Miksi jotkut ihmiset vöyhkäävät turhasta?
Miksi joillakuilla on kauhea tarve saada vöyhkätä ja draamailla vaikka itsekin älyävät, että aihetta ei ole? Esimerkkinä vaikka lasku, jossa maininta viivästyskorosta ja maksun laiminlyönnin seuraamuksista. Laskun saaja saa laskun ensimmäisen kerran ja maininnat ovat vakiotavaraa jokaisessa laskussa. "Siis mä en ole saanut tällasta laskua ennen, aivan varmasti oon maksanu, siis mikä homma tää nyt on?!?!?!?!" alkaa kouhotus ja kun sanot, että tuo on aivan normilasku eikä tarkoita mitään, ollaan vähän kiukkuisia kun draamailua ei voikaan enää jatkaa. Sama seuraa kaupassakäynnistä "Siis ei ole tulut tarjouksella tämä, voi kauheeta, siis mä meen takasin kun eivät osaa oikeita hintoja" ja taas kun sanot, että kato siitä kuitin lopusta niin siellä on alennus omalla rivillään, ollaan naama rutussa kun on niin epäselvä kuitti (ja ei päästy meuhkaamaan kauppaan),
Siis miksi jotkut tekee tätä, kaikesta haetaan kauhisteltavaa, tarkistamatta edes asiaa mistä meuhkaa?
Kommentit (5)
Ymmärrän. Tai töissä vouhkaa mitä kaikkea raskasta on joutunut tekemään ja pitäisi tehdä mutta ei meinaa keretä kun on ne omat työt jne... Sit kun ehdottaa että anna muiden tehdä ne heille kuuluvat työt ettei sun tarviikkaan niitä tehdä niin tuntuu ihan kuin olis pettynyt. Se on kummallista minusta.
Sellaiset ihmiset tekee tuota, jotka ei oikein muutenkaan ymmärrä asioita eivätkä ota mistään selvää, kaikessa samanlaista koohotusta ja suu auki mollotusta. Sukua juoruajille. Mukavampi koohottaa kuin ottaa selvää. Ja nämä tosiaan ottavat itseensä kun ei lähde mukaan äimäilyyn.
Jos niitä oikeasti vaivaa joku ihan muu asia, jota ne ei osaa hoitaa. Esim. elämässä mättää joku isosti ja asian korjaamisen sijaan keskitytään vouhkaamaan pienistä asioista.
Se, mikä on turhaa, on subjektiivinen (ja suhteellinen asia) kuin myös se, mikä on tärkeää.
En tiedä. Olen ihmetellyt samaa asiaa. Vai onko se sellaista pikkutarkkuutta, että haluaa asioiden menevän tietyllä kaavalla, eikä siitä voi joustaa.