Lue keskustelun säännöt.
Olenkin tainnut passata mieheni piloille.
31.01.2006 |
Missä helvatassa menee raja passaamisen ja rakkaudenosoitusten välillä???
Minun fiksu ja kykenevä ja mukavakin mieheni on aina kyennyt pitämään huolta itsestään ja osaa kyllä kodin kaikki hommat tehdä. Varsinaisessa työnjaossa meillä ei ole ongelmaa. Tai no, ei ollut ainakaan ennen, kun kumpikin oltiin kodin ulkopuolella päivät ja hoidettiin puoleksi kotityöt, eikä ole nyt, kun minä olen kotona ja suosiolla teen suurimman osan. Saa nähdä, mitä tapahtuu, jos menen töihin tms.
Olen aina tehnyt miehelle pieniä palveluksia, ajatellut niitä rakkaudenosoitukseksi. Mieskin tekee aina välillä minulle, niin että ei ole mikään yksisuuntainen juttu. Nyt vaan näköjään nämä minun vapaaehtoiset palvelukseni ovatkin miehen silmissä muuttuneet joksikin itsestäänselviksi velvollisuuksiksi. Että ottaa päähän!
Olen esim. aika usein laittanut aamuisin miehelle aamupalaa, jos tämä on aamulla kiirehtinyt muissa hommissa, ettei myöhästyisi. Mies on ollut iloisen yllättynyt ja joskus viikonloppuisin on itse tehnyt samoin. Ei ole tullut mieleenikään, että tästä voisi seurata sellaista, että mielessään aamiaisen laitto muuttuu joksikin " minun työkseni" ! Tänään esim. miehellä ei ole kiire minnekään, koska menee vasta myöhemmäksi töihin. Laitoin aamulla kummallekin kahvin tippumaan ja otin sitten itselleni aamupalaa, mies ei tehnyt sen tärkeämpää kun telkkaria katseli pitkään, ja aikuinen mies oikein kehtasi tulla mulle vihaisesti valittamaan, kun en sitten hänelle ollut laittanut mitään syötävää, hän vaan joutuu nälkäsenä istumaan, ja että olen aina niin ajattelematon ja itsekäs.
Oikeasti, eikö miehelle saisi muka tehdä mitään pieniä palveluksia ja kivoja yllätyksiä pelkäämättä, että sen jälkeen mies on kykenemätön kyseiseen puuhaan itse?!
Kommentit (8)
Hyvähän se vaan on,ei tarvitse kouluttaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin olkoon sitten ilman. (huom. olen erittäin aamuäreää sorttia)
Eikös se nyt ole ihan itsestäänselvyys, että se joka laittaa aamupalaa, laittaa sitä samalla molemmille? Näin ainakin meillä. Vai onko teillä jääkaapissa molemmille omat hyllyt, joilla säilytetään omia ruokatavaroita. Ja erilliset kahvinkeittimet?
Yleensä syödään kyllä eri ruokia, erilaiset makutottumukset ja minun allergiani takia jne. Mitä tekemistä tuolla on jääkaapinhyllyjen ja kahvinkeittimen kanssa?
Kyllä mun mies laittaa yhteisen kahvin tippumaan n. 30% ajasta, mutta minulle tekee aamupalan n. kerran parissa kuukaudessa... niin että enpä tosiaan ole huomannut tuollaista itsestäänselvyyttä omassa huushollissamme.
ap
ja kun tulin töistä, eka kysymys oli mitä ruokaa? Petit oli petaamatta ja kun kysyin mitä olet tehnyt koko päivän: ajatellut....
=D
Moikka!
Mielestäni teet hienosti kun laitat kahvin tippumaan molemmille ja ehkä aamupalavärkit pöytään, niin että siitä saa molemmat itse koota leipänsä ja kaataa kahvinsa, tai mitä sitten syökin. En lähtisi joka kerta tekemään toiselle valmiiksi leipiä ja passaamaan, toki joskus on kiva laittaa miehelleni kaikki voileipiä myöten valmiiksi.
Mutta itselläni kävi samoin, mies alkoi vaatimaan joka kerta kun vähän suuhuni jotakin pistin, vaikka välipalaa, että itsekkäästi itse syön, enkä laita hänelle. Pitää hemmetti aikuiselta mieheltä kysyä kuin kakaralta, että " ottaako vaavi leipää, kun äitikin ottaa nyt yhden?" . Ei nälkä ole aina samaan aikaan. Minulle riittää,että laitan päivän ruuat molemmille ja katan iltapalaa pöytään. Mutta miehellä on omatkin kädet ja aivot, joten ei muuta kuin itse jääkaapille. Passaamista kun jatkaa, niin pian saa olla laittamassa miehelle sukkiakin jalkaan, kun ei enää itse " pysty" . Et sä itsekäs ole, ei naisen tartte kaikkea tehdä. Pidä palvelukset kivoina palveluksina, ei jokapäiväisinä itsestäänselvyyksinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli mies on alkanut ottaa asioita itsestään selvyytenä. Itse opiskelen ja mies töissä 7 päivää viikossa. OK on se opiskelukin rankkaa mutta kyllä miehelläni on rankempaa. MUTTA SE EI TARKOITA SITÄ ETTÄ JOS MUUTAMAN KERRAN ON TUONUT RUOAN SUORAAN ETEEN KUN TOINEN ON NUKKUNUT SOHVALLA, NIIN ETTÄ SIITÄ TULISI TAPA. JOS UKKO EI ITSE JAKSA NOUSTA HAKEMAAN RUOKAA KEITTIÖSTÄ NIIN OLKOOT ILMAN.
Sama tilanne hierontojen suhteen. Itselläni on mottona että tee muille se mitä itsellesi haluaisit tehtävän. Aina kun ukolta kysyy hierotko niin vastaus on EI. Kyllä sitten kitistään kun minä en hiero! Kyllähän se motivoisi tekemään ihania asioita puolin jos toisin jos itsekkin joskus olisi passattavana. ELI TÄSSÄ SUHTEESSA NAISEN JA MIEHEN VÄLINEN ERO ON, ETTÄ NAINEN AJATTELEE " KUN ANTAA NIIN MYÖS SAA" . MIES AJATTELEE " KUN ANTAA NIIN ANTAKOOT KOKO LOPPU ELÄMÄN" . Mies joskus alkuaikoina sanoi, että älä passaa muuten hänestä tulee laiska...nykyään ei ees muista sanoneensa noin. On se kumma! Omasta mielestä en kyllä ole niin hirveesti passannu, mutta kai se on kovalle linjalle lähettävä...nolla toleranssi. Kuole nälkään jos et jaksa sohvalta nousta!
En minäkään kyllä voileipiä valmiiksi voitelisi, sen tehkööt jokainen itse. Mutta kyllähän sitä kahvia tippuu siinä samalla molemmille, jos kerran itsellesi sitä laitat, siitä kysymys erillisitä kavinkeittimistä. Pointtini oli, että aamupalatarvikkeet katetaan pyötään ja siitä jokainen tekee voileipänsä itse. Kun kaadan kahvia itselleni, kaadan samalla myös muille pöydässä istujille (tai kuka sitä sitten kaataakin).
Jos hänelle täytyy kaikki suuhun saakka passata, niin sitten ymmärrän kiukkusi :-).
Laitoit molemmille kahvin tippumaan ja otit itsellesi aamupalaa....
Eikös se nyt ole ihan itsestäänselvyys, että se joka laittaa aamupalaa, laittaa sitä samalla molemmille? Näin ainakin meillä. Vai onko teillä jääkaapissa molemmille omat hyllyt, joilla säilytetään omia ruokatavaroita. Ja erilliset kahvinkeittimet?
Sorry, mutta olisin minäkin vähän pettynyt.