En vaan pääse yli eksästäni- vuodatus

Olimme yhdessä puoli vuotta ja rapiat, ja erosta on jo kohta puoli vuotta. En ajattele häntä enää usein, mutta aina kun ajattelen, tuntuu sellainen jännä humahdus ja iskee järjetön ikävä. En pysty kiihottumaan kunnolla kenestäkään muusta (kokeiltu on). Olimme parhaita ystäviä, joten senkin takia tuntuu kamalan väärältä, että en näe häntä enää koskaan. Erosimme sinänsä järkevistä syistä, mutta ns. pakon edessä, syystä että tuntui, ettei siitä vaan tullut enää mitään. Molempien mielenterveys oli aika vaakalaudalla...

Onko tämä ihan normaalia ja tarvitsen vain aikaa, vai olenko vaan läheisriippuvainen tms?