimiharjoittelua. Oma poikani pääsi viime syksynä kilpatason joukkuueeseen tavissähellysjoukkueesta. Oli harrastanut muita vähemmän, mutta pääsi kuitenkin mukaan. Nyt on saanut muita kiinni taidoissa.
Mutta ainakaan pk-seudulla ei ole katastrofi, jos ei pääse heti siihen kovimpaan ryhmään, kun ryhmät elävät koko ajan ja seuraavasta tasosta nostetaan kovimpien joukkoon. Hyvää ja järkevää niin, koska kaikki kehittyy eri tahtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri noin kuten 11 asian ilmaisi. Poika on vähän sellainen kiltimmän puoleinen pelaaja, eniten valmentajan mielestä pitää kehittää juuri tuota agressiivuutta. Lisäksi räjähtävää voimaa lisää, näitä on kyllä treenattu.
En minä hänestä huippu-urheilijaa halua tai yritä väkisin leipoa, siinä joku oli täysin väärässä. Laji kun on vielä sellainen ettei siinä Suomessa tule rikastumaan kuin ehkä yksi per ikäluokka.
Minusta olisi paljon mukavampaa että hän pelaisi huolettomana harrastustasolla, mutta uskokaa tai älkää, jopa 9-vuotiaalla ( ja paljon nuoremmallakin!) voi olla ihan omia haaveita. Ja niitä haluan myös tukea.
ap
Totta tuo, että junnuina aikaisen kehityksen ja luontaisten ominaisuuksien takia hyvin pärjäävät eivät välttämättä ole parasta pelaajamateriaalia jatkoa ajatellen. Osa junnutähdistä ei opi sitkeään treenaamiseen, kun alkuvuosina pärjäävät niin helpolla. Ja sit yläasteiässä hyytyvät.
Ihan järjetöntä että ennen murrosikää jaetaan johonkin A- ja B-ryhmään. Eihän 7-vuotiaan lahjakkuudesta voi sanoa vielä yhtään mitään.
Aika epämukavaa käsitellä isoja pettymyksiä kun ikää on yhdeksän vuotta.
[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 10:50"]
Ihan järjetöntä että ennen murrosikää jaetaan johonkin A- ja B-ryhmään. Eihän 7-vuotiaan lahjakkuudesta voi sanoa vielä yhtään mitään.
[/quote]
Ei todellakaan ole, koska toiset käy treeneissä vain kerran kahdessa viikossa, eivätkä kiinnostu pelistä yhtään. Yritäpä siinä sitten pelata jotain kavereiden kanssa, jotka ei liiku pelikentällä, eikä ole ketään, kelle syötellä.
Todellakin hyvä systeemi.
On myös niin, että jos pelaajan nopeus ja taidot ei riitä edaritasolle, on oikeasti paljon järkevämpää pelata alempaa sarjaa, olettaen, että harjoittelu on hyvin ohjattua. Jatkuva ei-pärjäämisen tunne on pelkästään haitaksi.
Näissä valinnoissa usein seuran toimihenkilöiden lapset ovat etusijalla. Aina ei puhdas taito riitä, jos vahemman suhde valmentajaan ei ole kunnossa. Moni lahjakas lapsi menetetään epäreilun kohtelun ja ammattitaidottomien valmentajien vuoksi. Palloliiton pitäisi kieltää alle 12 vuotiaiden lasten jaottelun, täytyy olla aika guru, joka näkee 9 vuotiaasta, onko futarin geenit vai ei...