Oikeastiko palstalla ollaan sitä mieltä että on ok, että

Ymmärrän molempien näkökantoja. Uuden (kuten vanhemmankin) yrittäjän kannattaa takoa kun rauta on kuumaa, ja työskennellä sitkeästi menestyksen eteen. Se kun helposti katoaakin. Toisaalta ymmärrän myös rouvaa, joka luuhistuu kotona taakan alla. Liika on liikaa. Nuo tapaukset ovat herkkiä puolin ja toisin.

Mun mies on niin innokas yrittäjä, että meinasi mennä kesken synnytyksen tekemään omia töitänsä, mutta sain aneltua jäämään. Tunsin itseni todella arvottomaksi, kun mulle se oli jos ei nyt ihan elämän ja kuoleman tilanne, niin ainakin tosi kova paikka. Synnyttäminen siis. Ja mies olisi voinut ne kyseisen asiakkaan duunit tehdä halutessaan vaikka kuukausi aikaisemmin. Silti ne oli sillä hetkellä tärkeämpiä.

Uuden raskauden kohdalla tuo vanha tilanne eskaloitui. En enää edes halua miestä mukaan synnytykseen, vaan kehotin suorilta jäämään kotiin tekemään jotain töitänsä tai vaikka kasaamaan portfoliotansa. 

Että on ok että

Ei ole ok että on aina työssä. Tylsää.

Olen sitä mieltä, että nainen ei voi perheessä päättää, että mies tekee niin kuin nainen käskee. Yrittäminen ei ole samanlaista kuin palkkatyö: riskit on suuremmat, töitä on enemmän ja joskus myös palkkio tehdystä työstä on paljon enemmän kuin palkka. Olisi kamala kahlita mies kotiin hellaan kiinni siksi, että naisen mielestä mies ei saa tehdä asioita, joista pitää ja joista perhe hyötyy.

Puolisoni on  yrittäjä eikä käy edes pienessä mielessä ripustautua häneen ja estää häntä elämästä omaa elämäänsä siksi, että en itse osaisi tehdä mitään ilman puolisoa koko ajan paapomassa minua.

Tämä on vähän sama juttu, että nainen haluaa ison omakotitalon. Kun sitä rakennetaan, mies joutuu olemaan raksalla koko ajan.

Nainen vinkuu, kun miehellä ei ole aikaa hänelle ja helliä häntä ja hän hoitaa lapset.

Yrittäjyydessä on se, että nainen vinkuu miehelle, että pitää tuoda taloon rahaa, kun hän haluaa olla kotiäiti. Kun mies takoo sitä rahaa ja yrittää pitää yritystä pystyssä, nainen vinkuu, että miehellä ei ole aikaa hemmotella häntä ja hän joutuu hoitamaan lapset.

Ei yksi mies ihan jokapaikkaan repeä.

Miksi sen yrittäjyyden pitää olla niin aikaa vievää ja kaikki pois perheeltä? Kultainen keskitie? Mun mies on yrittäjä nimenomaan siksi, että saa päättää työn tahdin ja työajat. Ei tällä menolla rikastuta muutamassa vuodessa, mutta pärjätään ja voittoa tulee. Aika surullista, jos mies tekee 24/7 töitä, ja kuitenkin päällä on jatkuva stressi rahasta ja pärjäämisestä. Onko kaikki sen arvoista?

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 22:23"]

Miksi sen yrittäjyyden pitää olla niin aikaa vievää ja kaikki pois perheeltä? Kultainen keskitie? Mun mies on yrittäjä nimenomaan siksi, että saa päättää työn tahdin ja työajat. Ei tällä menolla rikastuta muutamassa vuodessa, mutta pärjätään ja voittoa tulee. Aika surullista, jos mies tekee 24/7 töitä, ja kuitenkin päällä on jatkuva stressi rahasta ja pärjäämisestä. Onko kaikki sen arvoista?

[/quote]

Monesti se yritys nyt vaan täytyy polkaista kunnolla käyntiin, jos siitä kannattavan haluaa. Silloin se vaatii ainakin alkuvaiheessa paljon aikaa ja panosta. Minä olen itse tällaisen kunnianhimoisen yrittäjän vaimo, ja totta on, että raskasta on ollut. Toisaalta mieheni kyllä panostaa perheeseen täysillä ne ajat, kun on kotona. Eikä sekään pahaa tee, että pystyy sitten maksamaan 2-3 etelänmatkaa vuodessa, että voidaan rentoutua koko perhe.

Monet naiset haluavat kunnianhimoisen ja urasuuntautuneen miehen, mutta jonkin aikaa kotia ja lapsia hoidettuaan tahtovat erota, koska mies ei, yllätys, yllätys, muuttunutkaan perhekeskeiseksi.

Jep, seiska sanoi hyvin. Vaikka yrittäjä saa tehdä paljon menestyksen eteen, niin ei silti tampio tarvitse olla. Useimmiten yrittäjyyskin mahdollistaa sen, että voit pitää toisinaan vapaapäiviä tai iltoja. Voit olla mukana lapsesi syntymässä. 

On täysin ymmärrettävää, että toisinaan rajanveto on yrittäjillä vaikeaa. Etenkin jos on nähnyt esimerkkejä siitä, miten huonosti jossain asiat voidaankin hoitaa, ja itsellä on kunniantunto jotain aivan muuta.

Muistuu mieleen yksi järkyttävä kolmen hengen koodarifirma, joka oli tehnyt työn alkujaan jo niin huonosti, että suuren luokan ongelmia tuli nopeasti vastaan. Kun niistä otti firmaan yhteyttä, iskettiin luuria korvaan useista yrityksistä huolimatta. Seuraavana päivänä tuli samalta hemmolta vastausviesti sähköpostiin, että vaimo meni eilen synnyttämään ja hän on nyt isyyslomalla, eikä hoida yhtään mitään. Ei puhettakaan siitä, kuka muu firmassa vastaisi eikä tietenkään ollut itsekään delegoinut asiaa mihinkään suuntaan.

No toimitusjohtaja oli seuraava vuorossa, mutta tämä laittoi lukuisia itkupotkuviestejä häämatkalta (!!), että on nyt viikon poissa kun vaimon kanssa päättivät lähteä 5-vuoden jälkeen häämatkalle. 

Se kolmas jätkä saatiin kiinni, naapurimaasta. Tämä oli edellisistä poiketen ihan täysjärkisesti käyttäytyvä tyyppi, mutta ikävä kyllä ei tiennyt koodauksesta mitään kun oIi ihan toisen alan ihmisiä :D

Mut niin, kolmen hengen firma ja toimitusjohtaja päättää lähteä häämatkalle samoihin aikoihin, kun yksi kaveri on jäämässä isyyslomalle. Jos ja kun ongelmia tulee, niin niitä ei edes yritetä ratkaista vaan aloitetaan mieletön valittaminen asiakkaille.

Tapahtuma-ajasta on jo jonkin aikaa. Helposri voisi kuvitella, että noin asennevammainen ja työnsä huonosti hoitava yritys olisi jo kaatunut, mutta ei suinkaan. Edelleen porskuttavat.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 22:23"]

Miksi sen yrittäjyyden pitää olla niin aikaa vievää ja kaikki pois perheeltä? Kultainen keskitie? Mun mies on yrittäjä nimenomaan siksi, että saa päättää työn tahdin ja työajat. Ei tällä menolla rikastuta muutamassa vuodessa, mutta pärjätään ja voittoa tulee. Aika surullista, jos mies tekee 24/7 töitä, ja kuitenkin päällä on jatkuva stressi rahasta ja pärjäämisestä. Onko kaikki sen arvoista?

[/quote]

Jos toisessa vaakakupissa on antoisa työ, joka vie mukanaan sekä tyytyväiset asiakkaat,  ja toisessa mariseva vaimo, karjuvat lapset ja jatkuva nalkutus, niin kumman se mies valitsee? Mitä tylympänä muija on kotona, sitä varmemmin mies pakenee yritykseensä.

Yrittäjillä on siitä kurjaa, että jos asiakkaalle sanoo ei, se ei ehkä palaakaan. Palkatulla työntekijällä ei ole samaa murhetta, hän on vain töissä ja voi lähteä kotiin, kun siltä tuntuu. Silloin usein yrittäjä joutuu paikkaamaan omalla panoksellaan sen, että työntekijällä on lakisääteinen vapaa.

On niitä työnarkomaaneja ihan palkansaajissakin, eivätkä he muutu, jos eivät sitä itse halua. Minä en kuitenkaan rikkoisi lasten perhettä, jos mies on hyvä isä läsnä ollessaan.