Lastensa kehujat
Miten mun työpaikalle onkaan sattunut useampi, jotka kehuskelevat lastensa asioilla, tosi fksuja ja opiskelevat yliopistossa ja kaikin puolin täydellistä. Meitä, joiden lapset on menneet ammattikouluun, ei arvosteta yhtään,lapset ovat ihan "epäonnistuneita". Tottakai on hienoa,että pärjää opinnoissa, olen itsekin yliopistotutkinnon suorittanut, mutta minusta se ei ole ihmisen mitta, ei edes onnellisuuden mitta. Joskus tekisi mieli sanoa jotain nokkelaa,mutta sehän tulkittaisiin kateudeksi.
Kommentit (4)
Taidatpa salaa olla katkera, kun lapsesi ei ole mennyt yliopistoon
Mun työpaikalla on tyyppi, joka kehuu
kokoajan ainutta lastaan. Säälin lasta, karseet paineet varmaan isompana, ei
ole ainakaan ulkopuolisen silmin niin erikoinen mukula kun isä väittää. Ujohko pullero, joka osaa tosin lukea alle kouluikäisenä ja pelata tabletilla. Toivottavasti pääsee Harvardiin yms.
Kohtuullinen lapsestaan ylpeily ja kehuminen on minusta ihan normaalia, mutta tiedän nuo tyypit, joilla ei muuta elämää tunnu olevan kuin se miten loistavia heidän lapsensa ja heidän tekemisensä ovat. Ihan sama, kiva, jos lapsilla menee hyvin, mutta se on tappavan tylsää kuunneltavaa vuodesta toiseen.
Ymmärrän, että vanhempien elämä pyörii lasten ympärillä pikkulapsivaiheessa, mutta tuntuu siltä, että jotkut jatkavat lastensa kautta elämistä koko loppuelämänsä. Terve kiinnostus lasten elämää kohtaan tottakai on hyvästä, mutta joillakin ei tunnu olevan elämässä mitään muuta eikä omaa elämää ja mielenkiinnonkohteita. Se tuntuu joskus jopa surulliselta heidän puolestaan.
Voin kuvitella. Sinuna kertoisin joskus, ihan vaan ohimennen siitä, miten onnellinen lapsesi onkaan ja miten kivaa teillä on yhdessä tms.