Onko joku ihminen kohdellut sinua aivan tahallaan todella huonosti?

On, parikin. Molemmat aiheuttivat minulle monen vuoden piinan. Molempien taustat ovat kuitenkin niin repaleiset, että ressukoitahan he ovat. En oikein ymmärrä anteeksiantamisen käsitettä, minusta se on yleensä pelkkää puhetta ja pinnallinen tapa, mutta en minä heille kaunaakaan kanna. En ole jäänyt kiinni menneeseen.

Erittäin hyvän ystäväni tyttöystävä.

Yritti viedä ensin minun mieheni, ei onnistunut joten pokasi tämän ystävän ja sitten tämän nykyisen hyvän ystäväni. Ja kaikki samasta pienestä kaveriporukasta.

Änkee väkisin kylään ja sitten soittelee appivanhemmilleni kun kohtelen häntä olevinaan huonosti vaikkei meillä ole edes yhteistä kieltä eikä mitään puhuttavaakaan eikä koe olevansa tervetullut vaikka itse on ängennyt kylään.

En ole vihainen hänelle mutta en vain siedä ihmistä silmissäni kun esittää jotain aivan muuta kuin on oikeasti.

Vapuksi taas on änkeämässä kylään vaikka pyydettiin vain mies.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 11:37"]Erittäin hyvän ystäväni tyttöystävä.

Yritti viedä ensin minun mieheni, ei onnistunut joten pokasi tämän ystävän ja sitten tämän nykyisen hyvän ystäväni. Ja kaikki samasta pienestä kaveriporukasta.

Änkee väkisin kylään ja sitten soittelee appivanhemmilleni kun kohtelen häntä olevinaan huonosti vaikkei meillä ole edes yhteistä kieltä eikä mitään puhuttavaakaan eikä koe olevansa tervetullut vaikka itse on ängennyt kylään.

En ole vihainen hänelle mutta en vain siedä ihmistä silmissäni kun esittää jotain aivan muuta kuin on oikeasti.

Vapuksi taas on änkeämässä kylään vaikka pyydettiin vain mies.

[/quote]

Alapeukut?

Sossut. Laiton(?) huostaanotto yhä meneillään.

On, exäni. Mutta mitä vanhemmaksi tulen sen enemmän alan ajatella asiaa siltä kantilta, että paljonko siitä sitten oli tahallisuutta ja paljonko sitä, että tällä ekalla miehelläni oli ollut aivan karsea lapsuus.

Alkoholismia, sekä fyysistä että henkistä perheväkivaltaa joka kohdistui myös lapsiin, ongelmien peittelyä että pysyisi kulissit pystyssä ym.

Olimme silloin hyvin nuoria, ehdimme olla vain 1.5v naimisissa kun otin eron.

Siitä on jo yli 15v.

Olen antanut anteeksi. Nykyään tunnen häntä kohtaan lähinnä vain sääliä ja toivon, että saisi joskus asiansa kuntoon.

Monikin ihminen on kohdellut minua kaltoin, alkaen vanhemmistani. Itseäni ja elämääni olen yrittänyt helpottaa sillä ajatuksella, etteivät he tehneet sitä tarkoituksella. Eivät vaan osanneet paremmin. Näin ei jää mitään anteeksi annettavaa. ei kukaan ole minulta meinaan pyytänyt anteeksi. Siitäkin ajattelen, etteivät ole tahallaan tai pahuuttaan asioita tehneet.

Jep, anoppi. Tätä nykyä onkin välit poikki meidän perheeseen, enkä näe oikein sellaista tilannetta tulevaksi jossa hän kuuluisi meidän elämään tulevaisuudessakaan. Lasten kannalta ikävä tilanne, kun ei toista mummia käytännössä ole, vaikka samassa kaupungissa asutaan (2km säteellä toisistamme) mutta itse hän on omalla käytöksellään itsensä tähän tilanteeseen saattanut.

Anteeksi en ole antanut, yritän olla miettimättä koko asiaa parhaan kykyni mukaan.

Ex-mieheni.

Vuosien aikana hän söi itseluottamukseni, rajoitti ystäväpiirini ja menemisiäni. Kaikki tapahtui niin pikkuhiljaa etten aluksi edes tajunnut, rakastunut kun olin. Ja kun tajusin, olin niin lamaantunut ja huonoksi moneen kertaan jo haukuttu etten uskonut edes ansaitsevani parempaa. 

Kun vihdoin älysin syyn, miksi voin huonosti, aloin kömpimään hitaasti "takaisin valoon" ja ihmisten joukkoon. Se ei sopinut miehelleni ja hän aloitti vastatoimet joihin liittyi myös jo fyysinen väkivalta. Lisäksi hän soitteli niille kahdelle kaverilleni jotka olivat enää jäljellä, sekä äidilleni (isäni oli jo tuolloin kuollut) ja mustamaalaili mua petturiksi, alkoholistiksi ja itseään uhriksi.

Kun vein eropaperit oikeuteen, olin käytännössä yksin. Äitini haukkui mut puhelimessa pystyyn kuullessaan että haen eroa, mutta sitten ensi kertaa kerroin hänelle millaista elämäni oli ja on. Äidiltä kesti kyllä hetken ennen kuin uskoi, mutta pääasia on että hän uskoi. 

Erosta tuli riitaisa, ex koitti mm. ajaa ylitseni ja vaati minua selvittämään menojani hänelle, uhkasi viedä lapset, vaati että muutan hänen kanssaan takaisin yhteen. Heikoimmilla hetkilläni, jos olisin ollut ilman läheisteni tukea, olisin varmaan sen tehnytkin; se helvetti olisi ollut ainakin tuttu. Nyt eron aikana en tiennyt mitä kaikkea mies keksii. 

Kun muutin pois, kävin puoli vuotta tapaamassa psykiatrista sairaanhoitajaa viikottain. Se, sisarteni ja äitini tuki auttoi mut pahimmasta yli. Nykyään pystyn jo näkemään ex-miestäni ilman fyysistä tai henkistä pahaa oloa, olisin valmis myös hoitamaan hänen kanssaan yhdessä lasten asioita, mutta ex ei itse siihen pysty. Toivottavasti hän kohta pystyy, meillä on kuitenkin edessä parin vuoden sisään lasten rippijuhlia ja lapsia ajatellen meidän kahden pitäisi pystyä olemaan samassa tilassa edes sen ajan.

Paljon olen anteeksi antanut, vaikeinta oli kuitenkin antaa anteeksi itselleni että annoin sen kaiken itselleni tapahtua. 

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 11:41"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 11:37"]Erittäin hyvän ystäväni tyttöystävä.

Yritti viedä ensin minun mieheni, ei onnistunut joten pokasi tämän ystävän ja sitten tämän nykyisen hyvän ystäväni. Ja kaikki samasta pienestä kaveriporukasta.

Änkee väkisin kylään ja sitten soittelee appivanhemmilleni kun kohtelen häntä olevinaan huonosti vaikkei meillä ole edes yhteistä kieltä eikä mitään puhuttavaakaan eikä koe olevansa tervetullut vaikka itse on ängennyt kylään.

En ole vihainen hänelle mutta en vain siedä ihmistä silmissäni kun esittää jotain aivan muuta kuin on oikeasti.

Vapuksi taas on änkeämässä kylään vaikka pyydettiin vain mies.

[/quote]

Alapeukut?

[/quote]

Sun tekstistä ei ymmärrä mitään. Lisäksi jos on kuitenkin kyseessä pariskunta, heidät pyydetään yhdessä eikä valikoida, pitää sitten puolisosta tai ei.

ex mies, aina sanotaan että pitää katsoa peiliin, on katsottu mutta ei se mitään, elämä on....

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 12:07"][quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 11:41"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 11:37"]Erittäin hyvän ystäväni tyttöystävä.

Yritti viedä ensin minun mieheni, ei onnistunut joten pokasi tämän ystävän ja sitten tämän nykyisen hyvän ystäväni. Ja kaikki samasta pienestä kaveriporukasta.

Änkee väkisin kylään ja sitten soittelee appivanhemmilleni kun kohtelen häntä olevinaan huonosti vaikkei meillä ole edes yhteistä kieltä eikä mitään puhuttavaakaan eikä koe olevansa tervetullut vaikka itse on ängennyt kylään.

En ole vihainen hänelle mutta en vain siedä ihmistä silmissäni kun esittää jotain aivan muuta kuin on oikeasti.

Vapuksi taas on änkeämässä kylään vaikka pyydettiin vain mies.

[/quote]

Alapeukut?

[/quote]

Sun tekstistä ei ymmärrä mitään. Lisäksi jos on kuitenkin kyseessä pariskunta, heidät pyydetään yhdessä eikä valikoida, pitää sitten puolisosta tai ei.

[/quote]

Ai ei voi pyytää vain toista kylään? Ei me ainakaan mieheni kanssa mennä kaikkialle yhdessä vierailemaan. Kun mun ystävä pyytää mut kylään niin mieheni ei lähde mukaan enkä minä vastaavasti. Välillä pitää antaa sitä omaa aikaa toiselle.

Tämä eukko valittaa anopilleni (on ollut heillä töissä monta kesää) kuinka kohtelen häntä olevinaan huonosti kun en juttele hänen kanssaan ja en ota mitään kontaktia. Ei se ole mun vika että meillä ei ole mitään yhteisiä mielenkiinnon kohteita tai harrastuksia. Eukko on lisäksi ulkomaalainen ja kovasti aina "korostaa erikoisuuttaan" eikä suostu puhumaan saati ymmärtämään suomea.

Ja sitten mua syytetään kun olen lähes aina se ainoa nainen tämän lisäksi porukassa, etten juttele ja vietä aikaa sen seurassa..

Kuinka moni nainen haluaisi vapaaehtoisesti viettää aikaa sellaisen kanssa joka on yrittänyt vakavasti vikitellä miestään?

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 12:13"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 12:07"][quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 11:41"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 11:37"]Erittäin hyvän ystäväni tyttöystävä.

Yritti viedä ensin minun mieheni, ei onnistunut joten pokasi tämän ystävän ja sitten tämän nykyisen hyvän ystäväni. Ja kaikki samasta pienestä kaveriporukasta.

Änkee väkisin kylään ja sitten soittelee appivanhemmilleni kun kohtelen häntä olevinaan huonosti vaikkei meillä ole edes yhteistä kieltä eikä mitään puhuttavaakaan eikä koe olevansa tervetullut vaikka itse on ängennyt kylään.

En ole vihainen hänelle mutta en vain siedä ihmistä silmissäni kun esittää jotain aivan muuta kuin on oikeasti.

Vapuksi taas on änkeämässä kylään vaikka pyydettiin vain mies.

[/quote]

Alapeukut?

[/quote]

Sun tekstistä ei ymmärrä mitään. Lisäksi jos on kuitenkin kyseessä pariskunta, heidät pyydetään yhdessä eikä valikoida, pitää sitten puolisosta tai ei.

[/quote]

Ai ei voi pyytää vain toista kylään? Ei me ainakaan mieheni kanssa mennä kaikkialle yhdessä vierailemaan. Kun mun ystävä pyytää mut kylään niin mieheni ei lähde mukaan enkä minä vastaavasti. Välillä pitää antaa sitä omaa aikaa toiselle.

Tämä eukko valittaa anopilleni (on ollut heillä töissä monta kesää) kuinka kohtelen häntä olevinaan huonosti kun en juttele hänen kanssaan ja en ota mitään kontaktia. Ei se ole mun vika että meillä ei ole mitään yhteisiä mielenkiinnon kohteita tai harrastuksia. Eukko on lisäksi ulkomaalainen ja kovasti aina "korostaa erikoisuuttaan" eikä suostu puhumaan saati ymmärtämään suomea.

Ja sitten mua syytetään kun olen lähes aina se ainoa nainen tämän lisäksi porukassa, etten juttele ja vietä aikaa sen seurassa..

Kuinka moni nainen haluaisi vapaaehtoisesti viettää aikaa sellaisen kanssa joka on yrittänyt vakavasti vikitellä miestään?

[/quote]

"eukko"?

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 12:18"][quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 12:13"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 12:07"][quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 11:41"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 11:37"]Erittäin hyvän ystäväni tyttöystävä.

Yritti viedä ensin minun mieheni, ei onnistunut joten pokasi tämän ystävän ja sitten tämän nykyisen hyvän ystäväni. Ja kaikki samasta pienestä kaveriporukasta.

Änkee väkisin kylään ja sitten soittelee appivanhemmilleni kun kohtelen häntä olevinaan huonosti vaikkei meillä ole edes yhteistä kieltä eikä mitään puhuttavaakaan eikä koe olevansa tervetullut vaikka itse on ängennyt kylään.

En ole vihainen hänelle mutta en vain siedä ihmistä silmissäni kun esittää jotain aivan muuta kuin on oikeasti.

Vapuksi taas on änkeämässä kylään vaikka pyydettiin vain mies.

[/quote]

Alapeukut?

[/quote]

Sun tekstistä ei ymmärrä mitään. Lisäksi jos on kuitenkin kyseessä pariskunta, heidät pyydetään yhdessä eikä valikoida, pitää sitten puolisosta tai ei.

[/quote]

Ai ei voi pyytää vain toista kylään? Ei me ainakaan mieheni kanssa mennä kaikkialle yhdessä vierailemaan. Kun mun ystävä pyytää mut kylään niin mieheni ei lähde mukaan enkä minä vastaavasti. Välillä pitää antaa sitä omaa aikaa toiselle.

Tämä eukko valittaa anopilleni (on ollut heillä töissä monta kesää) kuinka kohtelen häntä olevinaan huonosti kun en juttele hänen kanssaan ja en ota mitään kontaktia. Ei se ole mun vika että meillä ei ole mitään yhteisiä mielenkiinnon kohteita tai harrastuksia. Eukko on lisäksi ulkomaalainen ja kovasti aina "korostaa erikoisuuttaan" eikä suostu puhumaan saati ymmärtämään suomea.

Ja sitten mua syytetään kun olen lähes aina se ainoa nainen tämän lisäksi porukassa, etten juttele ja vietä aikaa sen seurassa..

Kuinka moni nainen haluaisi vapaaehtoisesti viettää aikaa sellaisen kanssa joka on yrittänyt vakavasti vikitellä miestään?

[/quote]

"eukko"?

[/quote]

Meillä päin ihan yhtä yleinen sanonta toisen naisesta kuin emäntä :)