Onko kellaan muulla nirsoja lapsia? Poikamme (kohta 4-v) soisi mieluiten aina ranskanpottuja ja makkaraa, muusista tykkaa kans ja " kuivista" makaroneista...
En keittele tietenkään ruokia vain hänen makunsa mukaisesti. Rasittaa vain se ainainen kiukuttelu ja kun tuppaa olemaan kaikilla jo paha mieli pöytään tullessa.. Itselleni ruoka ja ruoanlaitto on intohimo. Vaikka ulkoilemme todella paljon, enkä tarjoa ylimääräisiä välipaloja eivät ihan tavallisetkaan ruoat meinaa upota. Pian tulee harmaita hiuksia.. :(
Kommentit (14)
että juuri mikään ei maistunut + mulla oli paha anemia. Oli siinä vanhemmilla hermoissa pitämistä. Eikä auttanut sanoa että älä sitten syö, koska *multa puuttui normaali näläntunne kokonaan* saatoin esim. pyörtyä nälästä ja edelleenkään ei nälättänyt. Eli tajusin, että minulla on nälkä vasta joskus 10-vuotiaana ' ai tätäkö ne tarkoittaa?'
onneksi omalla lapsellani ei ole moista..
huhtikuussa tulee neljä. ja on todella turhauttavaa kun herra istuu pöytään ja katsoo lautaselle ja sanoo en syö... arrrgggghhh!!!
Eli hoksaa ettei muuta todellakaan ole tarjolla. Tietty välillä on niitä päiviä, että lapsi saa päättää mitä syödään, ns. herkkuruokapäivä.
esta muusta nuristaan kokoajan.joskus ois kiva vaan laittaa just ranskalaisia mutta siitä syntyy koko illan huuto.
lapsestasi tulee hirvittävä plösö kun annat tuon menon jatkua.
mitäpä jos seuraavalla kerralla annat lapsen olla nälässä?
se olikin oikeestaan ikävintä että koko ruokailutilanne tahtoi lipsahtaa sellaiseksi tahtojen taisteluksi. Ja ikävää sekin että se kireä ilmapiiri ei kyllä ruokahalua paranna.
Tosiaan, miksi olet siihen opettanut? Meillä lapsi ei saanut edes maistaa ranskalaisia vasta kuin kaksivuotiaana. Siitä lähtien on hänellä ollut tiedossa että ranskalaisia syödään vain harvoin herkutellen. Arkena syödään terveellistä tavallista kotiruokaa. Jos ei maistu, niin pois pöydästä ja seuraavalla ruokailulla sitten ehkä maittaakin.
Poika testaa sinua. Annatko vastaisuudessakin tahdon läpi?
No ranskalaisia ehkä ja jäätelöä. Saimme neuvon, että kun sanoo, ettei jaksa enää, niin vielä ikävuosien määrä lusikallisia ruokaa. Nykyään ruokailu sujuu jo aika hyvin. Nyt nelivuotiaana.
niin siirrä sekin vielä tunnilla eteenpäin että taatusti on kunnon nälkä lapsella. Kyllä tuon ikäinen lapsi syö kun on nälkä. Paripäivää voi kovapäisempi pitää " dieettiä" , mutta kyllä se uho taittuu kun ei kiinnitä kitinään huomiota.
kun nirppis-tyttö aloitti päiväkodin. Siihen asti homma oli yhtä pelaamista. Kun on tarpeeksi toimintaa (en nyt esitä epäilyjä, että lapsesi makailisi sohvalla...), on ruoan menekki taattu. Ja voisi lohduttaa, että tuokin on varmaan ohi menevä kausi. Ainakin meillä oli. Ja konstina olen tätä peloitteluakin käyttänyt. Silmät selällään tyttö kuunteli, kun kerroin siitä englantilaispojasta (täälläkin oli puhetta), joka kuoli yksipuoliseen ruokavalioon. Jopa alkoi lusikka viuhua.
mitä tappelua ruuan kanssa.Mun tyttö ei syö hedelmiä, vihanneksia, marjoja, kasviksia...ainoastaan pizza, ranskikset kelpaa.Mut muut mun lapset syö mitä vaan.Kaikki kelpaa.Ongelma on vaan tän vanhimman kanssa, joka on lapsesta lähtien ollut tollanen.Jos koulussa on maanantaina puuroa, hän ei syö.Tiistaina kalaa, hän ei syö.Keskiviikkona hernekeittoa, hän ei syö.Torstaina vaikka kana-kasvis kiusaus,hän ei syö...eli siis tosi vaikee elää tollasen lapsen kanssa.Mun tyttö ei syö edes keksiä, jossa on hilloa.Tai mansikka jäätelöä!Joka päivä teen tavallisen ruuan, jota syö kaikki.Mut mun tyttö valikoi...nälkäänsä syö yleensä sit ruisleipää ja paljasta perunaa...
hän on kertomasi perusteella laiha kuin ambomaalainen.
Ruoka oli sitäpaitsi ensin melkein kuumaa ja loppusallaan alkoi jo reunoilta jäätyä... Ei näkynyt haittaavan. Ap