Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Stressaako lapsesi, jolla kymppejä todistuksessa?
22.03.2014 |
Perheeseemme on nyt kevätlukukaudella iskenyt uusi stressinaihe. Esikoisemme on aina pitänyt koulusta ja menestynyt siinä hyvin. Nyt 5. luokalla hänelle itselleen on kuitenkin tullut paineita koenumeroista. Ennen hän (ja tietenkin me vanhemmatkin) oli tyytyväinen kun kokeesta tuli 8 1/2, 9, 9 1/2 jne. Eikä hän juurikaan ajatellut niitä numeroita mitenkään.
Jouluna hän sai ekan numerotodistuksen ja osassa aineita oli 10. Nyt hän jotenkin on hermostunut, että ne kympit tippuvat jos hän tekee (huolimattomuus) virheen kokeessa ja saakin vaikka ysin. Siis hän olisi varmaan ihan tyytyväinen todistuksen yseihin, mutta se tippuminen kympistä ysiin jotenkin harmittaisi (jos joku ymmärtää mitä tarkoitan).
Nyt tuntuu että melkein harmittaa, että miksi piti saada niitä kymppejä. Lapsen elämä olisi rennompaa jos hän ei edes pitäisi sitä kymppiä tavoitteena, vaan ajattelisi että se 8-9 olisi se tosi hyvä tavoite.
Stressaako muut lapset joilla on kymppejä torkassa?
(Itse en stressannut, mieheni stressasi, mutta hän halusikin pitää itsellään täyden kymppirivin, lapsemme eivät näistä numeroistamme tiedä. Ts. ei ole koskaan puhuttu meidän keskiarvoista tms.)
Kommentit (69)
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 15:15"]
Minulla on myös yhden lapsen osalta kokemuksia tällaisista opettajista. Siinä koulussa olikin ahdistava ilmapiiri.
Opettaja, joka ottaa rennosti, mutta opettaa hyvin, vaatii tuloksia ja kannustaa positiivisesti, on paras. Sellainen, joka toivoo oppilaidensa menestyvän ja auttaa näitä aktiivisesti, mutta ei maalaile maailmanlopun merkkejä, kun tulee epäonnustumisia.
[/quote]
Minulla myös hyvin koulussa pärjäävä poika, johon opettaja suhtautuu niin että paremminkin voisi mennä. Aina jotain huomautettavaa, jos saa 10- kokeesta siten että yksi piste puuttuu täysistä pisteistä, muistetaan kehua samat pisteet saanutta tyttöä kuinka hyvin meni. Tytön numerona hyvä, pojan numerona sama ei olekaan hyvin mennyt.
Sama kohtelu pitäs olla oli tyttö tai poika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aaveemammoillahan on kaikilla kympim oppilaita lapsinaan, jotka lukematta vetää kymppejä.
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 17:01"]aaveemammoillahan on kaikilla kympim oppilaita lapsinaan, jotka lukematta vetää kymppejä.
[/quote]
Itse olin tuollainen oppilas, sain liki lukematta kokeisiin kymppejä. Tunneilla kuuntelin enkä häslännyt muuta. Lisäksi mulla hyvä ulkomuisti. Äläs nyt ole noin kade ; )
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 14:53"]
Olen myös lohduttanut 8 1/2 itkevää alakoululaista kertomalla, että ensinnäkin numero on tosi hyvä ja toisekseen kukaan ei arvosta tai rakasta sinua enemmän, vaikka saisit 10.
[/quote]Nuo on taas niitä tyhjiä sanoja, joita minunkin äitini minulle sanoo. Kun lapsi näkee, että numerot ovat äidille tärkeitä, niin turhaa sitä on muuta vakuuttaa.
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 17:33"][quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 14:53"]
Olen myös lohduttanut 8 1/2 itkevää alakoululaista kertomalla, että ensinnäkin numero on tosi hyvä ja toisekseen kukaan ei arvosta tai rakasta sinua enemmän, vaikka saisit 10.
[/quote]Nuo on taas niitä tyhjiä sanoja, joita minunkin äitini minulle sanoo. Kun lapsi näkee, että numerot ovat äidille tärkeitä, niin turhaa sitä on muuta vakuuttaa.
[/quote]
Mitä selität? Juurihan tuossa luki, että ei tarvi olla kymppi. En ole siis kelle kommentoit mutta väännät ihme päätelmiä. Jos sun lapsesi on paska koulussa se ei ole muiden syy. Kateus ja katkeruus on kamala piirre ihmisessä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti ei koskaan kehunut mua (vaikka ihme ja kumma olin hyvä koulussa vaikka kotiolot kamalat).Äitiä kiinnosti vain viina ja vieraat miehet. Hienoa että teillä muilla äidit ja isät ovat kehuneet ja olleet teistä ylpeitä. Olkaa onnellisia. Vanhempien kuuluu kehua ja kannustaa
Jaan kokemuksen kanssasi. Oma lapseni stressasi numeroista paljon. Kokeesta piti tulla 9- 10, että ja, hän murehtii arvosanoja. No, itse olen ollut juuri tuollainen täydellisyytten pyrkivä tyttölapsi aikoinaan. Vaadin myös lapsiltani, että koulutyö pitää tehdä hyvin. MUTTA se, rittää, että tekee parhaansa. No, miten lapseni pääsi yli täydellisyyden tavoittelusta. Olen painottanut aina, että koenumero ei ole yhtä kuin se, millainen olet ihimisenä. Olemme keskustelleet, että rakastan sinua juuri sellaisena kuin olet. Teet parhaasi ja se, mitä lopputulokseksi tulee, rittää. Olet täydellinen, on koenumero sitten mitä tahansa.
Kun tarpeeksi kauan kävimme näitä keskusteluja, se tuotti tulosta. Lapseni on yhä kunnianhimoinen, mutta ei stressaa enää liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/332165/Peruskoulupohjalta+ponnistetaan+usein+rikoksen+polulle
Kyllä huono koulumenestys ikävä kyllä korreloi monen ikävän asian kanssa. Tällä en nyt tarkoita oppilaita, jotka käyvät kuitenkin koulua, koti tukee ja lapsi yrittää parhaansa, vaikka se paras olisikin esim.nro 7.
Itse töissä ls-laitoksessa ollut 15 v. Ja melkein joka nuorella on huonot numerot. Potentiaalia olisi, mutta kotona ei ole tuettu koulunkäyntiä. Tukekaa lapsenne koulunkäyntiä ja kehukaa, kun lapsi yrittää parhaansa. Paras ehkäisy syrjäytyneisyyteen on että lapsi käy kunnolla koulunsa.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 10:55"]
Hah, ei se miehesi kyllä kovinkaan kummoinen perfektionisti voi olla, kun on sinun kanssasi yhteen suostunut menemään ja lapsen tekemään... ;)
[/quote]
Pääsin ystävystymään miehen kanssa hänen heikkona hetkenään ;). Mies oli lopettamassa lukiota kesken koska oli niin huono. Sai siis ensimmäisen kerran matikan kokeesta 10- mikä oli maailmanloppu hänelle.
Muuten mies on erityisesti kehunut sitä, että minä olen tasapainottanut hänen täydellisyydentavoitteluaan ja antanut tukea myös niinä epäonnistumisen hetkinä. Minussa mies on nähnyt ihmisen, joka on täysin tyytyväinen omaan ysin keskiarvoonsa lukiossa, perusmaisterin papereihin ja tavistyöpaikkaan alle 4000 e palkalla. Miehelle nuo kaikki olisivat olleet surkeita epäonnistumisia omalla kohdalla.
Minä voin mennä postilaatikollle hiukset pystyssä aamutakissa miehen kumppareissa vaikka naapurit näkisivätkin. Minua ei haittaa hiekkarantafiilis eteisessä tai vitriinikaapin oven sormenjäljet.
Mies tietää että minä en vaadi liikaa häneltä. Olen kestänyt ne hänen pahimmat masennusjaksonsa ja sairauslomansa jo moneen kertaan hänen vierellään enkä lähde mihinkään vaikka hän "epäonnistuisi" kuinka pahasti.
ap