Mihin yleensä karahtaa duunarimiehen ja akateemisen naisen suhde?

Oma suhteeni duunariin karahti silloin kun neljän vuoden seurustelun jälkeen mies kysyi minulta että mitä siis opiskelen (tuolloin lopettelin 2. vuottani). Se oli tietenkin jäävuoren huippu, mutta sinä iltana tuli ero.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 20:05"]

Oma suhteeni duunariin karahti silloin kun neljän vuoden seurustelun jälkeen mies kysyi minulta että mitä siis opiskelen (tuolloin lopettelin 2. vuottani). Se oli tietenkin jäävuoren huippu, mutta sinä iltana tuli ero.

[/quote]

Oliko se salaisuus? Olisit voinut jossain vaiheessa mielestäni kertoa  hänelle :)

Oma kokemukseni olisi varmasti voinut tapahtua myös ihan eri tavalla koulutetuille ihmisille, mutta vastaanpa nyt silti. Meidän kohdalla suhde kaatui siihen, että mies salasi jotain. Hän selvästi jätti kertomatta jotain olennaista, jonka tietäminen olisi auttanut mua ymmärtämään hänen käytöstään paremmin. Pienistä asioista päättelin, että viina mahdollisesti maistui hänelle enemmän kuin mitä hän halusi antaa ymmärtää - veikkaan usein toistuvaa kalsarikännäämistä ja sen peittelyä. Kun en kuitenkaan ihan varma ollut ja hän ei myöntänyt mitään, enkä toisaalta jaksanut sietää kummallista kiertelyä ja katoamistemppuja, niin vihelsin homman poikki. Toisin naisiin en oikein usko, koska ne oudot tilanteet eivät kuitenkaan olleet sen tyyppisiä. Muuten pystyimme kyllä keskustelemaan luontevasti mistä vaan, huumorintajut natsasivat, seksi oli hyvää.

Sanottakoon vielä, etä akateemisuudessa sinänsä ei ole mun silmissäni mitään erityistä hohtoa, mutta se ala, joka minua eniten kiinnosti, oli saavutettavissa vain akateemiseksi nimitettävän koulutuksen kautta.

Tällä palstalla akateemisia pidetään kyllä niin yli-ihmisinä :D :D Ei akateemiset ole muita parempia ihmisiä.

Joten vastaus on että varmaan sen akateemisen naisen itserakkauteen karahtaa :)

No minulla on omakohtainen kokemus, tosin jo vuosien takaa. Mies ei koskaan halunnut olla mukana mm. minun kaveripiirini jutuissa tai harrastuksiini liittyvissä asioissa (harrastus liittyi omaan alaani). Myönsi itse lopulta, että tuntee olevansa jotenkin tyhmempi ja sivistymättömämpi kuin tuttavapiirini, koska ei ollut korkeasti koulutettu. Minulle asia ei olisi ollut ongelma, mutta ongelma oli se, että mies jäi alemmuudentuntonsa takia pois niin monista minulle tärkeistä jutuista. Jouduin itse elämään ikään kuin kahdessa eri todellisuudessa, mikä oli todella rassaavaa pidemmän päälle. Suhde kariutui omaan mahdottomuuteensa. 

Ja aivan varmasti akateemisen naisen ja duunarimiehen suhde voi toimiakin. Tiedän ja tunnen tällaisiakin tapauksia.

Nainen kyllästyy ja eroaa.

Vähän koulutetut miehet eivät osaa keskustella. Heidän ajattelunsa ja keskustelutaitonsa eivät yllä vaaditulle tasolle. He eivät osaa ajatella syvällisesti, vaan keskusteluaiheet pysyvät aivan arkipäiväisissä asioissa. Joku saattaa tähän sanoa, että ei saa yleistää...mutta tämä on valitettavasti fakta. Ja miksi joku on vähän kouluttautunut...no henkiset kyvyt eivät alunperinkään riittäneet enempään koulutukseen.

saanko tiedustella mistä perheessänne keskustellaan?

Minäkin luulen keskustelutason eron olevan suurin syy. Itse joskus analysoi ja puhuu käsitteillä, ja mies puhuu konkretiassa. Minulla on siis amiksen käynyt mies, ja hän ei jää missään keskustelussa kakkoseksi.

Mutta tosiaan - ei kaikkien kohdalla.  Ja tunnen monta akateemista miestä, joiden kanssa en löydä mitään yhteistä keskusteltavaa. 

Kahden läheisen yliopistossa opiskelelleen ystäväni parisuhteet kariutuivat opiskeluaikana. Molemmat olivat tavanneet duunarimiehensä joitakin vuosia ennen yliopisto-opintojen aloittamista.

Toinen parisuhde kaatui aivan erilaisiin käsityksiin naisen ja miehen töistä. Duunarimies odotti, että tyttöystävä huolehtii kodin, pyykin, siivouksen, ruuanlaiton ja kaiken sellaisen. Eikä ymmärtänyt, että yliopisto-opiskeluun kuuluu, että myös iltaisin ja joskus jopa öisinkin pitää päntätä, viikosta ja kuukaudesta toiseen, ja että siihen kuluu aikaa ja tarmoa. Itsetunto-ongelmista ei tainnut olla kyse, vaan ainoastaan erilaisista odotuksista.

Toinen parisuhde kaatui miehen itsetunto-ongelmiin. Hän puhui aina hyvin halveksivasti akateemisista ihmisistä, ei hänkään ymmärtänyt, miksi pitää koko ajan olla nenä kiinni kirjassa ja häiritsi tyttöystävän opiskelurauhaa tenttejä edeltävästi valvottamalla häntä ja huudattamalla musiikkia pitkälle yöhön. Ihan naurettavaa käytöstä.

Mutta sitähän sanotaan että suomalainen mies ei puhu eikä pussaa. Onko suomalainen akateeminen mies sitten erilainen?

5 jatkaa: Keskustelutaitona ilmenevä älykkyys ja fiksuus näkyvät kaikessa, mitä kyseinen henkilö puhuu. Arkisilla asioilla tarkoitan jokapäiväistä puhetta kauppakäynneistä, siivoamisesta, säästä...näitä nyt riittää. Puolison täytyy pystyä keskustelemaan esimerkiksi tieteen ja taiteen alojen asioista, jotta minun mielenkiintoni pysyy yllä ja pystyn arvostamaan kyseistä henkilöä. Muuten koen, että ihminen on vaan tylsä ja tasainen eikä mitenkään eroa massasta. Ei jaksa kiinnostaa siis.

7 jatkaa: minun amismieheni ei keskustele tieteen ja taiteen alojen asioista, mutta hän yrittäjänä puhuu bisneksen teosta. Minä pystyn puolestaan puhumaan bisneksestä yhtä vähän kuin hän taiteesta. 

Arvostan miestäni hänen omalla alallaan. Hänen osaamisensa on vain erilaista kuin minun. Hän on hyvä siinä mitä tekee. Kuka sitä arvioi, mikä osaaminen on parempaa tai tärkeämpää kuin jonkun toisen?

Etenkin nuorena naisille kulissit ovat todella tärkeitä. Miehen valinnassa lähtökohta onkin siksi ensisijaisesti miehen status muiden silmissä. Jotkut yrittävät taistella tätä vastaan, mutta luovuttavat lopulta ja jättävät duunarimiehensä. Sitten on toki se porukka, joka aloittaa opiskelut ja uskoo nousseensa yhteiskuntaluokassa pari pykällä ylöspäin. Silloin pitää pikimmiten etsiä uusi kumppani sieltä omasta tiedekunnasta.

8 puhuu asiaa. Tuollainen kokemus mullakin on.

Oma seurustelusuhteeni duunarimiehen kanssa tössäsi juurikin noihin erilaisiin odotuksiin. Hän ei millään voinut ymmärtää, että opinnot vielä multa illat ja viikonloputkin ja vaatii oikeasti aikaa. Halusi naisen, joka työpäivän jälkeen on laittanut ruoat, siivoaa kämpän ja istuu töllöttämässä televisiota miehen kanssa. Hällä oli myös itsetunto-ongelmia, mikä ilmeni jatkuvana akateemisten ja munkin opintojen vähättelynä.

Valmistumisen jälkeen (olen lukion opettaja) kokeilin seurustella toisenkin duunarin kanssa, mutta ihan samat ongelmat: ei ole ikinä aikaa hälle, korjaat vaan jatkuvasti kokeita/suunnittelet tunteja, ei se voi noin paljoa aikaa vaatia, et koskaan kokkaa mulle mitään jne. Edellisestä tapauksesta viisastuneena lopetin homman melko pian näiden piirteiden tullessa miehessä esiin.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 19:39"]

Mutta sitähän sanotaan että suomalainen mies ei puhu eikä pussaa. Onko suomalainen akateeminen mies sitten erilainen?

[/quote]Silloin harvoin kun puhuu, niin voi keskustella akateemisen naisen kanssa samalla tasolla.