Lue keskustelun säännöt.
Olen sosiaalisesti todella kömpelö :(
26.03.2014 |
Puhun väärään aikaan, tai sitten odottelen suunvuoroani niin kauan että aihe on ehtinyt vaihtua eikä minun kommentissani ole enää mitään järkeä.
Ihmiset jyräävät ylitseni, kun puhun, kaikki alkavat puhumaan päälleni. Kukaan ei koskaan kehtaa kysyä minulta "Niin mitä sinä olit sanomassa?" vaan keskustelu jatkuu niinkuin minua ei olisi olemassakaan.
Jos itse satun joskus puhumaan toisen päälle, annan hänen sanoa asiansa ensin ja pahoittelen " Anteeksi, mitä olit sanomassa?", en vaan ymmärrä miksi en itse saa samanlaista kohtelua.
Muutenkin tuntuu, että olen näkymätön. Ihmiset kävelevät melkein ylitseni, ihan kirjaimellisesti.
Sanon outoja, omasta mielestäni hauskoja ja nokkelia kommentteja, joita kukaan muu ei hoksaa. En oikein osaa lukea tilanteita enkä sitä, mitä missäkin tilanteessa on sopivaa sanoa. Päästelen sammakoita usein, enkä välttämättä heti edes tajua miten epäsopiva kommenttini oli.
Kohtalontovereita?
Kommentit (17)
Täällä myöskin toinen samanlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläkin yksi samanlainen. Tuntuu että mitä enemmän otan asiasta paineita sitä huonommaksi tilanne vain menee.
Paljon tuollaista ja paljon muutakin, mulla onkin asperger-diagnoosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on tosi monen harmi, jos kukaan ei ole samalla aaltopituudella. Valitettavasti:(
[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 04:33"]
Kiusaamiselta se kyllä tuntuu silloin, jos omat sanomiset sivuutetaan seurassa ja toisten ei. Muistan usein käyneen niinkin, ettei kukaan kuunnellut, kun sanoin jotain ja kun toinen kaverini toisti sanomani asian kaikki kyllä kuuntelivat ja vaikkapa kehuivat tai nauroivat (jos kyseessä oli esim. vitsi). Paha tuota on laittaa minkään aspergerin piikkiin. Usein muuten as-henkilöt voivat olla keskimääräistä älykkäämpiä, ainakin joillakin osa-alueilla.
[/quote]
KIITOS! Jos ihminen on ujo, niin antaa olla. Ei siihen mitään diagnoosia tarvita!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joo ja olen itse aika samanlainen. Tästä huolimatta sanon, että ymmärrättehän te sen "herkkyyden" olevan yhtä lailla "minäminää" kuin senkin, että sanoo sanottavansa vaikka sitten muiden päälle. On minäminää olettaa, että koko maailman pitäisi hiljentyä kuuntelemaan niitä kuolemattomia lauseita ja hillittömiä nokkeluuksia, joita itsellä olisi sanottavana - vaikka itse ei tekisi mitään työtä saadakseen paika keskustelussa.
lisäksi aapeen toteamus, että keskustelu menee eteenpäin ja sitten hänen puheenvuoronsa menettää merkityksensä, kuvaa sitä, että hänellä on pohjimmiltaan väärä käsitys siitä, mitä keskustelu on. Hän kuuntelee muita voidakseen laatia hienon vastauksen, ei ymmärtääkseen mitä sanottavaa näillä on. Hän pitää keskustelua fiksujen vastausten ja kommenttien sarjana, vaikka yleensä kyse on siitä, että pidetään yllä äänten luomaa viestintäkanavaa ihmisten välillä siltä varalta, että jollakulla olisi jotain viestittävää. Ja jos jollakulla on, on tärkeätä yrittää ymmärtää se viesti, eikä vain yrittää keksiä loistavalla älykkyydelllään kaikki mykistävää vastausta. Usein ne viimeaikoina kuuluisaksi tullut ymm, riittää, tosin ehkä vähän empaattisemmalla äänensävyllä kuin Hinaajalla.
Samaa vikaa täälläki. Mulla on myös omasta mielestäni jotenki vaikee muodostaa järkevän kuullosta lausetta jos multa esim. kysytään yhtäkkiä jotaki odottamatonta. Monesti mulla on mielessäni joku hyvä juttu tai naseva vastaus muotoiltuna, mutta se tulee suusta ulos kuitenki ihan erilaisena ku mitä olin ajatellu... Ja mua myöski hävettää usein jos sanat menee sekasin, varsinki jos juttelee jonku vähän vieraamman ihmisen kanssa. Aamen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 19:25"]
Ihmiset jyräävät ylitseni, kun puhun, kaikki alkavat puhumaan päälleni. Kukaan ei koskaan kehtaa kysyä minulta "Niin mitä sinä olit sanomassa?" vaan keskustelu jatkuu niinkuin minua ei olisi olemassakaan.
Jos itse satun joskus puhumaan toisen päälle, annan hänen sanoa asiansa ensin ja pahoittelen " Anteeksi, mitä olit sanomassa?", en vaan ymmärrä miksi en itse saa samanlaista kohtelua.
Ihmiset kävelevät melkein ylitseni, ihan kirjaimellisesti.
[/quote]
Kuulostaa sille, että olet tekemisissä itseäsi sosiaalisesti kömpelöidempien kanssa jos saamasi kohtelu on tuollaista, nuo eivät kuvasta sosiaalisia taitoja.
Eikö tuo ole enemmän kiusaamista kuin oma vika? Itse kärsin samanlaisesta kohtelusta varsinkin teini-iässä kavereiden, sukulaisten ja muidenkin taholta. Vaikka olisikin asperger-diagnoosi, niin en keksi tuohon muuta selitystä, jos ignoorataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidetaan olla ennemminkin ns. erityisherkkiä. Suurin osa ihmisistä on niin minäminää, etteivät edes huomaa ja/tai välitä kun puhuvat toisen päälle. Tärkeintä on saada olla itse äänessä, onhan se oma asia tärkein!
Yleensä näitä pölkkypäitä sanotaan vähä-älyisiksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet herkkä, eivät minä minä ihmiset tosiaan edes huomaa että joku muukin on sanomassa jotain. Sinulla on sosiaalista taitoa nähdä että toisellakin on asiaa.nykyaikana ei kuitenkaan herkkyyttä arvosteta.
Minä olen myös samanlainen. Vuosia jatkunut tilanne on mennyt siihen että vältän sosiaalisia tilanteita viimeiseen asti. Tähänkin on jo alkanut tottua.
Kiusaamiselta se kyllä tuntuu silloin, jos omat sanomiset sivuutetaan seurassa ja toisten ei. Muistan usein käyneen niinkin, ettei kukaan kuunnellut, kun sanoin jotain ja kun toinen kaverini toisti sanomani asian kaikki kyllä kuuntelivat ja vaikkapa kehuivat tai nauroivat (jos kyseessä oli esim. vitsi). Paha tuota on laittaa minkään aspergerin piikkiin. Usein muuten as-henkilöt voivat olla keskimääräistä älykkäämpiä, ainakin joillakin osa-alueilla.
Täällä yksi samanlainen! Ihan kuin olisi omia ajatuksia lukenut...