Ainoalla lapsella suurempi yksinolon tarve, missä olla yksin?

Mä ole myös ainoa lapsi ja kärsin tällä hetkellä ihan hirvittävästi siitä, etten saa olla koskaa itsekseni, edes öisin. Lapsia on useampi ja aina on joku kainaloisena yölläkin. Meillä vielä iltauniset lapset nukahtavat niin myöhään, että sitten kun on odottanut niitä muutamaa rauhallista tuntia, menee oma nukkumaanmeno helposti yhteen-kahteen ja väsymyskierre vaivaa. En tiedä miltä tuntuisi, jos voisi joskus vaikka kokonaisen päivän (tai viikonlopun!!) puuhailla rauhassa yksikseen omiaan. Ehkä sitten jaksaisi paremmin siivotakin tms., nyt tuntuu etten jaksa oikein mitään, kun ei koskaan sitä OMAA rauhaa. Mies ei töiltään eikä mielikuvituksen puutteeltaan mene lasten kanssa mihinkään, ei ole mitään mummolaa tms. mihin voisivat joskus edes lähteä.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 17:12"]

Mä ole myös ainoa lapsi ja kärsin tällä hetkellä ihan hirvittävästi siitä, etten saa olla koskaa itsekseni, edes öisin. Lapsia on useampi ja aina on joku kainaloisena yölläkin. Meillä vielä iltauniset lapset nukahtavat niin myöhään, että sitten kun on odottanut niitä muutamaa rauhallista tuntia, menee oma nukkumaanmeno helposti yhteen-kahteen ja väsymyskierre vaivaa. En tiedä miltä tuntuisi, jos voisi joskus vaikka kokonaisen päivän (tai viikonlopun!!) puuhailla rauhassa yksikseen omiaan. Ehkä sitten jaksaisi paremmin siivotakin tms., nyt tuntuu etten jaksa oikein mitään, kun ei koskaan sitä OMAA rauhaa. Mies ei töiltään eikä mielikuvituksen puutteeltaan mene lasten kanssa mihinkään, ei ole mitään mummolaa tms. mihin voisivat joskus edes lähteä.

[/quote]

Toi siivousjuttu on mullekinihan tuttu! En oikein pysty siivoamaan, kun ihmiset on läsnä koko ajan. Olen jotenkin lamaantunut enkä vaan voi tarttua imuriin tai kantaa mattoja ulos. En pysty mihinkään muuta kuin yksikseni. Joskus harvoin jos mies on vaikka mökillä lasten kanssa tai osa lapsista yökylässä ym. ja olen illan tai viikonlopun yksin, niin mä suorastaan liitelen kuin perhonen, laulelen ja siivoan kaikki kiiltäväksi ja sitten nautin puhtaasta kodista ja hiljaisuudesta. Sellasta tapahtuu ehkä parin vuoden välein, huoh.

Minä en edes ole ainoa lapsi, mutta silti kaipaan tosi paljon aikaa yksin. Kerran vuodessa otan asian puheeksi ja ehdotan, että mies lähtisi vaikka käymään joskus lasten kanssa jossain ja saisin olla hetken itsekseni. Se ei koskaan tajua ja suuttuu. Miksi HÄNEN pitäisi lähteä KOTOAAN yhtään mihinkään???

Hän nauttii sählystä kavereitten kanssa ja saa sitä pari kertaa viikossa. Mutta kun mun juttu olis olla yksin kotona, niin ei käy =(

Mä odotan esikoistani ja mietinkin jo nyt, miten kestän pimahtamatta etten saa vauvan synnyttyä olla ikinä yksin kotona! Emme ole lapsen isän kanssa yhdessä, joten aion loppuraskaudessa nauttia ihan täysillä rauhasta ja hiljaisuudesta.

Toivon todella, että meillä yhteishuoltajuus toimisi, aluksi vaikka vauvan ja isän yhteisen ulkoilun ja isän sukulaisilta kyläilyn (asuvat lähellä, mut en tod. oo menossa mukaan, jos silloin mahdollisuus olla yksin!) ja myöhemmin kun lapsi kasvaa, isäviikonloppujen muodossa.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 17:02"]

Missä te muut saatte olla yksin kotona silloin, jos haluatte? Vai haluatteko te edes? Jos vaikka haluatte lukea kirjaa hiljaisuudessa tai katsoa telkkarista elokuvaa yksin? Onko teillä oma huone vai onko mies niin paljon jossain muualla, että teille järjestyy omaa rauhaa?

Meillä on lapset jo aika isoja, kohta isoimmat muuttaa pois ja niiltä jää sitten muutama huone, josta saan itsellenikin yhden, mutta voi siihenkin vielä mennä aikaa. Mulla on oma tietokone nyt meidän makkarissa ja siksi tää netissä olo on oikeastaan mun ainoa mahdollisuus olla yksin. Voin tietysti lukeakin tässä tietsikkatuolilla välillä, mutta sängyllä en kauaa jaksa, tulee selkä kipeeksi mahallaan rötkötellen. Ja ei makuuhuone ole sellainen oleskeluhuone kumminkaan. Mies on aina olkkarissa, sen läppäri on siellä ja näin sunnuntaisin se katsoo melkein koko ajan telkkaria. En kestä telkkarin ääntä enkä voi lukea sohvalla, jos huoneessa on joku muu. Mä vaan tarvitsen niin paljon yksinäisyyttä.

Mä olen ainoa lapsi ja olenkin miettinyt, että tarvitaankohan me enemmin omaa tilaa ja yksinäisyyttä kuin muut ihmiset? Olen ihan selvästi huomannut, että haluan olla enemmin yksin ja rauhassa kuin kaverit tai työkaverit. Menen töihin joskus tuntia aiemmin, että saan tehdä hiljaisuudessa töitä. En tykkää puhua ihmisten kanssa.

[/quote]Minä myös kaipaan yksinoloa ja saatan olla puhumatta koko viikonlopun. Miestä ei ole nyt ja poika isällään. Mulla hyvin ihmisläheinen työ ja siksipä mun täytyy ladata akkuja jotta jaksan.

Minä olen isosta perheestä ja jo pienestä saakka on ollut tarve omaan rauhaan. Varmaan enemmän persoonallisuuskysymys kuin mitään muuta. Meillä on pienet, tosi vilkkaat lapset sekä yksi isompi eikä mieskään ole sieltä hiljaisimmasta päästä. Käytännössä meillä on aina joku kotona joten omaa rauhaa ei ole. Yleensä kun lapset on menneet nukkumaan, mies aloittaa oman monologinsa. Raivostuttavaa... Menen joskus saunaan istuksimaan yksikseni, se on ainoa paikka jossa saa hetken olla yksin...

Kiinnostavaa! 

Itse olen myös ainoa lapsi ja kaipaan paljon omaa aikaa. Meillä on kaksi lasta, joista toinen on samanlainen kuin minä. Luulenkin ennemmin, että tarve yksinoloon liittyy enemmän muihin tekijöihin, kuin ainokaisuuteen. Ehkä ainokaisten vanhemmat ovat myös useammin ihmisiä, jotka kaipaavat omaa aikaa ja ovat siksi päätyneet yhteen lapseen? 

Me päädyttiin useampaan lapseen, mutta olen monesti miettinyt, etten ehkä sovi kovin hyvin monen lapsen äidiksi, juuri yksinvetäytymisen tarpeeni takia. Onneksi lapset lasvavat ja viihtyvät paljon myös kavereidensa kanssa. 

Ehkä se ei olekaan ainoa lapsi/usea lapsi -juttu vaan just persoonallisuus. Tuo sauna olikin muuten merkkisana. Sauna on ainoa paikka koko maailmassa, kun saan olla hetken ihan yksin ja lukita oven takanani. Siksi rakastankin saunaa =). Ei tulisi mieleenkään saunoa kenenkään toisen kanssa, ei koskaan, ei edes miehen. Sen lisäksi teen myös tuota, että menen joskus saunaan lukemaan yksin. Varsinkin jos on oikein tunteita pakahduttava kirja, niin pakko päästä ovien taakse ja piiloon muita. Saatan vaikka istua kylppärin lattialla ja lukea ihan hipihiljaa, tavallaan perheeltä salaa, toivon ettei ne löydä mua. ap.