Minkä oman tapasi/käyttäytymisesi soisit muidenkin oppivan?
Mikä omissa elämäntavoissasi, joko arkisissa taidoissasi, ihmissuhdetaidoissasi, elämänviisauksissasi tai muissa taidoissasi on sellaista, että koet, että muiden tulisi oppia sinulta?
Jaetaan hyväksi kokemiamme käytäntöjä!
Kommentit (30)
Kerro jotain lisää! Kuulostaa erittäin hyödylliseltä taidolta. Osa siitä lienee geeneistä, osa opittuna tullutta. Miten se ilmenee ja miten voisit opettaa sitä muille!
Toivoisin, että me kaikki muistaisimme ettei tilastoilla tai todennäköisyyksillä ole merkitystä yksilön kohdalla. Suhtautukaamme siis ennakkoluulottomasti erilaisiin ihmisiin. Toisen voi tuntea vain tutustumalla.
Hieno viesti, kerrassaan. Tykkään.
Tee toisille niin kuin haluisit itselleen tehtävän
En puhu muista pahaa, pidän lupaukset ja kuuntelen jos on huolia
Kuuntele ja usko asiantuntijoita. Jos haluat tietää jostain asiasta, käytä tieteellisiä lähteitä (Google Scholar on ystävä).
Kuulostat ihanalta ystävältä. Lupausten ja sopimusten pitäminen näyttää arkielämässä olevan ei-niinkään-itsestäänselvä taito.
Hiljaa eläminen kerrostalossa ja sääntöjen, tapojen ym. kunnioittaminen.
En tamppaa mattoja sunnuntaina, anna lasten hakata patteria tai kiljua kuin sekopäät vain siksi että näitä huvittaa. Rappu ei ole leikkipaikka ja siellä puhutaan mahdollisimman hiljaa. Remontit tms. suoritetaan virastoaikoina, mitään kovempaa meteliä meiltä ei kuulu klo. 19 jälkeen tai ennen klo. 8 aamulla.
Tuo asiantuntijatiedon esille tuominen oli virkistävä muistutus!
On tosi paljon asioita, joissa ihmiset luottaa mielikuviinsa tai ennakkoluuloihinsa oikean tiedon suhteen.
Toisten ihmisten huomioimen asuinympäristön rauhan kannalta on kanssa todellinen peukun paikka!
Ettei omaa mielipidettä toitotettaisi totuutena. Oli sitten kyse imetyksestä, uskonnosta, taloudesta, työllisyydestä tai vaikka ruoanlaitosta.
Tuo on tosi hyvä asenne. Fb:ssä kulkee lause:
"Suurin vuorovaikutusongelmamme on, ettemme kuuntele ymmärtääksemme. Kuuntelemme vastataksemme." - tämä pätee myös oikeassa olemisen tarpeeseen. Jos sen sijaan jaksaisikin kuunnella toista, että yrittää puolustella omaa kantaansa.
Rennostikin voi ottaa niin ettei kokoajan tarvitse suorittaa!
Toinen olisi tarkkaavaisuus eli että osataan katsoa takaraivollakin mitä ympärillä tapahtuu etenkin lasten kanssa;)
Ota ja tarjoa muillekin ksylitolipurkkaa syömisten ja juomisten jälkeen.
Teen kaikki välttämättömät arjen askareeni, hoidan lapset hyvin. En kyttää naapureita, eikä minulla ole addiktioita, joita perheeni joutuisi sietämään.
Puhu toisista hyvää! Älä tuomitse, vaan yritä ymmärtää kuinka erilaisista lähtökohdista tähän maailmaan ponnistamme. Ymmärrys on myös muutoksen avain, tuomitsemalla ei saavuta mitään.
Vastaa tervehdykseen. En voi ymmärtää sitä, kun kaupassa kassahenkilö sanoo hei, niin iso osa asiakkaista ei vastaa yhtään mitään.
En myöhästele kroonisesti, osaan arvioida suunnilleen kuinka paljon aikaa mihinkin toimeen kuluu. Lähden ajoissa liikkeelle, jätän pelivaraa, en aikatauluta tapaamisia turhan optimistisesti.
Toki ihminen on erehtyväinen, ja jokainen myöhästyy joskus, mutta pääsääntöisesti toisia voisi kunnioittaa sen verran, ettei anna (aina) odottaa itseään.
Älä kuvittele, että pilkkaamalla ja ivaamalla saat toisen ihmisen muuttamaan mielipiteensä. Tämä pätee erityisesti silloin, kun politiikasta väitellään. Moni luulee, että oikein armoton pilkka saa ihmisen katumaan ja kääntymään.
Jos olen kylässä ja 3 vuotiaani menee vessaan kakalle, menen avustamaan pyyhkimisen kanssa ja käsien pesun kanssa. Inhottaa vieraat jotka eivät tee näin, yhdellä tämmöisellä perheellä on 5 kertaa vuodessa oksennustauti...wonder why
Loogisen ajattelukyvyn.