Lue keskustelun säännöt.
Parisuhdehelvettiä: Olenko kohtuuton??
31.01.2006 |
Olin hoitovapaalla siihen asti, kun lapsi 2v., nyt olen ollut kolmisen kuukautta töissä taas, teen vähän lyhennettyä työpäivää. Lapsi aloitti päiväkodissa. Mies on freelance-toimittaja, ja periaatteessa mun mielestä lapsen kotihoitokin olisi voitu järjestää vielä miehen vapaan työajan takia, JOS miehellä olisi ollut asennetta ja halua, mutta sitä ei ollut tarpeeksi (Miehen lapsenhoito on vähän sitä, että videot päälle tuntikausiksi ja itse tietokoneelle, eikä ikinä ulos.) Sen takia katsoin itse paremmaksi, että lapsi menee päiväkotiin, missä saa sentään virikkeitä ja pääsee ulos.
Joka tapauksessa. Nyt kun olen töissä, lapsi päiväkodissa ja mies tekee hommiaan kotona, niin onko muka kohtuutonta odottaa, että mies heräisi aamulla samaan aikaan ja tekisi hommansa päiväsaikaan, niin että meillä olisi jonkinlaista ns. normaalia perhe-elämää illalla, ja että mulla joskus olisi omaakin aikaa illalla?? Tämä ei mene miehelle jakeluun. Hän haluaa ehdottomasti nukkua pitkään, lorvia päivän ja tehdä työnsä illalla ja yöllä. Päiväkotiin viemiset ja tuomiset jäävät aina mulle, etenkin aamuisin, vaikka mun aikataulujen ja työmatkan suhteen olisi paljon kätevämpää, että mies veisi lapsen. Mutta ehei, mies nukkuu siihen aikaan. Jos herätän, niin rutisee ja kitisee, vaikka on luvannut nousta.
Tänä aamuna multa paloi käpy, mies oli luvannut herätä ja viedä lapsen. Käänsi kylkeä edes heräämättä, kun lapsi herätti aamulla. Eipä herännyt koko sinä aikana, kun minä ja lapsi olimme kotona, söimme aamupalaa ja puimme ja teimme muut aamutoimet. En viitsinyt edes herättää tarkoituksella kun ei kerran itse sen vertaa piittaa, että viitsisi herätä. Mitä helvettiä tässä pitäisi tehdä?? MITÄÄN estettä tai syytä sille, miksi mies ei voisi tehdä töitään päiväsaikaan ei ole, pelkkä laiskuus ja asenne " olen iltaihminen." Niin olen piru vie minäkin, mutta vanhemmaksi tuleminen on sitä, että joutuu tinkimään omasta mukavuudestaan.
Kommentit (31)
että perhe ja lapsi ja parisuhde ei ole yksin sinun projekti. Valitettavasti tuohon auttoi vain että oikeasti olin lähdössä ja eroamassa. Mies " heräsi" ja muutti työtapansa, alkoi hoitaa oman osuutensa, olla lapsen kanssa, sopia viemisistä ja hakemisista, huomata että minäkin olen ihminen enkä kodinkone....
Mikä ero, sinäkään et tule uskomaan että ihan sama perhe ja ihan sama työmäärä voi tuntua niin erilaiselta kun molemmat on siinä hommassa. Jos saat sen tapahtuun. Meillä siihen tarvittiin minun romahdus ja avioeropäätös...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä eleltiin opiskeluaikanakin samalla rytmillä (ei siis ole lapsia), vaikka olisin voinut nukkua aamuisin miten pitkään hyvänsä kun ei ollut pakollisia luentoja tms. Herättiin samoihin aikoihin miehen kanssa, ja iltapäivällä ja illalla oli sitten molemmat tehneet päivän hommat ja oli aikaa tehdä ruokaa yhdessä. Nykyään kun ei pystytä pitämään tuollaista rytmiä vuorotyön takia niin suhde kyllä kärsii. Näin siis meillä.
kuulostaa omituiselta, että hän ei ota mitään vastuuta lapsen hoitoon viemisestä tai aamutoimista edes joskus. Keskustelun paikka.. Olisiko mahdollista sopia että edes joka toinen päivä hän hoitaisi asian? Kyllähän tuo parisuhteeseenkin vaikuttaa jos toinen on aina iltaisin kiinni, vaikka mahdollisuus olisi olisi viettää yhteistäkin aikaa.
Minusta kyllä kuulostaa ihan puhtaalta laiskuudelta.
Teillähän asuu saman katon alla kaksi perhettä: 1. Sinä + lapsi ja 2. Mies.
Päävastuu lapsesta on ollut mulla ihan koko ajan, samaten kodinhoidosta. En tajua, miten tähän ollaan lipsahdettu, olen aivan loppu ja kyllästynyt tähän tilanteeseen. Mulla ei ole koskaan omaa aikaa, ja koska mies harvoin oikeasti ottaa vastuuta lapsesta eikä satsaa häneen, niin tottakai lapsi haluaa olla mun kanssa KOKO illan, kun olen kotona. Olen ihan ryytynyt, ja mua ylettää ihan sikana, kun mies heittelee huomautuksia tyyliin kun sanon olevani väsynyt, niin hän toteaa ironisesti " ainahan sä olet väsynyt." No onpa yllätys.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minusta olet ihan perustellusti suuttunut tuosta miehesi asenteesta. Vanhemmat ovat todella se vastuullinen osapuoli, ja se edellyttää myös mieheltäsi eräänlaista tsemppaamista, omia rutiinejakin vastaan. Hiukan haiskahtaa tutun tuntuinen " pikkupoika" miehessäsi. Mulla oli samankaltainen " flegmaatikko" miehenä, siis flegmaattisuus ei liittynyt ihan samaan asiaan kun teillä, mutta kaikkiin muihin asioihin, esim. minun kuskaamiseeni, huonekalujen hankintaan, jopa kaupassa käyntiin, yhteisiin juttuihin. Minulle tuli mitta täyteen ja sanoin erittäin tiukasti, muutin asumaan itsekseni, nimittäin tuntui, että arkijutut taitaa sujua paremmin ja joustavammin ilman tuota itsekästä äijää ja meillä ei vielä ollut lapsia. Heti muuttui ääni kellossa. Mutta oikeastaan eniten ärsytti se, että nuo miehet vetää niin pitkään kuin mahdollista tuota oman edun tavoittelu -linjaa, kunnes on auttamattomasti pakko muuttua. Ja minusta tuntuu ihan tyhjältä se, että mies on joutunut nyt pakon edessä muuttumaan, en periaatteessa haluaisi kasvattaa pikkupojasta miestä vaan haluaisin itselleni heti paikalla helvetti, kunnon, aikuisen, vastuunkantaja-miehen!!!!
Sun miehes varmaan ei välttämättä tarkoita tuolla mitään pahaa, on vaan niin jumiutunut noihin omiin kellonaikoihin.
Just noin se on, ja ajattelen usein, että pääsisin paljon vähemmällä jos asuisin yksin lapsen kanssa, siis että meitä olisi vain yksi perhe saman katon alla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ikävä niin todella on todeta eikä missään nimessä ole kiva ketään kehottaa eroamaan, mutta mun tapauksessa oli kyllä selkeästi niin, että elämä tavallaan helpottui kun pääsin hänestä eroon. Mieheni oli hiukan sellainen vastuuta kantamaton pikkupoika, mutta todella dramaattisesti muuttui ääni kellossa.
Näköjään täällä oli muutkin naiset tehneet samat temput miehelle, että tossa on ovi ja jos tyyli ei muutu, näkemiin...
Huomaako mies sitten mitenkään teitä kun tulette kotiin?? Siis onko ihan omissa oloissaan vaan..
Aattelin vaan, että jos hän kuitenkin tarvitsee teidät siihen kotiin niin voisit vähän näpäyttää häntä ja olla menemättä kotiin.. Siis jos on mahdollista vaikka ystävän tai sukulaisten luokse mennä..
Niillehän voi aina selittää jotain, että miehellä joku tiukka työhomma nyt ja tarvii työrauhan.. Tai jos kysyvät niin totuuden suoraan..
Tällä siis tarkotan sitä, että hakisit vaikka vähän kamppeita.. tai jos yhden yön pärjäätte ilman mitään, niin ette vaan menis kotiin.. ja jos mies soittelis, niin sanoisit, että ei me viittitä tulla sinun töitten tielle tai jotain vastaavaa.. Oikein marttyyriksi rupeaisit.. Sen pitäis kyllä tehota.. Tai heittäsit jotain, että kas huomasitko tosiaan, ettei me ollakaan kotona..
Uskon kuitenkin, että teijän parisuhteessa on pelastamista, mutta ei jos mies ei muutu..
Itse tässä jo kyllästynyt kun mies kantanut töitä kotiin.. Pitää työstään jne.. Mutta me ei olla saatu vauvan kanssa huomiota ollenkaan nyt pariin viikkoon oikeastaan.. Ja sitä vertaa, että oisin saanu vessassa rauhassa käydä, ole voinut vauvan kanssa leikkiä.. Niin aattelin sitte tänään tehdä niin, että kun tulee töistä kotiin teen sille ruuan valmiiksi (Osaa sitä aina arvostaa ja kiittää siitä) ja tuleepa sitten tyhjään kotiin.. Ja kun soittaa, että missä ootte.. niin totean vaan, että ei viittitä olla tiellä ja sama kait se on ollaanko kotona vai ei.. Hän nimittäin ikävöi vauvaa töissä ja rutistaa aina kun kotiin tulee.. mutta sitten taas ottaa läppärin syliin ja alkaa hommiin ja lopettaa vasta kun me jo nukutaan.. niin tulee silleen olo, että haluaa olla meijän lähellä, mutta ei osallistu mitenkään.. Ei syötä, leiki jne vauvan kanssa ollenkaan.. Saattaa puhutella sohvalta vauvaa, muttei saa aikaseksi mitään.. Ja tosi usein kun pyydän vaikka tuomaan jotain niin sanoo, että joo.. ja no.. vauvan kanssa tilanteet on aika nopeita niin kerkiän aina ite sitten nopeammin hakemaan.. ku ei töitä voi jättää kesken..
Joo.. kamalaa vuodatusta.. mutta tekipä terää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista kotihommaa on saattanut tehdä, kuin vaikka täyttää ja tyhjentää astianpesukoneen ja käydä kaupassa, (MUTTA yleensä vain ostamassa leipää tms., MUN pitää päättää, mitä mitä syödään, kirjoittaa lista, lähettää hänet kauppaan ja tehdä ruoka, yleensä) muuten kotityöt kyllä ovat mun vastuulla voittopuolisesti. Mies kyllä tekee jonkin verran, jos nakittaa, mutta hänelle pitää muistaa sanoa joka ainoa kerta ja erikseen, muuten hän ei tee mitään. En usko, että ilkeyttään, mutta hän ei vaan " huomaa." Passattu pikkupoika siis. Ilta kuluu siis normaaleissa kotirutiineissa, lapsen kanssa leikkiessä tms. Mies on läsnä, juttelee ja selittää tietenkin kovasti, koska on ollut yksin koko päivän ja on varmasti kiva saada seuraa, mutta ei puhettakaan, että voisin rauhassa tehdä mitään omia juttuja. Yleensä se olen minä, joka sitten laitan lapsen nukkumaan, katson ehkä vähän telkkaa tms. Kun minä menen nukkumaan, alkaa hän hommiin ja tulee nukkumaan ehkä 2-4 aikaan. Huokaus.
AP
Juuri tuo minun töihin meno oli meillä käännekohta. Kotona ollessa pystyi järjestään ja lepään, vaikka elikin yksinhuoltajaelämää vaikka vapaita tai omaa aikaa. Kun menin töihin, alkoi voimat hiljalleen vähetä kun ei saanut enää tarpeeksi lepoa ja palautumista. Minulla kesti 4 kuukautta päästä väsymykseen jossa kerjäsin mieheltä apua. Valitettavasti häneltä tuli se vakiovastaus " ainahan sä oot väsynyt, mitä mä sille voin" . Siitä vielä kolme kuukautta niin minun ei tarvinnut enää pyytää mitään, burnout, sairasloma ja lääkkeet.
Älä päästä sitä niin pitkälle, kannattaa miettiä sitä muuttoa vielä kun sinulla on siihen voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi AP! Ihan kuin olisin lukenut itse kirjoittamaani juttua. Mun mies on ihan samanlainen vellihousu kuin sunkin. Lapsia meillä on neljä mutta MULLA niitä on viisi. Siis mies tuntuu todella enemmän lapselta kuin puolisolta. Olen sanonut suoraan lähteväni lasten kanssa pois jos tavat ei muutu mutta mutta.....
Siinä tapauksessa mies on uhannut myydä kaikki omaisuutensa (maat, metsät ym.) ja ajavansa firman konkurssiin. Eli siis mun syyksi tällä tavalla saisi sen että hän joutuu luopumaan kaikesta siitä mikä on hänen suurta unelmaa ja ikuista haavetta... Joo tiedän, tiedän. Eihän mun siitä tarttis välittää mutta tämmönen mä oon. En pidä puoliani ja käännän toisenkin posken.... siinäs kärsin sitten.
TSEMPPIÄ SULLE! OLE VAHVA! (minä en ole)
Mutta mun vellihousu ei stana ainakaan tajua vaikka kuinkapäin selittäis. Arrgh! Ja vielä prkl!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei herännyt vaikka minä olin ihan loppu, eli kun minä olisin tarvinnut häntä. Hän heräsi vasta kun minä päätin lähteä ja hänelle valkeni että nyt menee perhe ja lapsi ja koti, eli hän tarvitsikin meitä. Varsinainen kumppani. Ei kauheasti herätä luottamusta, kunnioitusta eikä siis rakkautta ja halujakaan kun tuollaisen tajuaa.
Vellihousut.
t. se burnout
Jotain tässä tarvii tehdä ettei ihan noin pahaan jamaan jouduta. Mä en jaksa näitä vellihousuja.
ap
Vierailija:
Mies ei herännyt vaikka minä olin ihan loppu, eli kun minä olisin tarvinnut häntä. Hän heräsi vasta kun minä päätin lähteä ja hänelle valkeni että nyt menee perhe ja lapsi ja koti, eli hän tarvitsikin meitä. Varsinainen kumppani. Ei kauheasti herätä luottamusta, kunnioitusta eikä siis rakkautta ja halujakaan kun tuollaisen tajuaa.Vellihousut.
t. se burnout
Kuka ihme nyt vapaaehtoisesti luopuisi saavutetuista eduista?
Hyvät naiset. Jos miestä passaa vuositolkulla, on ihan turha odottaa, että hän vapaaehtoisesti alkaa tarjota apuaan kotona, kun kotihommat lisääntyvät lapsien myötä.
Jos lasta ei anna miehelle hoitoon, on turha odottaa, että hän tietäisi, paljonko lapsenhoito vie aikaa ja vaivaa.
Jos mies ei muuta tee kuin istuu koneella, vetäkää verkkopiuha irti ja myykää jollekulle. Mitä se mies iihen tekee? Tappaa?
Miehet eivät ymmärrä vinkkejä. Miehet eivät lue ajatuksia. Jos haluat miehen siivoavan vapaaehtoisesti, kerro se. Kerro myös miksise on tärkeää, älä oleta hänen tajuavan sitä jotenkin automaattisesti. Miehelle väsynyt ja kärttyinen akka on vain väsynyt ja kärttyinen akka, ei hän tajua olleensa osa tilanteen luomista, jos sitä ei ole hänelle koskaan kerrottu.
Eli lopettakaa herran tähden se passaaminen. Älkää vihjatko, älkää kysykö. Miehet tottelevat yllättävän hyvin suoria, johdonmukaisia komentoja. Kun ukko on sohvalla, lapsi sille syliin ja käsky: viihdytä lasta kun minä teen ruokaa. Jos ukko sanoo ettei käy,kerro että sitten ei tule ruokaa, koska jonkun sitä lasta täytyy viihdyttää.
Nakittamisessa toimii loistavasti myös kahden vaihtoehdon tarjoaminen: leikitätkö lasta vai teetkö ruokaa. Jos ukko yrittää, ettei kumpaakaan, jatkat vain johdonmukaisesti, että toinen on tehtävä.
Ennen kaikkea ET TEE ITSE KAIKKEA. Annat kaksi vaihtoehtoa ja jos mies ei kumpaakaan ota, toinen jää tekemättä. Tajuaa ennen pitkää ukkokin.
Mulla on mies ollut vanhempain- ja hoitovapaalla ja kaikkea muuta kuin huilaillut silloin, on hoitanut kodin siivouksineen, ulkoiluttanut lapset ym. Mistään ei tarvinnut ratkuttaa. Ruuanlaitot oli mun vastuulla. Kauppareissut miehen. Pyykit miehen- paitsi että hänestä tummia ja vaaleita ei tarvinnut erotella.....
Nyt kun mies on töissä, joka toinen viikko on iltavuoro. Sillä viikolla minä menen aikaisin töihin ja mies vie lapset klo 10. Toisella viikolla toisinpäin. Tällä systeemillä me on päästy 6 h tarhapäivään. Aamuvuoroviikolla kun tulen kotiin klo 18, on lapset syötetty, tiskit tiskattu, pyykkikone pyörii - ja mies kuorsaa sohvalla, lapset lopettelee pikkukakkosta. Iltavuoroviikolla huusholli on tietysti minun hommia.
Ajansäästöä helpottavia vinkkejä: meillä mieskin osaa jotain kokata - mutta tulos mautonta sössöä...Minä kokkaan aina kerralla parin päivän annoksen esim. keittoja ja kastiketta, koska mies sentään osaa keittää ja paistaa perunoita. Lihapadat uunissa hautuu itsekseen. " Pyykkien pesu" -riitelyn lopetin ostamalla sinisen ja valkoisen pyykkikorin ja kirjoitin valkoiseen: vain 40 astetta. Nyt mies erottaa vaaleat tummista....en silitä kuin pakolliset ja ostan kaupasta aina " silittämättä siisti" -versioita.
Sun on nyt ruvettava sotajalalle. Teet listan töistä, joita miehen pitää hoitaa säännöllisesti. Kerrot ihan selkeästi, että jos ne hommat ei hoidu, ja sä jatkat tätä vetelehtimistä ja vapaamatkustamista, teille tulee avioero, koska sinä et jaksa katsella patalaiskaa jätkää kotona makaamassa. (Siis ihan selvin sanoin ja ilman nalkutusta.) Hommat alkaa huomisesta.
Minunkin mieheni on tinkinyt paljosta, (mm. jätti uransa urheilijana) perheen eteen, vaikka itse olisin halunnut hänen jatkavan ja olisin sopeutunut siihen. Miehesi voi vallan mainiosti, jos kerran ei aamuisin luova ajatus kulje, tarttua imuriin, pyykinpesuhommiin, tiskeihin ja viedä lapsen tarhaan vaikka klo 8.30. Ehtii siinä vielä kotitöiden jälkeen päiväunet ottaa ja tehdä ensin vaikka pari tuntia kirjoitustöitä. Ja pari kertaa viikossa katsoa lasta.
Koti on yhteinen yritys ja omat työt sen päälle. Perhe vaatii yhteen hiileen puhaltamista, vapaamatkustajia ei tarvitse katsella.
Yksi kysymys: milloin teillä järjestyy aikaa seksille ja hellyydelle, jos miehesi istuu koneella illat pitkät? Sinä olet ihan poikki, mies tekee töitä? Aika kauheaa, jos arvaukseni osuu oikeaan.
Toinen kysymys ja erittäin tärkeä: arveleeko mies, että suhde lapseen muodostuu läheiseksi koneella istumalla? Haluaako hän, että vanhanakin joku rakastaa ja ajattelee häntä lämmöllä? Vai haluaako hän olla se vanhainkodin vuoteessa makaava unohdettu ex-toimittaja, jota kukaan ei käy katsomassa?
Miehesi päivärytmi on ihan kuin jonkun sinkun, ja ihan pers...tä!
Kerroit, ettet viitsinyt herättää, kun se äijä ei itse herännyt. No niin kauan, kuin tuo meno jatkuu, niin ei se taatusti herää. rehellisesti sanoen, en heräisi itsekään, enkä herääkään silloin, kun mies hoitaa lasten aamun. Herään, kun on pakko, aamu-uninen kun olen.
Mies hoitaa meillä lasten aamun, kun lasten herättyä vien ne sänkyyn häntä herättämään. Kaksi virkeää kun pomppii mahan päällä, niin kohta on ukkeli pystyssä.
Ja jos ei ole, niin turha luulla, että olisi kivoista aamu-unista tietoakaan - helevetinmoinen perheriitahan siitä tulee, jos yksi luistaa sovituista nakeista jo heti aamusta. helpompi sen on nousta, ja siksi se nouseekin. Jos kehtaisi valittaa, niin sama helevetinmoinen KYSYMYS, että MIKÄ tässä oli se kohtuuton osa? Se osa, joka ylitti 50 % perhevastuusta?
Ja ai että väsyttää? No menisi aikaisemmin nukkumaan! Jaa että oli töitä? No tekisi ne päivällä! Tai sitten elää univelkoineen. Ihan oma valintansa, ei ole sinun vikasi jos ei osaa hoitaa hommiaan järkevästi.
Omista menoista: mene vaan. Kyllä se lapsi vaatii huomionsa. Jos videot pyörivät liikaa, piilota levyt tai ota piuha mukaasi. Niinhän me kaikki äiditkin opitaan ahkeriksi lastenhoitajiksi, että huomataan lasten olevan liian vaikeahoitoisia, jos ne on pitkästyneitä, nälkäisiä, märissä vaipoissa tms. Miehestä tulee tod näk kelpo isä, kunhan sinä et riennä pelastamaan häntä, jos lapsi kiukuttelee. Anna lapsen kouluttaa isänsä, kyllä tyhmempikin ajan mittaan oppii, että hyvä hoito vähentää kiukuttelua - mutta vain jos kiukuttelun joutuu hoitamaan sama vanhempi, joka sen aiheutti.
Voisitko lähteä kotoa lapsen kanssa vaikka viikoksi tai kahdeksi, ns. koe-ero, jonka aikana mies voisi harkita haluaako muuttaa elämäntapojaan vai muutatko sinä lopullisesti?
Omalla miehellä oli alkuun vähän samanlaista, mutta kun ilmoitin, että ellei tavat muutu, joulun jälkeen voit pakata tavaras ja häipyä, muuttui hommat. Tuosta joulusta on jo useampia vuosia ja mies on kuin eri mies edelleen :)