Tulipa paha mieli kaverin puolesta

Olen tässä koko viikon miettinyt, jos lähtisin ulos piiitkästä aikaa. Huomasin facebookissa kaverin, jota en ole nähnyt vuoteen pariin ja kyselin kuulumisia ja kysyin olisiko hän halunnut parille.

Hän kertoi, ettei nyt voi lähteä, kun masennus on huonossa vaiheessa. En nyt tarkemmin ala erittelemään, mutta tilanteensa kuulosti tosi kurjalta. Keskustelimme hetken aikaa, ja lopuksi hän kiitti että sanoin moi, kysyin mitä kuuluu ja sovittiin, että kun on parempi vaihe niin sitten nähdään.

Olen nyt pari tuntia itkenyt vähän väliä häntä ajatellessani. Tuli tosi paha mieli, koska olen itse ollut samassa tilanteessa. Masennus on sen verran aikaavievää, ettei tule oltua keneenkään itse yhteydessä eikä kukaan kysy koskaan mitä kuuluu, kuinka voit tms. Se yksinäisyys on niin repivää, ettei sitä voi melkein tajuta. Olisihan se helppoa sanoa, että soitat vaan jollekin ja pyydät kylää, mutta kun se ei ole niin. 

Toisaalta taas hyvä mieli, että oli aikaa jutella hetki <3 Tuntuu, että on vuoden hyvä työ tehty.