Stressaako lapsesi, jolla kymppejä todistuksessa?
Perheeseemme on nyt kevätlukukaudella iskenyt uusi stressinaihe. Esikoisemme on aina pitänyt koulusta ja menestynyt siinä hyvin. Nyt 5. luokalla hänelle itselleen on kuitenkin tullut paineita koenumeroista. Ennen hän (ja tietenkin me vanhemmatkin) oli tyytyväinen kun kokeesta tuli 8 1/2, 9, 9 1/2 jne. Eikä hän juurikaan ajatellut niitä numeroita mitenkään.
Jouluna hän sai ekan numerotodistuksen ja osassa aineita oli 10. Nyt hän jotenkin on hermostunut, että ne kympit tippuvat jos hän tekee (huolimattomuus) virheen kokeessa ja saakin vaikka ysin. Siis hän olisi varmaan ihan tyytyväinen todistuksen yseihin, mutta se tippuminen kympistä ysiin jotenkin harmittaisi (jos joku ymmärtää mitä tarkoitan).
Nyt tuntuu että melkein harmittaa, että miksi piti saada niitä kymppejä. Lapsen elämä olisi rennompaa jos hän ei edes pitäisi sitä kymppiä tavoitteena, vaan ajattelisi että se 8-9 olisi se tosi hyvä tavoite.
Stressaako muut lapset joilla on kymppejä torkassa?
(Itse en stressannut, mieheni stressasi, mutta hän halusikin pitää itsellään täyden kymppirivin, lapsemme eivät näistä numeroistamme tiedä. Ts. ei ole koskaan puhuttu meidän keskiarvoista tms.)
Kommentit (69)
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 07:26"]Perheeseemme on nyt kevätlukukaudella iskenyt uusi stressinaihe. Esikoisemme on aina pitänyt koulusta ja menestynyt siinä hyvin. Nyt 5. luokalla hänelle itselleen on kuitenkin tullut paineita koenumeroista. Ennen hän (ja tietenkin me vanhemmatkin) oli tyytyväinen kun kokeesta tuli 8 1/2, 9, 9 1/2 jne. Eikä hän juurikaan ajatellut niitä numeroita mitenkään.
Jouluna hän sai ekan numerotodistuksen ja osassa aineita oli 10. Nyt hän jotenkin on hermostunut, että ne kympit tippuvat jos hän tekee (huolimattomuus) virheen kokeessa ja saakin vaikka ysin. Siis hän olisi varmaan ihan tyytyväinen todistuksen yseihin, mutta se tippuminen kympistä ysiin jotenkin harmittaisi (jos joku ymmärtää mitä tarkoitan).
Nyt tuntuu että melkein harmittaa, että miksi piti saada niitä kymppejä. Lapsen elämä olisi rennompaa jos hän ei edes pitäisi sitä kymppiä tavoitteena, vaan ajattelisi että se 8-9 olisi se tosi hyvä tavoite.
Stressaako muut lapset joilla on kymppejä torkassa?
(Itse en stressannut, mieheni stressasi, mutta hän halusikin pitää itsellään täyden kymppirivin, lapsemme eivät näistä numeroistamme tiedä. Ts. ei ole koskaan puhuttu meidän keskiarvoista tms.)
[/quote]
Ei siinä auta kuin käyttää enemmän aikaa läksyihin ja kokeisiin lukemiseen. Ei sitä lapsenkaan kannata alkaa puolustelemaan millään "huolimattomuusvireillä". Jos opettelee asiat hyvin, kuten kympin oppilaalta vaaditaan, ei silloin ole mitään estettä ettei muka voisi kaikkeen vastaa oikein.
-opettaja
Kuka tätäkin aihetta viitsii alapeukuttaa? Kateudestako?
Koittakaa saada lapsen itsetunto paremmaksi, ennen yläkouluun siirtymistä. Tuon tyyppinen perfectionismi voi altistaa murkkuiässä monenlaisille ongelmille.
Meilläkin ekaluokkalainen, joka ei ole vielä tainnut saada muuta kuin täysiä pisteitä. Eikä ole minkäänlaisia viitteitä siitä, että lapsi edes tietäisi mitä on stressi. Ei tunnu stressaantuvan mistään. Joo, on tosi helppo lapsi ollut vauvasta asti. Tuollaisia kun kaikki olisivat, niin meillä olisi kymmenen lasta.
Mutta toinen koululainen on kolmannella. Ja tää lapsi ei sitten puolestaan tiedä, että elää voisi vähän vähemmälläkin stressillä. Todella vaikeaa on ollut synnytysosastolta lähtien. Saa nähdä kehittyykö tälle koulunumeroista jokin stressinaihe vielä. Tavoistaan poiketen hän on nimittäin tähän asti suhtautunut numeroihin varsin rennosti. Koenumerot vaihtelevast kasista kymppiin, todistuksen numerot ovat ysiä. Kun sanakokeesta tuli 6½, niin jouduin jo sanomaan, että ei läksyjä ihan noin huolettomasti voi ottaa, että kyllä kasiin on numeroissa syytä pyrkiä, ettei jää aukkoja tietoihin. En silti todellakaan toivo hänen ylenpalttisesti stressaavan asiasta. Mutta siinähän se haaste vanhemmalle juuri on, kun pitäisi kannustaa yrittämään kohtuudella parhaansa, mutta ilman stressaamista, oppimisen ilo säilyttäen.
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 07:26"]Perheeseemme on nyt kevätlukukaudella iskenyt uusi stressinaihe. Esikoisemme on aina pitänyt koulusta ja menestynyt siinä hyvin. Nyt 5. luokalla hänelle itselleen on kuitenkin tullut paineita koenumeroista. Ennen hän (ja tietenkin me vanhemmatkin) oli tyytyväinen kun kokeesta tuli 8 1/2, 9, 9 1/2 jne. Eikä hän juurikaan ajatellut niitä numeroita mitenkään.
Jouluna hän sai ekan numerotodistuksen ja osassa aineita oli 10. Nyt hän jotenkin on hermostunut, että ne kympit tippuvat jos hän tekee (huolimattomuus) virheen kokeessa ja saakin vaikka ysin. Siis hän olisi varmaan ihan tyytyväinen todistuksen yseihin, mutta se tippuminen kympistä ysiin jotenkin harmittaisi (jos joku ymmärtää mitä tarkoitan).
Nyt tuntuu että melkein harmittaa, että miksi piti saada niitä kymppejä. Lapsen elämä olisi rennompaa jos hän ei edes pitäisi sitä kymppiä tavoitteena, vaan ajattelisi että se 8-9 olisi se tosi hyvä tavoite.
Stressaako muut lapset joilla on kymppejä torkassa?
(Itse en stressannut, mieheni stressasi, mutta hän halusikin pitää itsellään täyden kymppirivin, lapsemme eivät näistä numeroistamme tiedä. Ts. ei ole koskaan puhuttu meidän keskiarvoista tms.)
[/quote]
Ainahan ne stressaa ja lukevat koko ajan. Jostain saanut päähänsä, että pitää olla luokkansa paras ja kokeista ja aineista pitäisi aina saada kymppejä. Hän pettyy heti, jos saa kokeesta esim vain 8 tai 9 numeron. Jos ei häntä numero miellytö, niin hän käy heti yleensä korottamassa.
Meillä itki kolmosella ja nelosella, jos ei tullut kokeesta vähintään 9 1/2. Nyt kutosella ja on itselleen armollisempi. Ja numerot tulevat aika vähällä lukemisella, on sen verran laiska, että on ymmärtänyt olla stressaamatta. Eli ei todellakaan ole koko ajan nenä kirjassa, päinvastoin, läksyjä ei tunnu olevan koskaan. Hyvä muisti auttaa.
Matematiikan numero on pojalle tärkeä. Välillä ollut 9 muuten 10 kuten kemia ja fysiikka. Enkku aina ollut 10.
Kolmella lapsellani kaikilla on kymppejä. Yksi stressasi ennen aika paljon mutta ei enää niin paljon, yksi ei stressaa lainkaan, kolmas stressaa satunnaisesti. Itse olen opettaja, ja olen sanonut, että riittää, ettei putoa kärryiltä ja tekee kohtuullisen sitkeästi töitä.
Onhan se varmasti pelottavaa kun on saanut sen tavoitelluimman numeron todistukseen ja haluaisi sen siellä pitää ja siitä pudotus alaspäin tuntuu paljon suuremmalta kuin vaikka 9->8.
Ei ole koskaan stressannut ei paljoa edes lue kokeisiin. Torkassa kymppejä, ysejä ja pari kasia.
Ysiluokkalaiseni stressaa. Tähtää luonnontiedelukioon ja lääkikseen. Keskiarvo on vähän päälle ysin. Ajoittain on kovia paineita siitä saako kevään todistukseen yhtä hyvät arvosanat että varmasti pääsee siihen haluamaansa lukioon. On normaalilahjakas tyttö ja lukee paljon saadakseen hyvät numerot.
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 08:55"]
Ei ole koskaan stressannut ei paljoa edes lue kokeisiin. Torkassa kymppejä, ysejä ja pari kasia.
[/quote]lukiossa pojalla just tuo tilanne
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 07:51"]
Ei siinä auta kuin käyttää enemmän aikaa läksyihin ja kokeisiin lukemiseen. Ei sitä lapsenkaan kannata alkaa puolustelemaan millään "huolimattomuusvireillä". Jos opettelee asiat hyvin, kuten kympin oppilaalta vaaditaan, ei silloin ole mitään estettä ettei muka voisi kaikkeen vastaa oikein.
-opettaja
[/quote]
Kommenttisi on toivottavasti vitsi, mutta tarkennetaan nyt kuitenkin, että minun ja mieheni mielestä lapsen ei tarvitse oppia koulussa "kaikkea". Tärkeämpää on oppia, että ei tarvitse olla täydellinen edes koulussa. Kaikkea ei tarvitse osata.
Tämä on erityisen tärkeää miehelleni, jolla on itsellään _paljon_ kokemusta liiallisesta perfektionismista.
ap
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 08:59"]
Ysiluokkalaiseni stressaa. Tähtää luonnontiedelukioon ja lääkikseen. Keskiarvo on vähän päälle ysin. Ajoittain on kovia paineita siitä saako kevään todistukseen yhtä hyvät arvosanat että varmasti pääsee siihen haluamaansa lukioon. On normaalilahjakas tyttö ja lukee paljon saadakseen hyvät numerot.
[/quote]Luonnontiedelukioon ka ei taida olla yli 9 kuten Ressuun, Viikkiin, Norssiin
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 07:51"]
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 07:26"]Perheeseemme on nyt kevätlukukaudella iskenyt uusi stressinaihe. Esikoisemme on aina pitänyt koulusta ja menestynyt siinä hyvin. Nyt 5. luokalla hänelle itselleen on kuitenkin tullut paineita koenumeroista. Ennen hän (ja tietenkin me vanhemmatkin) oli tyytyväinen kun kokeesta tuli 8 1/2, 9, 9 1/2 jne. Eikä hän juurikaan ajatellut niitä numeroita mitenkään.
Jouluna hän sai ekan numerotodistuksen ja osassa aineita oli 10. Nyt hän jotenkin on hermostunut, että ne kympit tippuvat jos hän tekee (huolimattomuus) virheen kokeessa ja saakin vaikka ysin. Siis hän olisi varmaan ihan tyytyväinen todistuksen yseihin, mutta se tippuminen kympistä ysiin jotenkin harmittaisi (jos joku ymmärtää mitä tarkoitan).
Nyt tuntuu että melkein harmittaa, että miksi piti saada niitä kymppejä. Lapsen elämä olisi rennompaa jos hän ei edes pitäisi sitä kymppiä tavoitteena, vaan ajattelisi että se 8-9 olisi se tosi hyvä tavoite.
Stressaako muut lapset joilla on kymppejä torkassa?
(Itse en stressannut, mieheni stressasi, mutta hän halusikin pitää itsellään täyden kymppirivin, lapsemme eivät näistä numeroistamme tiedä. Ts. ei ole koskaan puhuttu meidän keskiarvoista tms.)
[/quote]
Ei siinä auta kuin käyttää enemmän aikaa läksyihin ja kokeisiin lukemiseen. Ei sitä lapsenkaan kannata alkaa puolustelemaan millään "huolimattomuusvireillä". Jos opettelee asiat hyvin, kuten kympin oppilaalta vaaditaan, ei silloin ole mitään estettä ettei muka voisi kaikkeen vastaa oikein.
-opettaja
[/quote]Numeroon vaikuttaa tuntiaktiivisuus ja tehtävät on tehty, kenties ylimääräistäkin.
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 07:58"]
Koittakaa saada lapsen itsetunto paremmaksi, ennen yläkouluun siirtymistä. Tuon tyyppinen perfectionismi voi altistaa murkkuiässä monenlaisille ongelmille.
[/quote]Kannustaa pitää sitä alisuoriutujaakin vaikka olisi mahdollisuuksia enempään. Pojilla varsinkin yläkoulussa lässähtää opiskelu, tosin fiksuimmat alkaa tsemppaamaan viimeistään kasin keväällä. Eikä luvata niitä mopoja sun muita härveleitä liian aikaisin vaan sidotaan koulumenestykseen. Voi alkaa koulu kiinnostamaan . Kannustusta ja rohkaisua, kehumista. Ei palkita huonoa.
Moii ,
no olen ite 15v ja 8luokalla. Multa löytyy useampiki kymppi todistuksesta ja tulee stressattua paljon. Sitä ku on saanu ne kympit, niin pelkää et ne tippuu ja samalla miettii että mitä ne opettajat aattelee jos yhtäkkiä numerot tippuu eikä ookka hyvä. Esim, jos ois vaikka matikasta 10, niin ja sitten ku tulee koe, niin tulee paineet, että saako sitä oikeanlaista numeroa että se pysyy 10, eli pitäis olla 9 1/2 , 10- tai 10. Pienikin virhe alentaa koenumeron. Tottakai vaikuttaa tunnilla työskentely ja muut sellaset. Mutta ei niitä osaa aatella sillon.
Jos on lähteny siihe kymppi maniaa, nii ei siitä helposti pääse pois, ku haluaa vaa suoriutua yhtä hyvin.
Miten muka torkan 10:t estäisi stressiä? Mun mielestä koulun rennosti ottavat stressaavat muutenkin vähemmän.
Meillä vasta ekaluokkalainen, jolle ei anneta onneksi numeroita. Matikankokeista lapsi oli itse hoksannut kuinka pisteet lasketaan. Ensimmäisistä kokeista tuli 30/30. Nyt yhdessä kokeessa oli huolimattomuusvirhe ja pisteet 29/30. Lapsi itki koko illan. Emme ole koskaan erityisesti hehkuttaneet noita 30/30 kokeita. Lapsi on luonteeltaan todella perfektionisti. Kauhulla odotan nnumerotodistusta.