Onko muita jotka saivat traumoja koulun laulukokeista?

Oli ne epämiellyttäviä. Mutta useimmiten ne saatiin käydä yksin laulamassa luokassa opettajalle. En kyllä pitänyt siitäkään.

Meillä ne pidettiin niin, että muu luokka laitettiin pois ja yksi kerrallaan lauloi opettajalle. Mulla on ihan hyvä laulunääni, sikälikään ei jäänyt traumoja.

Kyllä, koska en osaa laulaa. Mulla on ihan fyysinen vika, mikä estää sen, että voisin edes harjoittelemalla kehittyä. Tuo vika huomattiin aikuiässä kun selviteltiin jatkuvaa liman irtoamista. Onneksi meilläkin tuli jossain vaiheessa tuo yksinään laulaminen ja yläasteella oli opettaja, joka ei niitä onneksi pitänyt. 

Mä olen kohtalotoveri. Koko luokan kuullen vaan piti laulaa, vaikka laulunumero oli kutonen. Se oli niin nöyryyttävää, että en ole aikuisena pystynyt laulamaan koskaan missään. Musiikista tykkään kyllä ja nautin kovasti. 

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 12:19"]

Meillä ne pidettiin niin, että muu luokka laitettiin pois ja yksi kerrallaan lauloi opettajalle. Mulla on ihan hyvä laulunääni, sikälikään ei jäänyt traumoja.

[/quote]

se että on hyvä lauluääni ei vielä tarkoita että osaisi laulaa esim. sävelpuhtaasti.

Heips, ei nyt ihan traumoja, mutta tosi inhottavalta tuntui "laulaa" koko luokan edessä, ennemminkin puhuin aina koko biisin kun ei löytynyt ääntä. Pidän kuitenkin nykyään musiikista ja laulan aina kun muut ei kuule.

Saimme laulaa yksin opettajalle. Ei se kivaa ollut, mutta siinähän se meni. En tykännyt laulaa ennen sitä enkä sen jälkeen.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 12:26"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 12:19"]

Meillä ne pidettiin niin, että muu luokka laitettiin pois ja yksi kerrallaan lauloi opettajalle. Mulla on ihan hyvä laulunääni, sikälikään ei jäänyt traumoja.

[/quote]

se että on hyvä lauluääni ei vielä tarkoita että osaisi laulaa esim. sävelpuhtaasti.

[/quote]

No eipä niin, muttei siis niin huono että olisi tarvinnut erityisesti hävetäkään.

Kyllä se juu nöytyyttävää nimenomaan oli, kun ei osannut. Oman lapsen saaminen tosin oli korjaava kokemus ja oli vapauttavaa laulaa vauvalle, kun se silminnähden aina ilahtui!

Kyllä ja uskon että tästä johtui myös esiintymiskammo ihan puhuttaessa. Tämä on haitannut työelämässäni aika paljon. Vasta nyt 40-vuotiaana olen rentoutunut. Ihan järkyttävää, että "musiikin" nimissä aiheutetaan traumoja ihmisille. Eikö koulun olisi tärkeä kasvattaa ihmisiä työelämään? Harva tarvii laulutaitoja työelämässä.

Ja tätä tapahtuu vieläkin tänäkin päivänä, ajatelkaas sitä!

Ei mulla traumoja ole, meillä laulukokeita kuunteli vain opettaja mutta mielestäni on kyllä ihan älytön juttu nämä laulukokeet. Eikö se ole vähän sama kuin arvosteltaisiin lasten ulkonäköä? Kun sitä lauluääntä joko on tai ei ole, ei se ole sellainen asia mihin voi päntätä tai opiskella (tai no tietyssä määrin voi mutta miksi koulussa pitäisi?).

Yläasteella vuosituhannen alussa tehtiin niin, että opettajan kanssa mentiin komeroon ja muu luokka kuunteli sitten oven takana.

Lauluna oli päivänsäde ja menninkäinen, mikä on varsinkin ilman säestystä aika vaikea biisi laulaa puhtaasti. Trauma jäi, kurkkua kuristi ja ääni värisi joten suoritukseni ei ollut häävi :D

Ei muuten auttanut esiintymisjännitykseeni ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon yhtään.

Mulle tuli traumoi. Olin päiväkodissa jossa laulettiin paljon ja nautin siita. Ala-asteella tuli laulukokeet ja sain tytöista huonoimman numeron. Loppui se laulaminen siihen. Yliopistolla en osallistu sitseille tämän takia