Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Synnytystapa III-asteen repeämisen jälkeen?
27.03.2014 |
Sain esikoiseni kolme vuotta sitten alatiesynnytyksellä. Seurauksena oli III-asteen repeämät ja sulkijalihaksen täydellinen repeäminen, joka ommeltiin heti synnytyksen jälkeen leikkaussalissa. Itse synnytys meni muuten hyvin, tuota ihan lopun ponnistusvaihetta lukuun ottamatta. Fyysinen toipuminen kesti yli vuoden eli parantuminen oli todella hidasta ja kivuliasta. Nykyään en tunne enää kipua ja en myöskään kärsi pidätyskyvyistä, vaikkakin ilma karkaa mielestäni helpommin kuin ennen.
Henkinen toipuminen onkin sitten vielä kesken. Erityisesti toipumisaika oli todella raskasta pienen vauvan kanssa.
Nyt asia on toisen raskauden myötä luonnollisesti mielessä melkeinpä koko ajan. Neuvola ja pelkopolilla kätilöt ovat olleet ehdottomasti sitä mieltä, että synnytystavaksi valittaisiin sektio ja olenkin pystynyt rauhoittumaan näiden keskustelujen myötä.
Eilen kävin taas äippäpolilla ja tarkoitus oli sopia sektiosta nyt sitten lopullisesti lääkärin kanssa. Olihan järkytys! Lääkäri totesi ensin, että voin aivan hyvin synnyttää alakautta uudelleen ja että riski tällaiselle uudelleen repeämisille on vain 2% (Toki eka synnytyksessä riski oli 1%). Sitten hän pelotteli minut itkemään kertomalla kaikista sektion riskeistä ja syyllisti kertomalla mitä kaikkea vauvalle voi tulla (allergiat, astma...) sektion vuoksi. Tapaaminen päättyi siihen, että lääkäri totesi ettei ketään pakoteta synnyttämään, mutta mieti vielä ja nähdään reilun kk päästä.
Olen edelleen todella järkyttynyt eikä se itkukaan ole kaukana, kun nyt pelkään sekä synnytystä että sektiota.
Kertokaa omia kokemuksianne vastaavassa tilanteessa? Oletteko uskaltaneet synnyttää uudelleen ja jos olette, miten meni? Entä miten olette toipuneet suunnitellun sektion jälkeen?
Kiitos jo etukäteen vastauksista :)
Kommentit (12)
Vanhoista repeämistä jää takuuvarmasti arpikudosta joka ei jousta sitäkään vähää. Ehdottomasti sektio. Lääkäri ajatteli todnäk pääasiassa kustannuksia mutta se ei ole juuri nyt sinun päänsärkysi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipas aika idiootti lääkäri. Todellakin vaadit sitä sektiota. Soitat vaikka sinne ja vaadit uuden ajan aikaisemmin kuin kuukauden päästä ja vaadit sen sektion. Turhaan olet kuukautta pelossa ja jännityksessä kun sinulla on oikeus nauttia raskaudesta ja oikeus siihen sektioon.
Sama tilanne, ja minulle lääkäri sanoi jälkitarkastuksessa että arpikudos tulee kestämään ihan hyvin tulevat synnytykset eikä suurta repeämisen vaaraa ole.
Arpikudos on vahvaa mutta hyvin joustamatonta.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 19:21"]
Sama tilanne, ja minulle lääkäri sanoi jälkitarkastuksessa että arpikudos tulee kestämään ihan hyvin tulevat synnytykset eikä suurta repeämisen vaaraa ole.
[/quote]
Huh! Mitähän se samainen lääkäri sit sanoo jos repeääkin uudestaan pahasti eikä saada enää korjattua?! Mä en halua toista kertaa kuulua siihen prosenttimäärään joille käy huonosti. Yksi kerta riitti mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain myös 3 asteen repeämät ja jälkitarkastuksessa sanottiin, että ei esteitä alatie synnytykselle. Muutin toiselle paikkakunnalle lasten syntymien välissä ja uudella paikkakunnalla oli heti ehdoton ei alatiesynnytykselle! Olin helpottunut sektiopäätöksestä. Lääkäri perusteli sektiota sillä, että arpikudos ei jousta ja kun on kerran saatu korjattua, niin ei oteta riskiä että kävis vielä huonommin! Vaadi sektio. Kaksi sektiota tehty ja kaikki meni erittäin hyvin! Voin sanoa että nopeammin toivuin kummastakin sektiosta, kun pilalle menneestä alatiesynnytyksestä. Tsemppiä!
Vaadi sektio. Arpikudos ei jousta hyvin, joten riskit uudelleen repeämiselle on korkeat. Mielestäni on ihan käsittämätöntä, että nykyaikana osa lääkäreistä ei meinaa suostua sektioon. Tsempit täältäkin! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuli II/III-asteen repeämät. Se alkoi kohdunsuulta ja jatkui emättimen etuseinää ulos ja jatkui edelleen ylös toisen häpyhuulen poikki klitoriksen vierestä ulompien häppäreiden sisäreunaan. Sen lisäksi reilu episiotomia imukupin vuoksi. Haavaa oli noin 30 cm yhteensä. Ommeltiin 2,5 tuntia leikkaussalissa. Luojankiitos suolistopuoli pysyi ehjänä. Kivut oli aivan saatanalliset pari kuukauden ajan. Synnytyksessä mulla oli kipuja ehkä 20 min ajan eli se oli ihan lastenleikkiä. Episiotomia samoin parani hyvin, mutta se yläosan repeämä meinas viedä hengen. Jälkitarkastuksessa todettiin III-luokan virtsarakonlaskeuma ja II-luokan peräsuolenlaskeuma.
Jo synnytyssalissa heti synnytyksen jälkeen lääkäri sanoi, että ensi kerralla sitten toinen synnytystapa. Molemmat kätilöt sanoivat, että älä vaan ikinä enää synnytä alateitse, että ehdottomasti kieltäydyt, jos vaan joku yrittää ehdottaa. Lapsi sai 2 pistettä, että olihan siinä hätä.
Laskeumavaivan vuoksi olen käynyt muutaman kerran naistentautien polilla. Viimeksi kysyn lääkäriltä, joka oli nimenomaa se synnytyksessä ollut lääkäri, että voiko tuota laskeumaa korjata sektion yhteydessä. Lääkäri siihen sitten, että oletko sinä ajatellut synnyttää sektiolla, ei ole mitään syytä. Mä vaan hölmistyneenä, että itsehän sinä sanoit, että ensi kerralla sitten sektio ehdottomasti. No ilmeisesti sitä ei sitten lue missään. En ole raskaana, enkä tiedä olenko koskaan, mutta silti sanonpa vaan, että melko lailla perseestä on, jos tämän jälkeen tehtävä sektio luokitellaan pelkosektioksi.
Erityisesti haluaisin kuulla, että onko kellään muulla ollut synnytyksen jälkeiset kivut olleet kovemmat kuin synnytyksen kivut. Kaikki katsoo vähän hitaasti, jos asiasta mainitsee. Itse synnytys tosiaan oli tosi helppo, kipeitä supistuksia tuli 4 ja sitten epiduraalin vuoksi ei mitään tuntemuksia. Imukuppiulosautto oli toinen kipeä vaihe, se kesti vissiin vartin. Sen verran kipua nyt kestää vaikka pari kertaa viikossa.
Mulla oli tosi pahat kivut pitkän aikaa. En pystynyt istumaan enkä seisomaan kunnolla moneen viikkoon. Joka ikinen vessakäynti oli tuskaa. Vauvanhoito siinä tilassa oli kamalaa, en edes muista kunnolla ensimmäisiä kuukausia. Ja välilihan alue särkee vieläkin, seksissä tulee nirhaumaa joka kerta. En totisesti ole unohtanut niitä kipuja ja henkistä tuskaa mitä synnytys aiheutti. Mulla siis sulkijalihas meni kokonaan poikki ja emättimessä oli kaksi syvää repeämää, toinen 8cm ja toinen 4cm. Joten jos joku yrittää mua ylipuhua alatiesynnytykseen niin saatan raivostua. Pelkopolille olen menossa tässä uudessa raskaudessa, saa nähä mitä siellä sanovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä sain synnytyksessä IV:n asteen repeämät, molemmat sulkijalihakset katkesivat. Lääkäri sanoi, että seuraava synnytystapa ehdottomasti sektio.
Alue: Aihe vapaa
Mulla on aivan sama tilanne kuin sulla. Ekassa synnytyksessä meni sulkijalihas kokonaan poikki ja toipuminen kesti todella kauan! Henkisesti en ole päässyt asiasta yli vieläkään. Olen nyt uudestaan raskaana ja haluan sektion ehdottomasti. En ole vielä asiasta käynyt juttelemassa, se on edessä myöhemmin mutta en ole valmis enää riskeeraamaan pidätyskykyä. Mä en tule alatiesynnytykseen suostumaan, päätin sektiosta jo heti ekan synnytyksen jälkeen. En pystyisi ponnistamaan ollenkaan uuden repeämisen pelossa. Ja sitä helvettiä en halua kokea uudelleen mitä repeämisen jälkeen oli.