Oletteko jakaneet vainajan irtaimistoa ilman pesänjakajaa?

Omaisuus jaetaan siis meidän kolmen kesken tasan. Ap

Pitäkää osakkaiden kesken huutokauppa. Kukin tarjoaa jotain hintaa yksittäisistä esineistä. Sitten hinta ollaan velkaa tai maksetaan kuolinpesälle. Lopulta kertynyt varallisuus tasataan osakkaille. Tämä on oikeudenmukaistakin. Se että joku varailee aiheuttaa riitaa.

Siis anoppi on testamentilla lisännyt myös sinut perijäksi ja määrittänyt, että kolmasosa on sinulle?

Se kenellä on eniten muistoja siitä lampunjalasta saa sen, tietenkin. En tajua miksi näissä jutuissa aina jonkun kusipään täytyy alkaa hankalaksi ja riitelemään!

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 18:33"]Siis anoppi on testamentilla lisännyt myös sinut perijäksi ja määrittänyt, että kolmasosa on sinulle?

[/quote]

Onko tämä jollekin jotenkin vaikea ajatus? Kyllä meilläkin isän sukulainen testamenttasi omaisuuttaan yhtä paljon isälleni ja äidilleni, säästäähän siinä jo perintöveroissakin.

Olen ollut tavalla tai toisella mukana jakamassa noin 10 kuolinpesää ilman mitään pesänjakajaa.

Millainen testamentti? 50% on rintaperillisten ja loput 50% anoppi on testamentannut sinulle? Vai testamentti on 1/3 teille jokaiselle?

Oikeudenmukainen jako on sellainen, jossa jokainen ottaa esine kerrallaan jotain itselleen, mutta mitään arvoja ei erikseen määritellä.

Meillä ei ollut kovin monia antiikkiesineitä. ihan sovussa jaoimme ne ja korut, ja muistoesineet. Loput myytiin. Meitä oli sentäs seitsemän jakajaa.

Minä olen samaa mieltä, jokainen ottaa vuorotellen, ja arvoja ei miettiä.

Mutta jos tuo ei sille siskolle käy, silloin teillä täytyy olla pesänjakaja(onpas muuten irstas nimike?) .

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 18:35"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 18:33"]Siis anoppi on testamentilla lisännyt myös sinut perijäksi ja määrittänyt, että kolmasosa on sinulle?

[/quote]

Onko tämä jollekin jotenkin vaikea ajatus? Kyllä meilläkin isän sukulainen testamenttasi omaisuuttaan yhtä paljon isälleni ja äidilleni, säästäähän siinä jo perintöveroissakin.

[/quote]

Minulle olisi vaikea ajatus, koska kokisin, että veli saa enemmän perintöä kuin minä. Miksi äiti haluaisi testamentilla osoittaa, että en ole minkään arvoinen.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 18:06"]

minulle rakas anoppi kuoli pari kuukautta sitten ja jätti perinnöksi meille ja miehen siskolle asuntonsa ja sen irtaimiston.

asunnon päätimme laittaa myyntiin mutta irtaimiston kanssa on jako ongelmia, miehen sisko on jo "varannut" vaikka mitä..

mieheni ehdotti että kaikki esineet arvioitaisiin ja sitten jokainen saisi ottaa vuorotellen, ja lopuksi summa laskettaisiin yhteen ja erotus tasattaisiin rahalla. Minusta idea on hyvä ja oikeudenmukainen, vai onko teillä antaa jotain muuta ideaa?

Olen jakanut vainajan omaisuutta ilman pesän jakajaa. Vainajan sisko oli huolimaton siitä tuherostaan, jakaen sitä kylän miehille. Päätimme rintaperillisten kanssa, ettei sitä hutsua kutsuta. Tuli kuitenkin kutsumatta. Pesän jakaminen jatkui vainajan muistojuhlassa kapakassa vanhaan malliin.Kylläpä pistää vihaksi!

Voisit olla kälyni. Kun isämme kuoli, ei käly päästänyt veljeä yksi perunkirjoitukseen ja uskotun miehen piti määrätä käly poistumaan tilaisuudesta, jossa hän väitti olevansa yksi perijöistä. Vetosi avio-oikeuteen jne. eikä suostunut ymmärtämään, että ilman testamenttia hänellä ei ole mitään sananvaltaa kuolinpesässä.

Tuo on muuten yleistä, niiden kippojen ja kuppien jaosta suurimman ongelman tekevät perijöiden puolisot.

Miten jaetaan arvokas piironki, yksi arvokas taulu, Vanha puusänky, vanha senkki, 2 vanhaa talonpoikais pöytää ja jakajia 4. Riitaa tulee.

Arpajaiset??WUT?

Meillä jaettiin ihan sulassa sovussa niin, että vuorotellen valittiin.

Tietysti oli esim korut erikseen, sai ottaa yhden ja seuraava toisen, ei niin, että kaikki oli jaossa samaan aikaan (Ei huonekalut ja korut) vaan esim. taulut, astiat, huonekalut, korut, kirjat jne. aina erikseen  yhdessä jaossa.

Aikaahan tuossa menee, mutta mites muutenkaan.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 18:43"]

Voisit olla kälyni. Kun isämme kuoli, ei käly päästänyt veljeä yksi perunkirjoitukseen ja uskotun miehen piti määrätä käly poistumaan tilaisuudesta, jossa hän väitti olevansa yksi perijöistä. Vetosi avio-oikeuteen jne. eikä suostunut ymmärtämään, että ilman testamenttia hänellä ei ole mitään sananvaltaa kuolinpesässä.

[/quote]

ai mitä samaa minusssija sun kälyssä nyt sitten on?

tuo huutokauppajuttu oli hyvä idea koska esineiden arvoa voi olla vaikea määrittää. Kiitos siitä

ap

Jos minä olisin ap, niin puolisoni ja siskonsa jakaisivat irtaimiston keskenään. En katso, että minulla olisi siihen mitään sanomista, heidän äitinsä tavaroitahan se ovat. Minulla ei olisi niihin mitään tunnesidettä. Ehkä ap:n kannattaa tehdä samoin ellei kyseessä ole irtaimisto, joka on esine esineeltä erikseen vakuutettu.

Siis mitä samaa, ennakoiva syöttää omituista tekstiä:)

Jako menee testamentin sanamuodon mukaan eli ap varmaan kertoo, miten asia on testamentissa määritelty: