Mitä jos ei ole masentunut mutta mikään ei kiinnosta?
Minulla on joku perustavanlaatuinen motivaatio-ongelma kaikkea kohtaan: tiedän osaavani ainakin joitain asioita ja hetkellisesti niiden tai joidenkin kivojen juttujen tekeminen tuottaa iloa, mutta usein jätän hyvää mieltäkin tuottavia asioita tekemättä, koska ajattelen, että mitä hyötyä siitä hetkellisestä mielihyvästä on. Tai jonkin asian saavuttamisesta. En kuitenkaan koe olevani masentunut tai suunnittele itsaria tms, kaikki vain tuntuu yhdentekevältä. Jopa se, että vaikka uskon jonkinlaiseen Jumalaan ja että kaikilla ihmisillä on tarkoitus ja näin ollen minullakin: sekin on enemmän niin, että koen väkisin toteuttavani täällä tätä tarkoitustani kokematta kuitenkaan elämääni mitenkään merkitykselliseksi. Voiko aivoista puuttua joku aine joka aiheuttaa nämä tuntemukset ja mikä se voisi olla (muu kuin alkoholi)?
Kommentit (19)
Tuo on alkava keski-iän kriisi. Oletko 36-vuotias?
Se voisi olla oikea vastaus mikäli olisin aina ollut tällainen, mutta tämä olotila alkoi näin jälkikäteen ajateltuna ehkä noin muutama vuosi sitten. En myöskään usko, että kukaan syntyy tällä tavalla tylsämielisenä. Lääkärissäkin olen muitten asioitten suhteen ravannut melko paljon lähiaikoina, joten luulisi, että jokin rappeuttava aivosairaus tms olisi jo huomattu.
Koskeeko tämä ongelma erityisesti töitä vai harrastuksia?
Olen 32- vuotias, mutta keski- iän kriisi minulla kyllä ehdottomasti on (nettitestienkin mukaan..). En kylläkään ole osannut yhdistää sitä tähän olotilaan- mitä ihmiset sitten yleensä tekevät tässä tilanteessa? Olen havainnut kriiseilyä muutamassa samanikäisessä, mutta he aktiivisesti kieltävät kärsivänsä mistään kriisistä tai eivät halua myöntää olevansa niin vanhoja että mitään kriisiä voisi olla, joten en ole asiasta muiden kanssa keskustellut.
No niin, kohtalotoverisi tunnisti sinut heti. Yrittää joko a) pärjäillä tai b) keksiä jotain uutta. Vaikeeta se on...
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 20:30"]
Koskeeko tämä ongelma erityisesti töitä vai harrastuksia?
[/quote]
Ihan kaikkia mahdollisia asioita. En ole elämäntilanteeseeni tyytyväinen, mutta toisaalta ei ole sitä motivaatiota muuttaa mitään asioita, koska kaikki tekemiset hetkellisen innostuksen jälkeen tuntuu yhtä tyhjänpäiväisiltä. Voiko keski-iän kriisi tosiaan aiheuttaa tällaista ja miten se on mahdollista? Vai olenko sitten jumittunut tekemään jotain asioita, mitkä ehkä nuorempana tuntui merkitykselliseltä mutta nyt enää ei, enkä tiedä mitä "aikuiset" ihmiset tekevät?
No kun se vain on niin, että mikään ei loppujen lopuksi ole niin kovin merkityksellistä, ja sen älyää keski-iässä.
Mun mielestä ainoa, mihin kannattaa panostaa, on toisten ihmisten hyvinvointi. Sillä on sentään jotain väliä ja siitä saa itsekin. terv. 3 = 7 = tämä.
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 20:31"]
No niin, kohtalotoverisi tunnisti sinut heti. Yrittää joko a) pärjäillä tai b) keksiä jotain uutta. Vaikeeta se on...
[/quote]
No, kiitos kuitenkin kommentista, minua auttoi jo tuo kysymyksesi, koska minua on niin pitkään vaivannut kun olo on tavallaan masentunut mutta tuntuu ettei se pelkästään sitä ole. Sellainen olo on ollut pitempään että pitäisi jotenkin aikuistua, mutta en tarkoita pelkästään sitä että hankkisi miehen ja lapsia ja omakotitalon koska esim. omatkin vanhempani ovat em asioista huolimatta (negatiivisella tavalla) lapsen tasolla useimmissa asioissa vaikka työelämässä esitetään järkevää.
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 20:36"]
No kun se vain on niin, että mikään ei loppujen lopuksi ole niin kovin merkityksellistä, ja sen älyää keski-iässä.
Mun mielestä ainoa, mihin kannattaa panostaa, on toisten ihmisten hyvinvointi. Sillä on sentään jotain väliä ja siitä saa itsekin. terv. 3 = 7 = tämä.
[/quote]
Niin, aina nuorempana katsoin kun n. neljästäkympistä lähtien ihmiset tuntui suhtautuvan maailmaan jotenkin välinpitämättömän huvittuneesti ja pidin heitä sellaisina vähän luovuttaneina ja/tai masentuneina mutta nyt minäkin varmaan alan hymyillä sellaista "tiedän että tuo bändi/tv- sarja/seurustelusuhde on sinusta maailman tärkein, mutta ei sillä oikeasti ole paskankaan väliä"- hymyä kaikille vähänkään nuoremmille.
Kiinnostaahan sinua av-palsta, joten ei sulla vielä kovin huonosti ole asiat.
En ole erityisen perehtynyt masennukseen, mutten usko että kaikki masentuneet hautovat itsemurhaa. Eikö usein kyse ole siitä, että mikään ei kiinnosta, tai mitään ei jaksaisi tehdä? Oletko lisäksi miettinyt burn-outin mahdollisuutta?
On syytä huoleen, jos et koe elämääsi merkitykselliseksi.
Voisin allekirjoittaa ap:n tekstin ja olen 36-vuotias. Oikeasti olen kriiseillyt tätä jo varmaan vuoden, en ole tyytyväinen kaikilta osin nykyiseen elämääni ja jotain muutosta on tultava. Uutta työpaikkaa ei löytynyt, joten pyrin sitten opiskelemaan. Toivon todella pääseväni kouluun, muuten en tiedä mitä teen. Masennun ja saan burnoutin varmaan.
Samaa tulin minäkin sanomaan, eli kilpirauhasen vajaatoiminta. Sen yksi oireista on kiinnostuksen menettäminen asioihin. Itselläni se oli oire ja katosi hoidon myötä. Olin myös väsynyt.
Minulla on varmaan ollut tuo vaiva koko ikäni. Ei vaan kiinnosta paskan vertaa. Olen kyllä elänyt elämäni suht normaalisti, mutten edes yritä teeskennellä, että tässä olisi jotain mieltä. Pidän usein sellaisia motivoituneita suorittajia jotenkin yksinkertaisina. Hullu paljon töitä tekee jne.
Ja olen hyvinkin hyväntuulinen ja onnellinen ihminen.
Väsymystä. Entä ravinto ja liikunta? Masennus tekee kyllä tuota fiilistä, ja samoin se tekee fyysisiä oireita. Itsetutkiskeluun paikka. Mikä on sinulle tärkeää. Elätkö siten kuin itse toivot vai toteutatko jonkun muun toivetta? Mistä sinä saatmielihyvä ja mistä mielipahaa? Uskalla tutustua itseesi. Ehkä olet itseltäsi piilossa? PienIä askelia. Olet arvokas juuri omana itseäsi.
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 22:10"]
Minulla on varmaan ollut tuo vaiva koko ikäni. Ei vaan kiinnosta paskan vertaa. Olen kyllä elänyt elämäni suht normaalisti, mutten edes yritä teeskennellä, että tässä olisi jotain mieltä. Pidän usein sellaisia motivoituneita suorittajia jotenkin yksinkertaisina. Hullu paljon töitä tekee jne.
Ja olen hyvinkin hyväntuulinen ja onnellinen ihminen.
[/quote]Näin. Ylipäätään juurikin tuo suorittaminen sanana on jo sellainen, ettei voisi vähempää kiinnostaa, koska se menee jo sinne kilpailu -kategorian alle. Ei vaan kiinnosta nuolla toisten palleja, jotta saisi hunajaa. Höpöhöpö -valtatematiikkaa moinen.
Jospa olet tylsämielinen ihan syntymästä