Millainen kuva, luulo tai käsitys sulla on Jumalasta? Mikä

Moinen on vastoin fysiikan lakeja ja tervettä järkeä. Jumalaa ei siis ole olemassa.

Erkki Hartikainen on Jumala.

Erkki Hartikainen on Jumala.

Uskon enemmän Darwinismiin, eli Charles Darwinin evoluutioteoriaan.

Jumalakin vihaa feministejä.

Minun jumalani olen minä itse.

Mulla ja mun Jumalalla on hyvinkin henkilökohtainen suhde. Ollaan väleissä, mutta epäilen etten ihan ole sitä, mitä Jumala toivoo. Tästä vähän säädetään nyt..Toivon, että Jumala voittaa.

Meidän välit ei oo olleet mitenkään läheiset ennen. En todellakaan ole ollut mikään Jumalan ihmelapsi, päinvastoin.

Nyt haluisin lähentyä, vähän kokeiluja kai puolin ja toisin (minä juttelen ja Jumala  kuuntelell ja puhuttelee). Hirveen vaikea selittää, meillä on nyt joku juttu, mulla ja Jumalalla..=)

Yhtä luonnon kanssa. Minun uskonnossani jumalia on kaksi, metsän herra ja äiti maa. He ovat joka paikassa luonnossa.

Olen siis wicca ja kunnioitan syvästi luontoa.

Nykyisin oletan "Jumalan" tai jumaluuden olevan se korkein "minä" minkä ihminen pystyy itsessään käsittämään. Eli kaikki se mikä on kaikenlaisen itsekeskeisyyden yläpuolella.

Lapsena minusta Jumala oli sellainen naismies (pitkähiuksinen, androgyyni) jossain taivaalla. Nykyisin olen uskontovastainen mutta kiinnostunut ihmisistä ja siitä miten jumalkäsitykset ovat muodostuneet.

Jumala on joku mitä ihmisjärki ei osaa selittää - niinkuin ihmisjärki ei osaa selittää montaa muutakaan asiaa. Ei se Jumala nyt ainakaan mikään tiukkapipoinen setä ole. 

[quote author="Vierailija" time="16.03.2014 klo 23:28"]

Uskon enemmän Darwinismiin, eli Charles Darwinin evoluutioteoriaan.

[/quote]

Itse uskon myös Darwinin evoluutioteoriaan. Joskin välillä se kyllä mietityttää, kun oikein asiaa tutkii.

Uskon myös Jumalaan. Se ei millään tavalla poissulje evoluutiota. Uskon siis, että Jumala on se voima, joka on kaiken alunperin laittanut liikkeelle. Ei niitä seitsemää päivää tarvitse kirjaimellisesti ottaa.

En oikein tiedä mitä ajattelisin Jumalasta, vaikka uskoni peilautuu koko elämääni. Se on jokin voima, hyvä voima. Maskuliininen omassa mielessäni, sillä maskuliinisuus tuo sitä turvaa jota Jumalalta tarvitsen. En osaa ajatella Jumalaa ihmishahmona, enkä myöskään ajattele taivasta (uskon siis taivaaseen ja helvettiin) paikkana, jossa olen tietoisena itsenäni.

Jumalakuva on hieman epäselvä, mutta olen elämäni aikana oppinut hyväksymään tämän epävarmuuden uskon tuomien hyvien puolien vuoksi.

Aioin olla vastaamatta jos ketjussa on yksikään trollikommentti, mutta on niin mielenkiintoista kuulla muiden aitoja ajatuksia että päätin olla huomioimatta nuo muutamat.

Että Jumala on aika epäreilu jätkä. Ensinnäkin ensin se antaa vapaan tahdon ja sitten rankaisee kun sitä käyttää. Eli oikeasti pitäis tehdä kuitenkin niin kuin Jumala haluaa. Vähän kuin antaisit lapselle karkkipussin ja sanoisit että syö vaan jos haluat. Sitten antaisit sille lapselle selkään kun se niitä meni syömään. Kun sun mielestä se ei olis niitä saanut syödä.

Toiseksi, jos joku jolla on paljon ystäviä ja sukulaisia paranee esim. syövästä niin porukka heti hehkuttaa kuinka Jumala kuuli kaikki ne rukoukset joilla läheiset pyysi Jumalalta apua ja siksi potilas parani. Entäs ne joilla ei ole sukua eikä ystäviä. Nekö sitten kuolee pois kun kukaan ei heidän puolestaan rukoile ja pyydä apua? Reilua, suositut saa kaiken ja hyljeksityt ei mitään.

Läpimätä jätkä sanon minä.

13: Ajattelen aika lailla samoin. Tosin en jumalaan usko, mutta tuntuu käsittämättömältä, että joidenkin mielestä pitäisi uskoa sellaiseen tyyppiin, jolla on itselleen ihan eri säännöt kuin muille. Tuo "vapaa tahto" on nimen omaan ihan järjetön.

Jumala haluaa, että ihmiset antavat toisilleen anteeksi virheet, mutta hän ei itse anna meidän virheitämme anteeksi. Ehei, helvettiin käy tie, jos ei tee juuri niinkuin hän määrää. Jumalaa pitäisi koko ajan lepytellä ja mielistellä, kehua ja ylistää. Kauheaa itserakkautta.

Jumala on minulle sellainen ihmisen käsityskyvyn yläpuolella oleva juttu, joka on yhtä laaja kuin koko maailmankaikkeus. Hän on hyvyys ja kaikkien henkimaailman hahmojen ylin "osa". Hän kuulee kaiken, näkee kaiken ja on mukana kaikessa. En edes mieti, miksei hän poista kärsimystä, en ajattele jumalaa sitä kautta. Pikemminkin mietin, miksi hän poistaisi? Ei hän edusta minulle erityisesti mitään pelastusta, onpahan vaan taho, jota rukoilen, kun minulla on vaikeaa tai muulloinkin. Kärsimys on kyllä helpottanut... Eli pahaakin tapahtuu, so what. Jumala on vain sellainen henki, ei maan päälle paratiisia luova juttu.

Jumala on Henki, joka on aina ollut ja tulee ikuisesti olemaan. Hän on kaiken alkusyy ja kaikki on Hänen vallassaan. Hän näkee ja tietää kaiken. Hänellä on tahto ja rakkaus ihmisiä kohtaan. Kun ihminen hyväksyy tämän totuudeksi, Jumala antaa sisäisen näkökyvyn ja ihminen alkaa toteuttaa Jumalan tahtoa elämässään. Tämä on Jumalan valtakunta maan päällä. Se on todellinen niille, jotka tuntevat Jumalan ja tämä yhteys Luojaan jatkuu kuoleman jälkeen. Siksi se on ikuinen Elämä.

[quote author="Vierailija" time="16.03.2014 klo 23:45"]Yhtä luonnon kanssa. Minun uskonnossani jumalia on kaksi, metsän herra ja äiti maa. He ovat joka paikassa luonnossa.

Olen siis wicca ja kunnioitan syvästi luontoa.

[/quote]

Mulla sama, muttaa ehkä hieman abstraktimpi, jingjang-henkinen.

Ihminen loi jumalan omaksi kuvakseen.

Minulla on Polaroid-kuva jumalasta.