Miten alkoholistiksi ajaudutaan?

Tarpeeksi harjoittelua niin kyllä se alkoholismi lopulta tulee.

Aika tyhmä kysymys. Tottakai ensin juodaan vähän, ja sitten määrät nousee pikkuhiljaa, ensin juodaan joskus, sitten joka viikonloppu ja sitten joka päivä.

Ihan oman valinnan mukaan. Kyse ei ole mistään ajautumisesta, vahingosta tai tähtien asennosta. Oma käsi kumoaa viinaa nieluun.

Juomalla säännöllisesti niin kauan että ei voi enää olla ilman.

Ei yhtään tyhmä kysymys. Jotkut on sitä mieltä, että alkoholistiksi synnytään. Suosituimmat alkoholismin hoitokokonaisuudet ainakin lähtevät enemmän tai vähemmän sen tapaisesta ajatuksesta. 

Heikot ihmiset ajautuvat yleensäkin kaikkeen paskaan elämässään. Minä taasen vahvana yksilönä aikoinani valitsin sen tien että haluan olla pikku pöhnässä joka päivä koska muut ihmiset ovat niin sietämättömiä vittupäitä että olisin jo vetänyt ranteeni auki jos en olisi juonut. Halusin kärvistellä, siksi join.

Nyt olen ollut juomatta alkoholia pidempään, ja vaihtelu virkistää. Kohta pitää taas alkaa kuitenkin juoda ettei mene ihan naurettavuuksiin tämän kanssa. Jos jotain olen elämässä huomannut niin se on se, että muut ihmiset eivät ole ainoastaan tympeitä vittupäitä vaan myös tavattoman epäempaattisia, tyhmiä sekä helvetin keskinkertaisia. Sen takia toisen alkoholin juominen on niille suurempi asia kuin itsenäiselle alkoholin juojalle. Jos on heikko sydän niin ei kannata mennä saunaan ja sama pätee alkoholin kanssa. Saa syyttää ihan itseään jos sössii mitättömän elämänsä, ei tässä kukaan helpolla pääse.

Mä join ahdistukseen. Yritin tosin nukkua mahdollisimman paljon ettei tarvi kärsiä ahdistuksesta/juoda viinaa.

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 18:57"]

Heikot ihmiset ajautuvat yleensäkin kaikkeen paskaan elämässään. Minä taasen vahvana yksilönä aikoinani valitsin sen tien että haluan olla pikku pöhnässä joka päivä koska muut ihmiset ovat niin sietämättömiä vittupäitä että olisin jo vetänyt ranteeni auki jos en olisi juonut. Halusin kärvistellä, siksi join.

Nyt olen ollut juomatta alkoholia pidempään, ja vaihtelu virkistää. Kohta pitää taas alkaa kuitenkin juoda ettei mene ihan naurettavuuksiin tämän kanssa. Jos jotain olen elämässä huomannut niin se on se, että muut ihmiset eivät ole ainoastaan tympeitä vittupäitä vaan myös tavattoman epäempaattisia, tyhmiä sekä helvetin keskinkertaisia. Sen takia toisen alkoholin juominen on niille suurempi asia kuin itsenäiselle alkoholin juojalle. Jos on heikko sydän niin ei kannata mennä saunaan ja sama pätee alkoholin kanssa. Saa syyttää ihan itseään jos sössii mitättömän elämänsä, ei tässä kukaan helpolla pääse.

[/quote]

Sinä olet minä. Minä olen sinä. Kohta pyörähtää täälläkin.

Ovat havahtuneet miettimään omaa alkoholinkäyttöään vasta sitten kun on liian myöhäistä.

Olen alkoholisti. Aloin ottaa viinaa ensin ahdistukseen ja krooniseen masennukseen. Sitten jäin koukkuun ja join vain, koska juotatti. En pitänyt itsestäni humalassa, eikä pitänyt kukaan muukaan. Olin paska, aiheutin itselleni ja lähipiirilleni kaikenlaista pahaa. Olin putkassa, sairaaloissa ja väärissä sängyissä viinapäissäni. En olisi halunnut olla paska, mutta olin kuitenkin. 

Nyt olen päässyt raittiuden tielle. Olen edelleen masentunut ja ahdistunut. On kuitenkin parempi, etten sekoita asioita enää viinalla tämän enempää. Ymmärrän kyllä, miksi join: masennusta on vaikea sietää selvinpäin. Suvussa on alkoholismia, ja alkoholismigeeni on löytynyt. Uskon, että kyse on sairaudesta. En ole vastuussa siitä, että sairastuin. Siitä olen vastuussa, että raitistun. 

Se, jolla ei alkoholismia ole, ei voi tätä ymmärtää. Kyse ei ole selkärangattomuudesta eikä pahuudesta. Kyse on sairaudesta. Alkoholisti tarvitsee lääkkeetöntä hoitoa ja apua. Alkoholistien morkkaaminen ei raitista ketään, ei myöskään moralisointi, päivittely tai vittuilu.

Alkkisakka

Alkkisakka jatkaa vielä, koska ei näemmä vastannut kysymykseen.

Juomishistoriani:

-16-21-vuotiaana perseet olalle 2-4 kertaa kuukaudessa

-21-32-vuotiaana raivoraitis

-32-41-vuotiaana päivittäistä juomista: työpäivinä tissuttelua (välillä naamat arki-iltoinakin), viikonloppuisin koomat; vikoina vuosina lääkkeet mukaan

Viimeisinä vuosina oli pakko ottaa jotain jo aamulla (lääkettä arkena, viinaa vapaapäivinä). Viimeisenä vuonna myös juopotteluputkia, joita en meinannut saada poikki ollenkaan.