Lue keskustelun säännöt.
Haluan raskaaksi
21.04.2014 |
Vauvakuumetta alkaa pukkaamaan, kun lähipiirissä 3 tuoretta äitiä vauvoineen. Poikaystävän kanssa oltu 6kk yhdessä että taitaa olla vielä liian aikaista?? Ainiin ja koulukin ois kesken... onneks on vaan vuoden koulu.
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ikä oli? Käykö teistä kumpikaan töissä? Asutteko vanhempienne kotona vai onko teillä yhteinen koti?
Ite olen 21 ja poikaystävä 25. Poikaystävällä vakkarityö ja mä teen töitä kun opiskelulta kerkeän. Poikaystävän maatilalla asutaan. -Ap
Kannattaa käydä se koulu loppuun ja seurustella vähän kauemmin vielä, vielä parempi ois jos ehtisit tekemään töitäkin ennen raskaaksi tuloa...
kannattaa tehdä niin kuin itsestä tuntuu parhaalta eikä kuunnella ketään muuta... pian huomaat että olet 34 eikä lasta ole eikä tule :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vielä todella nuori ja suhde ei ole kestänyt kauaa. Kannattaa ehdottomasti elää ensin kunnolla parisuhde-elämää kaksin ja sitten miettiä lapsia.
Olet vielä todella nuori ja suhde ei ole kestänyt kauaa. Kannattaa ehdottomasti elää ensin kunnolla parisuhde-elämää kaksin ja sitten miettiä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo nuorena haluan lapsia, enkä halua huomata silloin nelikymppisenä ettei olekaan jälkikasvua. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oltiin oltu miehen kanssa alle vuosi yhdessä, kun todettiin että eiköhän tämä ole tässä, täydellinen vastakappale löytynyt. Jätettiin ehkäisy pois ja 1,5 vuotta myöhemmin syntyivät kaksoset. Ikää meillä lasten syntymän hetkellä mies 24 ja minä 25. Nyt kuusi vuotta myöhemmin kaikki menee loistavasti ja iltatähti tulossa. Kyllä sen tietää kun hyvän parin löytää, miksi pitäisi odottaa monta vuotta ennen lapsia?
[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 19:42"]
Oltiin oltu miehen kanssa alle vuosi yhdessä, kun todettiin että eiköhän tämä ole tässä, täydellinen vastakappale löytynyt. Jätettiin ehkäisy pois ja 1,5 vuotta myöhemmin syntyivät kaksoset. Ikää meillä lasten syntymän hetkellä mies 24 ja minä 25. Nyt kuusi vuotta myöhemmin kaikki menee loistavasti ja iltatähti tulossa. Kyllä sen tietää kun hyvän parin löytää, miksi pitäisi odottaa monta vuotta ennen lapsia?
[/quote]
Meinaatko, että ne kaikki eroon päättyvät parit, ovat suhteen alussa ajatelleet että kyllä tämä eroon tulee päättymään? Että ei tämä missään nimessä ole minulle se oikea?
Kukaan ei tiedä miten suhde tulee etenemään vielä alle vuoden seurustelun jälkeen. Toisen kyllä voi tuntea jo silloin, mutta usein sitä kuvittelee että esimerkiksi huonoja puolia jaksaa loputtomiin, kun taas esim 4 vuoden kohdalla jo tietää minkälaisia puolia toisessa jaksaa ja minkälaisia ei. Ollaan oltu ukon kanssa 11 vuotta yhdessä, ja totta kai meistä tuntui jo 6kk:n päästä että oltiin ne oikeat toisillemme ja tämä oli tässä, mutta niin tuntui monista muistakin, jotka ovat nykyisin eronneet. Olisi helkkarin naivia ajatella, että olisimme mystisesti vain tienneet olevamme toisillemme oikeita, siinä missä kaveripariskunnat olisivat vaan eläneet harhassa.
Toinen mikä kannattaa ottaa huomioon vauvapuuhia suunnittelessa, on se että suhde muuttaa ilmankin lasta muotoaan kun arki alkaa pyöriä; ei ole samanlaista huumaa ja onnea kuin alussa, ja se arki todellakin alkaa vasta useamman vuoden jälkeen, eikä kuukausi siitä kun on asuttu yhdessä (toki sellaiset perhoset vatsassa katoaa aiemmin, mutta puhun nyt sellaisesta kokonaisvaltaisesta suhteen dynamiikan muuttumisesta). Harva haluaa siihen soppaan pikkulapsiaikaa, jos siis ihan oikeasti välittää siitä että lapsi sellaiset vanhemmat joilla on jo selvät sävelet mitä tulee parisuhteeseen.
Mutta kiva kun teillä on mennyt hyvin, ja käyhän siinä joskus niinkin totta kai! Luulisi kuitenkin, että 6 vuotta seurustelleena (eli lähellä 30 ikää?) olette jo kerenneet nähdä vallan toisenlaisiakin tarinoita, tai ehkä ne ovat sitten vielä lähipiirissänne edessä. Avioerot ja avoerot ovat todella rankkoja pienille lapsille, eikä esimerkiksi uusperhe-elämät useinkaan mitään herkkua. Itse en nimittäin ikinä kannustaisi ketään tekemään 6kk:ta seurustelleena lastentekopäätöksiä, vaikka tuo tunne todellakin on tuttu, että tietää toisen olevan se oikea jo nopeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 18:09"]
Joo nuorena haluan lapsia, enkä halua huomata silloin nelikymppisenä ettei olekaan jälkikasvua. -Ap
[/quote]
Lasten teko on aina itsekästä, mutta vielä itsekkäämpää on tehdä lapset tuoreeseen suhteeseen, vain koska haluaa olla nuori äiti. Ei nuorena lasten teossa ole mitään pahaa, mutta kyllä sitä pitäisi tajuta että sellaiset perusasiat kuten oma koulutus ja pitkä parisuhde pitää olla ennen kuin lapsia tehdään. Jos sulla ei biologian suhteen ole mitään ongelmia, niin mitä oikeasti menetät siinä että odotat esim 3 vuotta, jotta saatte vakaan pohjan suhteelle ja sinä koulutuksen ja työelämää ja säästöjä alle? Ihan oikeasti, mitä pahaa voi tapahtua siitä? Koska sillä lapsella on hyvinkin paljon menetettävää, jos sinä tai miehesi ette ole kypsiä vanhemmaksi. Sinun kypsymättömyydestä kielii jo oikeastaan sekin, että haluaisit lapsen, vaikka olette seurustelleet vain 6kk. Sanoohan sen jo ihan puhdas järkikin, että 6kk on aivan liian pieni aika siihen nähden, että yhdessä alettaisiin jo perhettä perustamaan. Sulle ilmeisesti on vaan tärkeämpää saada itsellesi lapsi, kuin pyrkiä tarjoamaan sille lapselle jotain oikeasti vakaata ja turvallista?
Se nimittäin on kypsyyden merkki: lasten teko harkitaan huolella yhdessä kumppanin kanssa, mietitään ollaanko vielä valmiita, ja onko sen elättämiseen varaa, miten omat tulevaisuudensuunnitelmat sitten luonnistuu esim työelämän suhteen, kun lapsi syntyy. Ylipäätään ihan vakavissaan mietitään, että mitä itsellä ja kumppanilla on antaa lapselle. Monet harkitsee lapsen tekoa vakavissaan kolme kertaa pidemmän ajan, kuin te olette vasta seurustelleet! Ja usein ne onkin juuri niitä tyyppejä, jotka tarjoavat lapselle turvallisen ja vakaan kasvualustan, toisin kuin ne jotka haluavat todellakin sen lapsen mulle-heti-nyt, piittaamatta siitä, haluaisiko se lapsi syntyä juuri nyt sinulle (jos saisi/pystyisi päättämään).
[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 20:34"]
[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 19:42"]Oltiin oltu miehen kanssa alle vuosi yhdessä, kun todettiin että eiköhän tämä ole tässä, täydellinen vastakappale löytynyt. Jätettiin ehkäisy pois ja 1,5 vuotta myöhemmin syntyivät kaksoset. Ikää meillä lasten syntymän hetkellä mies 24 ja minä 25. Nyt kuusi vuotta myöhemmin kaikki menee loistavasti ja iltatähti tulossa. Kyllä sen tietää kun hyvän parin löytää, miksi pitäisi odottaa monta vuotta ennen lapsia?
[/quote]
Meinaatko, että ne kaikki eroon päättyvät parit, ovat suhteen alussa ajatelleet että kyllä tämä eroon tulee päättymään? Että ei tämä missään nimessä ole minulle se oikea?
Kukaan ei tiedä miten suhde tulee etenemään vielä alle vuoden seurustelun jälkeen. Toisen kyllä voi tuntea jo silloin, mutta usein sitä kuvittelee että esimerkiksi huonoja puolia jaksaa loputtomiin, kun taas esim 4 vuoden kohdalla jo tietää minkälaisia puolia toisessa jaksaa ja minkälaisia ei. Ollaan oltu ukon kanssa 11 vuotta yhdessä, ja totta kai meistä tuntui jo 6kk:n päästä että oltiin ne oikeat toisillemme ja tämä oli tässä, mutta niin tuntui monista muistakin, jotka ovat nykyisin eronneet. Olisi helkkarin naivia ajatella, että olisimme mystisesti vain tienneet olevamme toisillemme oikeita, siinä missä kaveripariskunnat olisivat vaan eläneet harhassa.
Toinen mikä kannattaa ottaa huomioon vauvapuuhia suunnittelessa, on se että suhde muuttaa ilmankin lasta muotoaan kun arki alkaa pyöriä; ei ole samanlaista huumaa ja onnea kuin alussa, ja se arki todellakin alkaa vasta useamman vuoden jälkeen, eikä kuukausi siitä kun on asuttu yhdessä (toki sellaiset perhoset vatsassa katoaa aiemmin, mutta puhun nyt sellaisesta kokonaisvaltaisesta suhteen dynamiikan muuttumisesta). Harva haluaa siihen soppaan pikkulapsiaikaa, jos siis ihan oikeasti välittää siitä että lapsi sellaiset vanhemmat joilla on jo selvät sävelet mitä tulee parisuhteeseen.
Mutta kiva kun teillä on mennyt hyvin, ja käyhän siinä joskus niinkin totta kai! Luulisi kuitenkin, että 6 vuotta seurustelleena (eli lähellä 30 ikää?) olette jo kerenneet nähdä vallan toisenlaisiakin tarinoita, tai ehkä ne ovat sitten vielä lähipiirissänne edessä. Avioerot ja avoerot ovat todella rankkoja pienille lapsille, eikä esimerkiksi uusperhe-elämät useinkaan mitään herkkua. Itse en nimittäin ikinä kannustaisi ketään tekemään 6kk:ta seurustelleena lastentekopäätöksiä, vaikka tuo tunne todellakin on tuttu, että tietää toisen olevan se oikea jo nopeaa. [/quote]
Juu, onhan noita huonojakin tarinoita lähipiirissä toki ollut. Olet useinpien kohdalla varmaankin oikeassa, mutta ei se lasten hankinta välttämättä ole huono asia varhaisessa vaiheessa. Itse näen asian niin, että pikkulapsiaika ei kuormittanut suhdettamme juuri siitä syystä, että ei ollut vakiintunutta monen vuoden suhdedynamiikkaa ilman lapsia takana. Meidän suhteen arvot ja arki rakentuivat osittain lasten ehdoilla ja sitä meidän perhettä kunnioittaen. Ja kyllä niitä huonoja puolia siedän miehessä varmasti enemmän nyt, kun hän on lasteni isä kuin jos ei olisi. Molemmat lapsia halusimme ja koimme jotenkin naurettaviksi ajatukset, että elämää pitäisi jotenkin valmistella lapsia varten. Lapset ovat sitä elämää. Tämä ratkaisu sopi meille maanläheisille ihmisille erittäin hyvin. Kyllä ne perhoset vielä lentää mahassa, kun mieheni minua rakastavasti katsoo. Kahädeksan yhteisen vuoden jälkeen rakastan häntä yhtä palavasti kuin alkuaikoina, ainoastaan syvemmin. Sitä arkea odotellessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 21:19"]
[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 20:34"]
[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 19:42"]Oltiin oltu miehen kanssa alle vuosi yhdessä, kun todettiin että eiköhän tämä ole tässä, täydellinen vastakappale löytynyt. Jätettiin ehkäisy pois ja 1,5 vuotta myöhemmin syntyivät kaksoset. Ikää meillä lasten syntymän hetkellä mies 24 ja minä 25. Nyt kuusi vuotta myöhemmin kaikki menee loistavasti ja iltatähti tulossa. Kyllä sen tietää kun hyvän parin löytää, miksi pitäisi odottaa monta vuotta ennen lapsia?
[/quote]
Meinaatko, että ne kaikki eroon päättyvät parit, ovat suhteen alussa ajatelleet että kyllä tämä eroon tulee päättymään? Että ei tämä missään nimessä ole minulle se oikea?
Kukaan ei tiedä miten suhde tulee etenemään vielä alle vuoden seurustelun jälkeen. Toisen kyllä voi tuntea jo silloin, mutta usein sitä kuvittelee että esimerkiksi huonoja puolia jaksaa loputtomiin, kun taas esim 4 vuoden kohdalla jo tietää minkälaisia puolia toisessa jaksaa ja minkälaisia ei. Ollaan oltu ukon kanssa 11 vuotta yhdessä, ja totta kai meistä tuntui jo 6kk:n päästä että oltiin ne oikeat toisillemme ja tämä oli tässä, mutta niin tuntui monista muistakin, jotka ovat nykyisin eronneet. Olisi helkkarin naivia ajatella, että olisimme mystisesti vain tienneet olevamme toisillemme oikeita, siinä missä kaveripariskunnat olisivat vaan eläneet harhassa.
Toinen mikä kannattaa ottaa huomioon vauvapuuhia suunnittelessa, on se että suhde muuttaa ilmankin lasta muotoaan kun arki alkaa pyöriä; ei ole samanlaista huumaa ja onnea kuin alussa, ja se arki todellakin alkaa vasta useamman vuoden jälkeen, eikä kuukausi siitä kun on asuttu yhdessä (toki sellaiset perhoset vatsassa katoaa aiemmin, mutta puhun nyt sellaisesta kokonaisvaltaisesta suhteen dynamiikan muuttumisesta). Harva haluaa siihen soppaan pikkulapsiaikaa, jos siis ihan oikeasti välittää siitä että lapsi sellaiset vanhemmat joilla on jo selvät sävelet mitä tulee parisuhteeseen.
Mutta kiva kun teillä on mennyt hyvin, ja käyhän siinä joskus niinkin totta kai! Luulisi kuitenkin, että 6 vuotta seurustelleena (eli lähellä 30 ikää?) olette jo kerenneet nähdä vallan toisenlaisiakin tarinoita, tai ehkä ne ovat sitten vielä lähipiirissänne edessä. Avioerot ja avoerot ovat todella rankkoja pienille lapsille, eikä esimerkiksi uusperhe-elämät useinkaan mitään herkkua. Itse en nimittäin ikinä kannustaisi ketään tekemään 6kk:ta seurustelleena lastentekopäätöksiä, vaikka tuo tunne todellakin on tuttu, että tietää toisen olevan se oikea jo nopeaa. [/quote]
Juu, onhan noita huonojakin tarinoita lähipiirissä toki ollut. Olet useinpien kohdalla varmaankin oikeassa, mutta ei se lasten hankinta välttämättä ole huono asia varhaisessa vaiheessa. Itse näen asian niin, että pikkulapsiaika ei kuormittanut suhdettamme juuri siitä syystä, että ei ollut vakiintunutta monen vuoden suhdedynamiikkaa ilman lapsia takana. Meidän suhteen arvot ja arki rakentuivat osittain lasten ehdoilla ja sitä meidän perhettä kunnioittaen. Ja kyllä niitä huonoja puolia siedän miehessä varmasti enemmän nyt, kun hän on lasteni isä kuin jos ei olisi. Molemmat lapsia halusimme ja koimme jotenkin naurettaviksi ajatukset, että elämää pitäisi jotenkin valmistella lapsia varten. Lapset ovat sitä elämää. Tämä ratkaisu sopi meille maanläheisille ihmisille erittäin hyvin. Kyllä ne perhoset vielä lentää mahassa, kun mieheni minua rakastavasti katsoo. Kahädeksan yhteisen vuoden jälkeen rakastan häntä yhtä palavasti kuin alkuaikoina, ainoastaan syvemmin. Sitä arkea odotellessa...
[/quote]
Joo.. ihan hirveen naurettava ajatus, että lasta varten pitäisi elämää valmistella jotenkin...
Nojoo ei kai tässä mitään kiirettä :) ihan mielenkiinnolla teidän juttuja luen. -Ap
[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 21:35"][quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 21:19"]
[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 20:34"]
[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 19:42"]Oltiin oltu miehen kanssa alle vuosi yhdessä, kun todettiin että eiköhän tämä ole tässä, täydellinen vastakappale löytynyt. Jätettiin ehkäisy pois ja 1,5 vuotta myöhemmin syntyivät kaksoset. Ikää meillä lasten syntymän hetkellä mies 24 ja minä 25. Nyt kuusi vuotta myöhemmin kaikki menee loistavasti ja iltatähti tulossa. Kyllä sen tietää kun hyvän parin löytää, miksi pitäisi odottaa monta vuotta ennen lapsia?
[/quote]
Meinaatko, että ne kaikki eroon päättyvät parit, ovat suhteen alussa ajatelleet että kyllä tämä eroon tulee päättymään? Että ei tämä missään nimessä ole minulle se oikea?
Kukaan ei tiedä miten suhde tulee etenemään vielä alle vuoden seurustelun jälkeen. Toisen kyllä voi tuntea jo silloin, mutta usein sitä kuvittelee että esimerkiksi huonoja puolia jaksaa loputtomiin, kun taas esim 4 vuoden kohdalla jo tietää minkälaisia puolia toisessa jaksaa ja minkälaisia ei. Ollaan oltu ukon kanssa 11 vuotta yhdessä, ja totta kai meistä tuntui jo 6kk:n päästä että oltiin ne oikeat toisillemme ja tämä oli tässä, mutta niin tuntui monista muistakin, jotka ovat nykyisin eronneet. Olisi helkkarin naivia ajatella, että olisimme mystisesti vain tienneet olevamme toisillemme oikeita, siinä missä kaveripariskunnat olisivat vaan eläneet harhassa.
Toinen mikä kannattaa ottaa huomioon vauvapuuhia suunnittelessa, on se että suhde muuttaa ilmankin lasta muotoaan kun arki alkaa pyöriä; ei ole samanlaista huumaa ja onnea kuin alussa, ja se arki todellakin alkaa vasta useamman vuoden jälkeen, eikä kuukausi siitä kun on asuttu yhdessä (toki sellaiset perhoset vatsassa katoaa aiemmin, mutta puhun nyt sellaisesta kokonaisvaltaisesta suhteen dynamiikan muuttumisesta). Harva haluaa siihen soppaan pikkulapsiaikaa, jos siis ihan oikeasti välittää siitä että lapsi sellaiset vanhemmat joilla on jo selvät sävelet mitä tulee parisuhteeseen.
Mutta kiva kun teillä on mennyt hyvin, ja käyhän siinä joskus niinkin totta kai! Luulisi kuitenkin, että 6 vuotta seurustelleena (eli lähellä 30 ikää?) olette jo kerenneet nähdä vallan toisenlaisiakin tarinoita, tai ehkä ne ovat sitten vielä lähipiirissänne edessä. Avioerot ja avoerot ovat todella rankkoja pienille lapsille, eikä esimerkiksi uusperhe-elämät useinkaan mitään herkkua. Itse en nimittäin ikinä kannustaisi ketään tekemään 6kk:ta seurustelleena lastentekopäätöksiä, vaikka tuo tunne todellakin on tuttu, että tietää toisen olevan se oikea jo nopeaa. [/quote]
Juu, onhan noita huonojakin tarinoita lähipiirissä toki ollut. Olet useinpien kohdalla varmaankin oikeassa, mutta ei se lasten hankinta välttämättä ole huono asia varhaisessa vaiheessa. Itse näen asian niin, että pikkulapsiaika ei kuormittanut suhdettamme juuri siitä syystä, että ei ollut vakiintunutta monen vuoden suhdedynamiikkaa ilman lapsia takana. Meidän suhteen arvot ja arki rakentuivat osittain lasten ehdoilla ja sitä meidän perhettä kunnioittaen. Ja kyllä niitä huonoja puolia siedän miehessä varmasti enemmän nyt, kun hän on lasteni isä kuin jos ei olisi. Molemmat lapsia halusimme ja koimme jotenkin naurettaviksi ajatukset, että elämää pitäisi jotenkin valmistella lapsia varten. Lapset ovat sitä elämää. Tämä ratkaisu sopi meille maanläheisille ihmisille erittäin hyvin. Kyllä ne perhoset vielä lentää mahassa, kun mieheni minua rakastavasti katsoo. Kahädeksan yhteisen vuoden jälkeen rakastan häntä yhtä palavasti kuin alkuaikoina, ainoastaan syvemmin. Sitä arkea odotellessa...
[/quote]
Joo.. ihan hirveen naurettava ajatus, että lasta varten pitäisi elämää valmistella jotenkin...
[/quote]
Jos tykkää projektitöistä niin ihan kiva juttu. Ei kaikki silti tykkää eikä se kaikille sovi. Itse mieluumin kuljen virran mukana ja surffaan elämän aalloilla, suunnitelmat voi aina laittaa uusiksi ja hyvin on onni löytynyt näinkin:) Virnistellen iloisesti kuljen elämää eteenpäin perheineni. Kuinka pitkä se sitten onkin.
Voi jestas tuun kyl vuoden myöhässä mut miks ihmeessä mollataa kaikkia ? Mä oon nuorena alkanu seurustelee teininä, me saatiin nuorena lapsi me saatiin heti perään toinen lapsi ja siihen perään kolmas lapsi nyt ollaan oltu 6.5v yhes ja ihan hyvin toimii. Sain vasta äsken ammatin en ole tehnyt koskaan töitä silti me asutaan uudehkossa omakotitalossa omilla rahoilla ja omalla elämällä ja hyvin onnistuu. Tarviiko aina olla tietyn ikäinen ? Työt tehty? Asua omillaan ennenkuin lapsen hankkii ? Olisimme halunneet lapsen meille sijoitukseen mutta olen alle 25 vuotias niin mun aivot ei ole kehittynyt hoitamaan lasta vaikka omasta takaa niitä löytyy 3 kpl eikä mitään ongelmia koskaan !