Onko tämä pelko enään normaalia? Kätkytkuolema

Up

Ñnnn

On varmaan ihan normaalia, koska lähipiirissäsi on menehtynyt vauva. Jos vielä vuodne ikäisen unta syynäät niin sitten on aika hankkia muutakin keskusteluapua kuin ystävät.

Kyllä sitä vauvan äitinä käy muutenkin ylikierroksilla.

otat sen silleen että se tapahtuu mikä on tapahtuakseen. Me ollaan vaan seuraajia tässä maailman menossa. Ja että mitä hyvänsä tapahtuu, niin on sen oleva. Aina se ei tunnu hyvältä sillä hetkellä mutta joskus sekin asia ehkä aukeaa, tai ainakin voi säästää isommalta pahalta. Nauti olostasi, ja jos kätkytkuolema kohtaa, niin sitten niin on oleva ja ehkä voit hankkia uuden vauvan :)

otat sen silleen että se tapahtuu mikä on tapahtuakseen. Me ollaan vaan seuraajia tässä maailman menossa. Ja että mitä hyvänsä tapahtuu, niin on sen oleva. Aina se ei tunnu hyvältä sillä hetkellä mutta joskus sekin asia ehkä aukeaa, tai ainakin voi säästää isommalta pahalta. Nauti olostasi, ja jos kätkytkuolema kohtaa, niin sitten niin on oleva ja ehkä voit hankkia uuden vauvan :)

5:n kanssa samaa mieltä. Kätkytkuolema on kuitenkin sellainen asia, mitä ei voi välttämättä estää, jos niin tapahtuu, eikä pelko auta asiassa. Ikäviä ajatuksia tulee ja menee. Ei kannata ottaa niitä niin vakavasti.

5:n kanssa samaa mieltä. Kätkytkuolema on kuitenkin sellainen asia, mitä ei voi välttämättä estää, jos niin tapahtuu, eikä pelko auta asiassa. Ikäviä ajatuksia tulee ja menee. Ei kannata ottaa niitä niin vakavasti.

Kannattaa jutella asiasta jonkun kanssa. Itse pelkäsin samaa ensimmäiset puoli vuotta, joka yö valvoin aamuyölle ja jos nukahdin, säpsähdin hereille paniikissa tarkistamaan vauvaa. Ja aamulla sitten parin tunnin unien jälkeen vauvan kanssa ylös. Olin aivan järkyttävän väsynyt tämän takia. Lopulta kuitenkin juttelin äitini kanssa ja vaikkei se pelkoa poistanut, auttoi se kuitenkin vähän. Mies ei ottanut asiaa tosissaan ja vähätteli pelkoani. Teki hyvää saada ymmärrystä joltakin, eikä vain vähättelyä.

Toisena vinkkinä sanoisin, että yritä keskittyä nauttimaan vauvastasi: hymyistä, jokelteluista, seurustelusta, syötöistä. Kun lapsi nukkuu, muista että se on vain hyväksi lapselle ja kehitykselle. Lapsen mennessä unille, yritä aina ajatella kaikkea positiivista mitä olette tehneet ja miettiä, että nyt lapsi nukkuu, jotta kehitys jatkuu ja lapsi on taas virkeä herätessään. Hankala selittää, mutta yritä muuttaa ajatus kätkytkuoleman pelosta siihen, että uni on lapselle välttämätöntä (kuten myös äidille) ja nukkuessaan lapsella on hyvä olla. Yrittää ajatella, että uni on tärkeä osa vauvan elämää, kuten syöminen ja seurustelu. Terveyttä edistävä asia, ei kuolemalle altistava.

Lisäksi: sinulla on kätkythälytin. Nukutat varmasti lastasi selälläsi? Ette tupakoi sisätiloissa? Kätkytkuolema on todella harvinainen, nuo vielä pienentävät riskiä ennestään. Jos hälytin ääntää, voit silittää lastasi hellästi, ja hengittäminen jatkuu. Tämän ei ole tarkoitus vähätellä pelkoasi, vaan muistuttaa, että tämän enempää asian eteen ei voi tehdä. Ja muistuttaa sinua siitä, miten pieni riski on.

Vaikka pelko järjellä ajateltuna on turha, ei se ole kuitenkaan tyhmä! Puhu asiasta, älä jää yksin tämän kanssa.

Mieti myös alkoiko pelko ystäväsi menetettyä vauvansa. Vai jostain muusta. Tällainen pelko on yleistä, mutta kun se alkaa hallita liikaa, voi kyseessä olla jonkin asteinen (raskauden jälkeinen) masennus.

Viimeiseksi: et ole ainoa, joka kamppailee tällaisen pelon kanssa. Itsellä toista lasta miettiessä, tulee pelko. Kätkytkuoleman lisäksi pelkään myls sitä, että miten jaksan taas pelkoni kanssa. Yritän kuitenkin palauttaa mieleen näitä kirjoittamiani asioita.

Se auttaa myös, kun näkee muita vauvojen äitejä. Huomaa kuinka joku toinen pelkää samaa ja saa vertaistukea. Toisaalta huomaa miten joku ei pelkää ja siitä saa "voimaa" itselleenkin.

Viesti on varmaan sekava ja asiat selitetty hankalasti. Asia on itsellenikin tosi vaikea. Voimia ja tsemppiä sinulle <3