Lue keskustelun säännöt.
Muilta äitipuolilta kokemuksia: miehen lapset ja vauvaan sopeutuminen?
03.04.2014 |
Olen ymmärtänyt ja antanut aikaa miehen 15-vuotiaalle tyttärelle velipuolen syntymisestä, mutta nyt alkaa jo mennä hermo.
Vauva syntyy siis kuukauden päästä ja tulokas on meillä edelleen todella hankala aihe. Tyttö ei halua puhua lapsesta mitään ja inhoaa häntä kuulemma jo etukäteen, aluksi aikoi katkaista kaikki yhteydet meihin, kunhan vauva syntyy.
Tästä seurauksena on se että mieskin suhtautuu vauvaan niin, ettei tuleminen saa näkyä mitenkään. Muutimme juuri uuteen kotiin, jossa on kaksi pientä makuuhuonetta ja väkisinkin vauvan tavaroita on pakko laittaa myös toiseen makkariin. Miehen tyttö on meillä nyt teini-ikäisenä ehkä noin kerran kuukaudessa (omasta halustaan siis, ei enää kiinnosta olla niin paljon meillä) ja hänelle pitäisi varata tuo toinen makuuhuone täysin – olisin jo laittanut vauvan vaatteita, vaippoja ym. esille, mutta ei voi, koska miehen tyttärelle tulee siitä kuulemma paha mieli miehen mukaan.
Hermo menee ja siksi tästä aloituksestakin saattaa tulla äkäisempi kuin nyt oikeasti olisin normaalissa arjessa. Mielestäni 15-vuotiaalla on ollut jo hyvä aika sopeutua vauvan tuloon (alkusyksyllä kerrottiin perheenlisäyksestä), mutta edelleen keskustellaan mm. siitä saako tuleva veli sanoa iskää iskäksi jne.
Teini on ollut aina koko perheen silmäterä ja kummitätinsäkin jo kiinnitti huomiota siihen, että on vähän itsekäs, kun on aina saanut kaiken huomion, eikä tarvitse jakaa mitään. Tulee esiiin pienissä tilanteissa, olettaa esimerkiksi aina saavansa kaiken ensimmäisenä, ei kiitä saadessaan lahjoja ja mm. olin luvannut viedä hänet elokuviin kun isäni joutui sairaalaan ja oli kuolemaisillaan, hänestä minun olisi edelleen pitänyt mennä hänen kanssaan, eikä mennä auttamaan isääni.
Onko kokemuksia muilta äitipuolilta, miten teillä on otettu vauva vastaan?
Kommentit (9)
Oma 9-vuotiaani sai juuri kk sitten siskopuolen isänsä puolelta. Käsittääkseni mitään suuria tunteita ei ole herännyt, aika välinpitämättömästi on ainakin minun nähden suhtautunut. Toki en tiedä kuinka käyttäytyy sitten siellä toisessa kodissa, mutta uskoisin että mahdollinen ahdistus heijastuisi meillekin. Ehkä kun toinen on vielä niin pieni, niin ei oikein osaa vielä kiintyä, ja onhan hän niin tuore tapauskin, eikä isäviikonloppujakaan ole ehtinyt montaa olla. :) Hyvä isoveli tuosta kyllä tulee, kunhan vauvaan saa vähän kontaktia. :)
En siis osaa auttaa, varmaan ikävä tilanne. Enkä tiedä kuinka lapsi suhtautuisi, jos hän olisi isänsä kanssa läheisempi, kokisiko että jotain viedään häneltä pois siinä samalla, mutta koska eivät ole niin läheisiä, niin vauva on tervetullut lisä siihen toiseen perheeseen, jota osa lapseni on.
Luulen, että teilläkin se suurin ahdistus on käsillä juuri nyt, ennen kuin vauva konkretisoituu ja siihen pääsee oikeasti kiintymään isosiskona, pääsee hoitamaan ja ottamaan kontaktia, saa ensimmäisen hymynsä jne. Sitten varmaan tajuaa, ettei se niin kamalaa olekaan. Toivottavasti. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on kaksi eri asiaa varmaan, se että on hemmoteltu ja se, että tulee vauva. Kyllä 15-vuotias voi järkyttyä vauvan tulosta ydinperheessäkin, se voi tuntua hänestä vastenmieliseltä. Kun on erolapsesta kysymys, niin mukana voi olla huonommuudentunnetta- onhan isä valinnut jotain muuta kuin hänen äitinsä ja kotinsa- ja asuu muualla, tämän vaikutusta ei pitäisi aliarvioida lapsen kannalta katsottuna. Myös se miten hänen äitinsä kokee asiat vaikuttaa tyttöön. Ja murrosikä on erittäin herkkää ja haavoittuvaa aikaa myös. Jos asian voi ajatella myös niin että tuolla tytöllä ei ole helppoa- hän ei myöskään ole itse vastuussa siitä jos hänet hemmotellaan pilalle ja hänen elämästään tehdään näin vaikeaa.
Se että tosi-asiaa, eli vauvaa "piilotellaan" on aivan naurettavaa. Tosiasiat ovat mitä ovat ja hemmottelukin on stä, että niit tosiasioita pehmitetään. Tyttö ansaitsee tdellisuuden joka perustuu totuuteen ja siihen, että hänellä on arvokas, täyivaltainen paikka- ei mikään hemmotellu vauvan paikka- perheessänne. Jos olisin sinä, puhuisin tytön kanssa, kertoisit että asiat on näin, ja toivoisit, että hän ryhtyisi vauvalle isosiskoksi, isosiskothan ovat älyttömän tärkeitä. Antaisit tytölle vastuuta asiasta- se auttaa kummsti tuntemaan tärkeäksi. MÄ en usko että kukaan pohjimmiltan haluaa mitää erityisasemaa, koska se on taakka ja ajaa yksinäisyyteen.
.
lapsi käyttäytyy niinkuin hänen sallitaan käyttäytyä. jos olisin teini ja saisin vanhemmat tai isän+"uuden ällön vaimonsa" jotenkin hyppimään seinille, lahjomaan ja paapomaan niin tietysti tekisin niin. aika "hienoa" kun isänsäkin lähtee tuohon leikkiin mukaan..
Erohan tuossa varmaan tulee. Kun isäkään ei halua puollustaa vauvaa vaan haluaa sitä piilotella.
Teinit nyt on teinejä ja kiukuttelee milloin mistäkin, tuon isän käyttäytymistä tässä ihmettelen. Huono omatunto erosta ja sitä lievittää siloittelemalla teinin tietä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teinit nyt on teinejä ja kiukuttelee milloin mistäkin, tuon isän käyttäytymistä tässä ihmettelen. Huono omatunto erosta ja sitä lievittää siloittelemalla teinin tietä?
Menkää teinin kanssa vauvanvaateostoksille. Isä mukaan. Isä muistelemaan kuinka ihmeellistä oli kun hän oli pieni ja sitten tyttö saa valita jotain tulevalle pikkusisarelleen. Mikään, mikä ei perustu tosiasioihin, tulee kaatumaan. Hemmottelu on valehtelua ja väheksyntää, samoin asioiden salaileminen. Joskus tosiasioiden hyväksyminen on vakeaa ja sattuu, mutta se on myös ainoa tie. Hyssyttelemällä estätte tyttöä pääsemästä elämässä eteenpäin. Ehkä se isi vois lukea tätä ketjua??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 12:33"]
lapsi käyttäytyy niinkuin hänen sallitaan käyttäytyä. jos olisin teini ja saisin vanhemmat tai isän+"uuden ällön vaimonsa" jotenkin hyppimään seinille, lahjomaan ja paapomaan niin tietysti tekisin niin. aika "hienoa" kun isänsäkin lähtee tuohon leikkiin mukaan..
[/quote]
Ei vaan kyllä teinikin saa tuntemuksensa näyttää ja kertoa. Aikuisten tehtävä on kuitenkin edetä aikuisen vastuulla, he tekee lapsen jos haluaa. Teini tarvitsee ymmärrystä ja tukea vauvan hyväksymiseen.
Kyllä se ajallaan hyväksyy kun huomaa että hänen kitinä ei muuta mitään.
Eriävä mielipide hyväksytään mutta ei muuta asiatonta käytöstä tietenkään.
Meilläkin oli kiukuttelua aluksi mutta lapsen syntymän jälkeen teini otti jo laitoksella "omakseen" ja pyyteli anteeksi rumia sanoja sisareltaan. Nykyään parikymppinen isosisko pyytää 5v.n hoitoon/kylään n. kerran viikossa. :)