Oletteko kateellisia jos kaverilla hyvä mies?

Kaverit valittaa miehistään koska ovat epäkiinnostuneita, laiskoja jne jne ja minä yritän siinä nyökytellä mukana vaikka oma tilanteeni on eri. Minä olen meillä se sottapytty ja laiskimus ja mies siivoaa yms. En hauku miestäni mutta olen keskustelussa mukana sellaisella ymmärtävällä asenteella josta voi tulkita tilanteeni olevan samanlainen. Tästä tulee paha mieli, en itsekään haluaisi mieheni antavan kavereittensa ymmärtää minusta jotakin sellaista ikävää mikä ei edes ole totta! Toisaalta tunnen itseni ihan ämmäksi jos vastaan kaverin vuodatukseen sanomalla että ei mun mies vaan tommonen oo. Miten näistä miestenhaukkumissessioista selviää kunnialla??