Sosiaalinen ahdistus - odotan miestäni autossa..

Olen kyllä, vaikka esitän tietoisesti muuta. Jälkikäteen mietin käytöstäni eri tilanteissa kuin filminauhaa kelaten ja tajuan, etten ollut oma itseni. Katson omaa käytöstäni tuolta "filmiltä" kuin ulkopuolisen silmin ja morkkis kestää raskaan sosiaalisen tilanteen jälkeen kauan, johtuen siitä että olen niin hermostunut, että käyttäydyn idiootin tavoin.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 02:19"]Olen kyllä, vaikka esitän tietoisesti muuta. Jälkikäteen mietin käytöstäni eri tilanteissa kuin filminauhaa kelaten ja tajuan, etten ollut oma itseni. Katson omaa käytöstäni tuolta "filmiltä" kuin ulkopuolisen silmin ja morkkis kestää raskaan sosiaalisen tilanteen jälkeen kauan, johtuen siitä että olen niin hermostunut, että käyttäydyn idiootin tavoin.

[/quote]

Kuvailit täsmälleen mun mieleni liikkeet! :) Emme ole siis yksin outoutemme kanssa.

-Iida

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 00:35"]

Mun sosiaalinen ahdistus on mennyt siihen että en ole muutamaan päivään poistunut kotoa ollenkaan ja nyt sitten kun oli tarkoitus mennä kauppaan mieheni kanssa niin tajusin automatkalle tänne että ei mä en pysty nyt kohtaamaan ihmisiä. Asun siis ulkomailla ja täällä on vasta myöhäinen iltapäivä.

Istun nyt sitten autossa parkkipaikalla. Jotenkin hävettää...ahdistaa jo se että ihmiset näkee mun istuvan tässä autossa. Huh.

Muita sosiaalifoobikkoja?

[/quote] Keta siella kaupassa pitaa "kohdata"? Eihan sinua siella kukaan tunne.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 02:23"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 02:19"]Olen kyllä, vaikka esitän tietoisesti muuta. Jälkikäteen mietin käytöstäni eri tilanteissa kuin filminauhaa kelaten ja tajuan, etten ollut oma itseni. Katson omaa käytöstäni tuolta "filmiltä" kuin ulkopuolisen silmin ja morkkis kestää raskaan sosiaalisen tilanteen jälkeen kauan, johtuen siitä että olen niin hermostunut, että käyttäydyn idiootin tavoin.

[/quote]

Kuvailit täsmälleen mun mieleni liikkeet! :) Emme ole siis yksin outoutemme kanssa.

-Iida

[/quote]

Se ei vain valitettavasti lohduta, kun kyseessä voi olla kuka tahansa, jopa sukulainen, jota näkee harvoin. Vieraiden ihmisten kohtaaminen jännittää enemmän, mutta morkkista ei tule, koska eivät ole merkittävässä roolissa elämässäni. Tosin välttelen samojen ihmisten ja esim. naapurien kohtaamista tai ainakin haluaisin. -2.-viestin kirjoittaja

Jos ne näkee sinun odottavan autossa, meinaavat että sä luet siellä tai lepuutat kipeää selkää.

Ennen maailmassa en olisi ymmärtänyt tämmöisestä mitään, mutta jossain vaiheessa elämääni tajusin, miten paljon häpeää olen joutunut kieltämään kasvaessani empatiavammaisten lapsena. Kun olen päässyt yhteyteen häpeäntunteitteni kanssa ja jostain syystä ollut liikaa keskenäni (kotiäiti), olen huomannut välillä häpeäväni olemassaoloani sosiaalisissa tilanteissa.

Tämä on kummallisinta, kun jotenkin elää molemmissa maailmoissa samaan aikaan. Huomaan, että on vaikea katsoa ihmisiä silmiin tai jopa tervehtiä, jos se ei mene aina vakiorutiinin kautta. Esimerkiksi meidän maalaiskirjastossa tervehtiminen onnistuu samaan tapaan kuin sitä on tehnyt jo vuosikymmeniä, ja on hauskaa ja ongelmatonta, ja saattaa jopa vilkaista silmien tienoille suuremmin pakottautumatta. Mutta sellaiset tilanteet, joissa ei ole selvää muotoa vaan joutuu soljumaan suurempaan laumaan, ovat yllättävän vaikeita. Sitten huomaa vain uineensa sekaan, ei ole tervehtinyt ketään, ja kaikki ovat hiukan vaikeina, koska kaavoja on rikottu.

Elän toivossa, että tämä on vain välivaihe, ja kun saan häpeäni koulutettua, se menee takaisin nukkumaan. Saas nähdä.

Todellisuudessa kukaan ei edes kiinnitä huomiota siihen, että istut autossa. Jos huomaakin, hän vain panee sen merkille ja jatkaa muiden (itselleen tärkeämpien) asioiden ajattelua.

Hieno asia, että voit istua autossa kaupan parkkipaikalla. Minulla on kausia, etten edes voi tuota tehdä. Kokeile joskus nousta autosta ulos ja käveleskellä vaikka siinä auton lähettyvillä. Sekin on eteenpäin.