Lue keskustelun säännöt.
Kahden tunnin puhelut
15.03.2014 |
Ärsyttää lapseton ystäväni, joka soittaa arki-iltoina kello 17-19 jopa kahden tunnin puheluita. Ei millään ymmärrä etten voi tuohon aikaan puhua noin pitkiä puheluita, jaarittelee vain omista asioistaan ja haukkuu työkavereitaan. Olen yrittänyt sanoa hänelle kauniisti ja yritän hoitaa niin, että ehtisimme käydä lounaalla (pitkällä) ainakin kerran viikossa. Enää en voi vastata hänelle ollenkaan puhelimeen iltaisin, oman työpäivän ja lasten tarhapäivän jälkeen haluan pyhittää illat perheelleni ja iltatouhuille. Viikonloppuisin sopisi paremmin mutta lapsettomalla sinkulla on silloin omat kiireet.
No ei muuta, kuin että harmittaa ja ärsyttää tämä.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tilanne, ystäväni ennen perheen perustamista soitti noin kerran viikossa avautumispuhelun jossa käytiin kaikki läpi. Hän oli vielä yleensä ottanut vähän viiniä, ja se oli aika uuvuttavaa kuunnella. Minä taas en jaksa pitkiä puheluita, ennemmin juttelisin ihan kasvokkain.
Ehdotin, että nähtäisiinkö ennemmin säännöllisesti kävelylenkin merkeissä. Siinä menisi se tunti, vähän päällekin, vaihdettaisiin kuulumisia ja tulisi ulkoiltuakin samalla. No se ei taas häntä kiinnostanut. Vastailin hänen soittoihinsa kun minulle kävi, aloitin itsekseni säännölliset iltalenkit rentoututukseksi päivän jälkeen.
Sitten tämä ystäväni perusti perheen, enää ei kuulu mitään. Ei ilmeisesti enää tissuttele kotioloissa muttei muutenkaan vietä perhe-elämän ulkopuolista elämää. Olisi kiva joskus nähdä ja vaihtaa kuulumisia, mutta eipä ole onnistunut.
Harmittaa minuakin. Niin, ja toistaiseksi minä olen se lapseton osapuoli. Meidän tapauksessamme on kai enemmän kyse persoonallisuudesta kuin perhetilanteesta.