Lue keskustelun säännöt.
Parisuhdehelvettiä: Olenko kohtuuton??
31.01.2006 |
Olin hoitovapaalla siihen asti, kun lapsi 2v., nyt olen ollut kolmisen kuukautta töissä taas, teen vähän lyhennettyä työpäivää. Lapsi aloitti päiväkodissa. Mies on freelance-toimittaja, ja periaatteessa mun mielestä lapsen kotihoitokin olisi voitu järjestää vielä miehen vapaan työajan takia, JOS miehellä olisi ollut asennetta ja halua, mutta sitä ei ollut tarpeeksi (Miehen lapsenhoito on vähän sitä, että videot päälle tuntikausiksi ja itse tietokoneelle, eikä ikinä ulos.) Sen takia katsoin itse paremmaksi, että lapsi menee päiväkotiin, missä saa sentään virikkeitä ja pääsee ulos.
Joka tapauksessa. Nyt kun olen töissä, lapsi päiväkodissa ja mies tekee hommiaan kotona, niin onko muka kohtuutonta odottaa, että mies heräisi aamulla samaan aikaan ja tekisi hommansa päiväsaikaan, niin että meillä olisi jonkinlaista ns. normaalia perhe-elämää illalla, ja että mulla joskus olisi omaakin aikaa illalla?? Tämä ei mene miehelle jakeluun. Hän haluaa ehdottomasti nukkua pitkään, lorvia päivän ja tehdä työnsä illalla ja yöllä. Päiväkotiin viemiset ja tuomiset jäävät aina mulle, etenkin aamuisin, vaikka mun aikataulujen ja työmatkan suhteen olisi paljon kätevämpää, että mies veisi lapsen. Mutta ehei, mies nukkuu siihen aikaan. Jos herätän, niin rutisee ja kitisee, vaikka on luvannut nousta.
Tänä aamuna multa paloi käpy, mies oli luvannut herätä ja viedä lapsen. Käänsi kylkeä edes heräämättä, kun lapsi herätti aamulla. Eipä herännyt koko sinä aikana, kun minä ja lapsi olimme kotona, söimme aamupalaa ja puimme ja teimme muut aamutoimet. En viitsinyt edes herättää tarkoituksella kun ei kerran itse sen vertaa piittaa, että viitsisi herätä. Mitä helvettiä tässä pitäisi tehdä?? MITÄÄN estettä tai syytä sille, miksi mies ei voisi tehdä töitään päiväsaikaan ei ole, pelkkä laiskuus ja asenne " olen iltaihminen." Niin olen piru vie minäkin, mutta vanhemmaksi tuleminen on sitä, että joutuu tinkimään omasta mukavuudestaan.
Kommentit (31)
Tänään kun tulin kotiin, niin mies hihhuloi pc:llä YÖPAITA päällä, **kele!! Meinasin revetä. Ajattelin, että potisi edes sen verran huonoa omaatuntoa kun ei herännytkään viemään lasta aamulla, että olisi vähän ryhdistäytynyt. Mutta ei, teki kyllä jotain työjuttua mutta mua odotti koiran ulkoilutus, imurointi ja astianpesukoneen tyhjennys. Mä taidan muuttaa mökille kohta lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelkaa perusteellisesti.
Käytännön ratkaisuna voisi olla, että miehesi hankkisi itselleen työhuoneen, jonne lähtisi aamulla sun kanssa samoihin aikoihin. Toinen voisi viedä lapsen päiväkotiin ja toinen hakea. Kotona miehesi voi olla todella vaikea saada työrytmiään kuntoon.
Kyllä se niin on, että perheellä pitää olla yhteistä aikaa. Tietty joskus on yli- ja yötöitä, mutta sen pitää olla poikkeuksen poikkeus silloin kun asiat pystyy toisinkin järjestämään.
Meillä oli alussa ihan samanlaista! Siis silloin kun vauva oli pieni. Sitä kesti ehkä lapsen ekan vuoden ajan... En siis ihmettele, MIKSI niin monet eroavat juuri tuon lapsen ekan vuoden aikana! Ihme vellihousuja meillä!!!
Vieläkin suututtaa, mutta onneksi asiat on nyt meillä hyvin. Vieläkin joudun joskus huomauttamaan, että LEIKI sen lapsen kanssa välillä, TEHKÄÄ YHDESSÄ jotain että minä saan välillä levätä. Ja ne tekeekin. Mutta kun vaan haluaisin että tajuaisi SEN ITSE.
Sun miehes pitäs tosiaan tajuta miten paha olo sulla on, miten kuluttavaa tuo on teidän parisuhteen kannalta. Varaa aika vaikka jostain pariterapiasta tai puhu neuvolan tädille, jos se osais ohjata eteenpäin?
Reilun vuoden katselin samantyylistä touhua, onneksi älysin lähteä. Nykyisin, kun lapsi on kohta 3v., sama elämäntyyli miehellä jatkuu. Muutenhan se ei mulle enää kuulu eikä edes haittaa, mutta lapsen tapaamiset on sitä, että lapsi haetaan puolen päivän pintaan ja tuodaan takaisin iltakymmeneltä, lapsen rytmi menee siis jatkuvasta videoitten katselusta sekaisin. Ja isä kehuu, kuinka keskittymiskykyinen lapsi on, kun jaksoi katsoa jonkun lastenvideon seitsemän kertaa saman päivän aikana. Jees! Ei oo helppoo sitten tämäkään, mutta mitään ei ole tehtävissä.
Ihmisillä ihan oikeasti on erilaisia vuorokausirytmejä. Oman mieheni rytmi on samantyyppinen kuin ap:n, mutta ei se meillä tahtia haittaa. Miksi ihmeessä perheissä pitäisi kaiken sujua vain toisen rytmissä? Sovittelemalla löytyy ratkaisu, jossa molemmat saavat tarpeeksi sitä, mitä haluavat.
Meillä on sopimus, että mies hoitaa aamutoimet ja minä katson lapsen perään aina töistä tultuani. Mies tulee työpaikaltaan kotiin hiukan ennen kuin lapsi menee nukkumaan. Toimii ihan hyvin.
Enkä ole edes tämän lapsen äiti vaan äitipuoli! Mutta kun on jo kerran eronnut niin ymmärtää, ettei siitä elämä parane vaan huononee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sietoa pitää olla molemmilta, ja molempien siis pitäisi osallistua omalta osaltaan perheen hoitoon. Erilaisuuden sieto on ihan hienoa kunnes tulee lapsi, jolla täytyy olla päivärytmi, ei siis yörytmi. Jos haluaa olla lapsen kanssa pitää olla hereillä päivällä ja nukkua yöllä. Lapsi viedään hoitoon aamulla ja haetaan iltapäivällä. Nää on valitettavasti ihan perusasioita tässä meidän yhteiskunnassa, ja on aika kukkua jos nää on realiteetteja vain toisen vanhemman elämässä ja sivuutettavia pikkuseikkoja toiselle.
Ei tuollainen freelance-lorviminen ole mistään kotoisin. Töihin vaan ukko, tulee paremmin rahaakin.
nimim. kokemusta on & mun mies tuskin antaisi mun olla freenä.. ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuntuu kuin meidän perhe-elämä olisi menossa tismalleen samaan suuntaan.
t: AP ketjusta Mies puolisonsa ensimmäisen vs. toisen raskauden aikana
joo kun luin noita sun tekstejä ni tuntuu todella tutulta tosin meiän isi ei tee
illalla töitä vaan pelaa tietokoneella todella myöhään yöhön.mut tsemppiä sulle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoin selvästi ekan viestini lopussa, että myös minä olen ilta-yöihminen. Minäkin valvoisin mielelläni myöhään ja tekisin duunini illalla/yöllä ja nukkuisin pitkään, ihan aina. Mutta sori nyt vaan, yhteiskunta, työpaikat ja päiväkodit eivät toimi sillä periaatteella, ja vanhemmaksi tuleminen tarkoittaa, että omasta mukavuudestaan on pakko tinkiä. Onko mielestäsi jotenkin reilua parisuhteessa, että toinen saa rauhassa toteuttaa luontaista vuorokausirytmiään koko ajan, ja toinen ei juuri koskaan? Mitä erilaisuuden sietämättömyyttä siinä on, jos en hyväksy tilannetta näin?
AP
Vierailija:
Ihmisillä ihan oikeasti on erilaisia vuorokausirytmejä. Oman mieheni rytmi on samantyyppinen kuin ap:n, mutta ei se meillä tahtia haittaa. Miksi ihmeessä perheissä pitäisi kaiken sujua vain toisen rytmissä? Sovittelemalla löytyy ratkaisu, jossa molemmat saavat tarpeeksi sitä, mitä haluavat.Meillä on sopimus, että mies hoitaa aamutoimet ja minä katson lapsen perään aina töistä tultuani. Mies tulee työpaikaltaan kotiin hiukan ennen kuin lapsi menee nukkumaan. Toimii ihan hyvin.
Enkä ole edes tämän lapsen äiti vaan äitipuoli! Mutta kun on jo kerran eronnut niin ymmärtää, ettei siitä elämä parane vaan huononee.
ja ryhdistäytyä ja tehdä vaikka sitten väkisin jotain tilanteelle. Näin tästä ei tule mitään.
Mutta se ei pidä paikkaansa, että passaisin miestä, en menisi minnekään tai muutenkin alkaisin vapaaehtoisesti kotiorjaksi. Tästä samaisesta aiheesta on keskusteltu meillä sata ja tuhat kertaa, ilman, että tilanne on korjaantunut muuten kuin hetkeksi. Käyn toki omilla kavereillani ja harrastuksissa ja mies on mukisematta lapsen kanssa, mutta lapsenvahdinta on sellaista puolittaista, ja lapsi on kiinni kuin takiainen mussa kun tulen takaisin. Säälittää lapsi tässä. Siivoaminen ja muut kotityöt vaikuttavat suoraan myös mun ja lapseni elämänlaatuun - en kestä elää ihan p**kaisessa läävässä, sen takia siivoan vaikka itse. En pese miehen pyykkiä (enää), en silitä enkä siivoa muutenkaan hänen jälkiään ellei ole ihan pakko (haittaavat siis mun ja lapsen elämää.)
ap