Rikas ja ahdistunut

Oon ihan lelliperselapsi. Perinyt rahaa ja omaisuutta muun muassa nimissäni olevissa kiinteistöissä aivan älyttömästi. Enkä ole tehnyt mitään noiden eteen. En ole ihan idiootti, opiskelen yliopistossa, mutta silti ahdistaa, tuleeko musta mitään oikeesti ihmisenä ja yksilönä kun kaikki pyörii jonkun isoisäni menestyksen ja muiden ansioiden ympärillä. En oo helvetti tehnyt mitään sen eteen!!

Kavereista en oikeesti osaa sanoa, ketkä on mun kanssa mun itteni takia, ketkä rahan. En halua vaikuttaa pihiltä tms., mutta tuntuu tyhmältä kun oletetaan et totta kai minä maksan kun sitä rahaa on. Mielelläni maksankin, ei siinä ongelmaa, mutta se aiheuttaa sen, etten voi tietää kuka olis mun ystäväni ilman sitä tarjoomistakin. Yhden ainoan ihmisen osaan sanoa, joka on ihan true friend. Ei sille oikeen saa edes tarjota, se ei suostu ottaan vastaan.

Oon suunnitellut vaihtavani sukunimeäni ja antavani rahaa pois niin paljon, että voin oikeesti ite alkaa ansaitsemaan elantoni. Kaikki hieno tuntuu niin feikiltä ja yksinäiseltä..... koko ajan mietin, että kaikki varmaan puhuu musta vaan paskaa selkäni takana ja ajattelee et oon kamala kermaperse. No olenkin, mutta en oo ite valinnut tätä!

Vanhempien kanssa kylmät välit, sisaruksilla paljon ongelmia (mm. itsemurhayrityksiä)... ei se raha vaan oikeesti sitä onnea tuo, uskokaa pois...