Lue keskustelun säännöt.
Kuinka saada itsensä aikuistumaan?
14.03.2014 |
Vaikea selittää. Olen lähes kolmekymppinen ja minusta on tässä vuosien varrella tullut sellainen ihminen, etten kestä oikein normaalia arkea (vastuunottoa, siivoamista, kompromisseja tai mitään epämukavaa). Olen onnellisimmillani, kun saan reissata, nauraa ja bilettää uusien ihmisten kanssa aamuun asti ilman huolta huomisesta. Kuinka siis kestän sen, että jossain vaiheessa tämäkin jatkuva pilvissä haahuilu loppuu ja se tylsä arki on, no, arkipäivää ja isoin osa elämää? Minulla on siis ollut elämässä tavallista suuremmat mahdollisuudet toteuttaa laiskuuttani, matkustusintoani ja sosiaalista bilettämisalttiuttani. Kuinka te muut saatte ammennettua energiaa ja sisältöä elämäänne rutiineista ja samankaltaisista, toisiaan seuraavista päivistä?
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla ei ole lapsia? Oot ainakin todella lapsellinen.
Ei sen tarvitse kokonaan loppua. Töissä käydään, jotta saa rahoitettua sellaisen elämän kuin haluaa. Kouluttaudu ammattiin, joka sallii suuren määrän vapautta ja hyvät lomat. Itse olen opettaja mm. tästä syystä, mutta jotkut tekevät kausitöitä osan vuotta ja reissaavat lopun aikaa. Missään tapauksessa ei kannata ajatella, että ruuhkavuosihelvetti olisi ainoa tapa olla aikuinen. Minusta aikuisuus on juuri sitä, että tietää mitä elämältä haluaa ja tavoittelee sitä täysillä
Tiedän olevani lapsellinen, ja minulla ei ole lapsia. Tiedän myös sen, että valtaosa ihmisistä elää arkea kyrpä otsassa puurtaen töiden ja kotitöiden välillä. Jossain vaiheessa jokainen meistä joutuu varmasti ottamaan vastuuta ja asettumaan, ellei ole ihan valtavan onnekas (ja elämäni on sellaista, että myöhemmin tällainen kreisibailaus tuskin on mahdollista). Mutta miten ihmeessä sellaiseen sopeutuu? Aikuistuuko sitä itsestään ja osaa elää sitä arkea tyytyväisenä, vai onko sitä itsekin sellainen ryppyotsainen katkero seuraavat viisikymmentä vuotta? Olisi minusta ihanaa aikuistua, jos se tarkoittaa sitä että voisin elää rauhallista elämää onnellisena. Tiedän, ettei elämäntyylit sulje toisiaan pois, mutta kyllähän valtaosalla iän myötä juhliminen, reppureissaaminen ynnä muu vähenee. - ap
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 15:58"]
Tiedän, ettei elämäntyylit sulje toisiaan pois, mutta kyllähän valtaosalla iän myötä juhliminen, reppureissaaminen ynnä muu vähenee. - ap
[/quote]Ei se mitenkään automaattisesti vähene. Olen 36-vuotias, vakityössä, naimisissa, ja matkustan ulkomailla 8-10 viikkoa vuodesta, käyn tanssimassa pari kertaa kuussa ja tapaan ystäviäni monta kertaa viikossa. Minulla ei ole lapsia, eikä sellaisia ole tulossakaan, joten olen vapaa järjestämään elämäni sellaiseksi kuin haluan. En yhtään ymmärrä, miksi puhut tuollaisesta "asettumisesta" jotenkin vääjäämättömänä asiana. -5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tarkoitat aikuistumisella? Mun mielestä, jos kuitenkin hoidat työsi, kannat yleisesti vastuusi ym. niin biletä pois vain. Minä aloin tuntea itseni todella sieluttomaksi kuoreksi, kun yritin käyttäytyä sillä tavalla aikuisemmin, että olisin äärimmäisen hillitty ja eläisin päivästä toiseen samaa oravanpyörää keskustellen aikuisten asioista ja suorittaen ah niin aikuismaista elämääni ilman irtiottoja. Mutta itsekäs ja mustavalkoinen en ole saati täysin vastuuton.
Mä kehottaisin lopettamaan murehtimisen - sulla on täysi oikeus elää just niin kuin sä haluat. Mun mielestä on ihanaa, että on myös tälläisiä hulluttelijoita, jolle elämä ei ole pelkkää suorittamista ja stressaamista. Nauti elämästäsi, ehkä se "aikuistuminen" tapahtuu myöhemmin, ehkä ei. Mitä sitten? Itse aion ainakin jatkaa samalla tyylillä niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Ihanaa, kun mikään ei rajoita tekemisiäni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas olen onnellisimmillani juuri kun vietän sitä "tylsää" arkea, koska minulle se ei ole tylsää. Rakastan avomiestäni ja saan opiskella ja harrastaa. Muuta en kaipaa. Tee arjestasi sellainen kuin sinä haluat! :)
Mulla on lapsia, hyvä aviomies jne. ja haaveilen että uskaltaisin repäistä kuten ap.
t. toinen kakara
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkitusti ihmisen onnellisuuden taso on aika sama, eli jos olet taipuvainen olemaan hyväntuulinen ja onnellinen, olet sitä erilaisissa elämäntilanteissa. Itse olen hyvin onnellinen ja hyväntuulinen neljän lapsen äiti. Mutta miksi ihmeessä sinun pitäisi muuttaa elämääsi, jos haluat jatkaa noin?
Kunhan et tee muille pahaa, elä niin kuin haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulen onnelliseksi perheeni seurasta ja lukemisesta, toki myös matkustelusta ja esimerkiksi harrastuksista. Työni on mielekästä ja tarjoaa myös innostavia hetkiä. En minä mistään rutiineista silti hae onnellisuutta. Biletys ei minua kiiinnosta lainkaan. Esimerkiksi urheilusta saan paljon parempia fiiliksiä. Minulle sopii minun elämäni, sinulle varmaan sinun tyylisi. :)
miksi sen pitäis loppua? anna palaa vaan.