Lue keskustelun säännöt.
Työkaverini Kari kuoli 51-vuotiaana.
18.04.2014 |
Työkaverini Kari kuoli 51-vuotiaana. Löydettiin kuolleena kotoaan. Ei ollut mikään juoppo vaan hyvin maltillinen kohtuukäyttäjä ja tupakoinninkin lopetti jo yli 10 vuotta sitten. Harrasti urheilua. Hyvin hoiti Kari työnsä, ei koskaan ollut pomolla moitteen sijaa. Nyt otettiin sitten uusi mies tilalle. Elämä on.
Kommentit (9)
Sydänpysähdys? Aivoverenvuoto? Vaiko itsemurha?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 00:38"]
Otan osaa!
[/quote]
Ei siinä mitään osanottamista tarvita. Kunhan nyt vain ilmoitin, että kuka tahansa, jopa kohtuullisia elämäntapoja viettävä ihminenkin, voi kuolla ihan koska tahansa. Sinäkin. Tai minä. AP.
[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 00:40"]
Sydänpysähdys? Aivoverenvuoto? Vaiko itsemurha?
[/quote]
Löydettiin kotoaan makaamasta verilammikossa. Tarkemmin en tiedä. AP.
[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 00:41"]
[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 00:38"]
Otan osaa!
[/quote]
Ei siinä mitään osanottamista tarvita. Kunhan nyt vain ilmoitin, että kuka tahansa, jopa kohtuullisia elämäntapoja viettävä ihminenkin, voi kuolla ihan koska tahansa. Sinäkin. Tai minä. AP.
[/quote]
Ei mitään uutta auringon alla.
No eipä sitä nyt ihan tuosta noin vain kupsahda ellei halua. Mutta ymmärrän kyllä että kaikki eivät halua elää tässä kokkareiden pilaamassa maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ihanaa että Kari sai oman viestiketjun vauvapalstalle. Karin elämä ei ollut turha.
[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 00:54"]No eipä sitä nyt ihan tuosta noin vain kupsahda ellei halua. Mutta ymmärrän kyllä että kaikki eivät halua elää tässä kokkareiden pilaamassa maailmassa.
[/quote]
Täh? Todellakin voi kupsahtaa. Sairauskohtaus ei kysele lupaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassu aloitus -niin ajattelin ensin- muttei sitten toisaalta olekaan. Tietenkin kuka tahansa voi kupsahtaa koska tahansa. Siksi ihmettelenkin miten kusipäisesti jotkut toisia kohtelevat, tarkoitan kaikkea sitä sosiaalista täysin turhaa vallanhimoista ällöttävää kieroilua, juoruilua, nokkimista jne. mitä mielestäni vain alkeellisimmat yksilöt siellä täällä jatkuvalla syötöllä harjoittavat.
Mä olen jotenkin aina tiedostanut kuoleman kulkevan aivan tuossa ihmisen vierellä varjoissa, ja enimmäkseen tämä ajatuskulku on ollut kohdallani hyvä asia. En muutenkaan kohtelisi toisia tahallisen huonosti, mutta viimeistään se ajatus pistää miettimään ainakin useimmiten asiat loppuun saakka. Ja se tekee myös hyvin valikoivaksi, mitä ihmissuhteisiin ja niiden laatuun tulee. Nyt vielä tänä päivänä kun tiedän, että itselläni on sairaus joka ei ainakaan pidennä elämääni, enkä oikein voi sille asialle mitään, niin entistä enemmän olen asian kanssa sinut. Ja entistä enemmän aito itseni kaikessa mitä teen.
Otan osaa!