Kyökkipsykologi, jeesaa...

Mitä tehdä kun välit meni tärkeän ystävän kanssa ihan yhtäkkiä ja nyt en pääse siitä millään yli... Mulla on vilkas sosiaalinen elämä mutta ei oikeastaan ystäviä, sellaisia joihin uskaltaisin luottaa, paitsi tämä yksi sukulainen. Sitten tuli erimielisyyttä eräästä meidän elämänratkaisusta ja kaikki kääntyi ympäri ihan yhtäkkiä. Ihminen jota arvostin ja jonka kuvittelin ystäväkseni alkoi tehdä asioita tahallaan ärsyttääkseen ja kaikki vanhat kaunat mitä hän ei ilmeisesti ollut saanut sanottua tuli ilmi, tilanteessa jossa mulla oli äärimmäisen vaikea elämäntilanne ja kaikki tuki olisi ollut tarpeen. Tämä kaikki satutti todella kovasti ja mulla meni suoraan sanottuna se vähäinenkin usko ja luottamus ihmisiin. Olen pohjimmiltani sosiaalinen ihminen ja rakastin ennen esim. sukujuhlia, mutta nyt en pysty kiinnostumaan enää kenestäkään. Mistä sitä tietää mitä tuokin mukavan oloinen ihminen minusta oikeasti ajattelee.

Nyt sitten ongelma on se että meidän ystävyys ei koskaan enää tule palamaan, se on selvää. Jos voisin itse valita en olisi hänen kanssaan enää tekemisissä, mutta koska hän on sukulainen, joudun olemaan muutaman viikon välein ja joka kerta vanhat haavat aukeaa. Kuvittelin että aika parantaisi ja pääsisin tästä yli, mutta tilanne on jatkunut yli vuoden ilman helpotusta. Mun mielestä ongelmana on osaltaan se että kissaa ei ole koskaan nostettu pöydälle, emme ole puhuneet asiasta. Toisaalta en kykene näkemään miten se välien puhdistaminen tapahtuisi. En tosiaan halua tilannetta jossa minä rääyn pettymystäni ja suruani ja hän sitten saa lisää päiviteltävää. Tiedän että pitäisi mennä terapiaan mutta se ei nyt ole vaihtoehto.