Lue keskustelun säännöt.
Voiko cp-vammaista lasta koskaan rakastaa "oikeasti"?
30.01.2014 |
Tottakai se on oma lapsi jonka itse on äiti synnyttänyt, mutta kyllä varmaan jokaisella sellaisella äidillä on käynyt mielessä että paremmin olisi asiat jos se lapsi ei olisi vammainen. Velvollisuuden tunne on siis voimakkaampi side siihen lapseen kuin oikea kiintymys? Mutta mahtavaa jos olen väärässä.
Kommentit (29)
Olipas kysymys. Lapseni sai vastikään kehitysvamma-diagnoosin, ei tosin cp, mutta ei ole tullut mieleenkään etten voisi häntä edelleen rakastaa sellaisena kuin hän on. Tietysti diagnoosi tuli järkytyksenä, mutta asia on minua huolestuttanut jo pitemmän aikaa ja olen tiennyt että jotain on vialla. Että ei sinänsä yllätys. Hän on aivan ihana lapsi, kaikkine ärsyttävine piirteineenkin, nyt vaan tiedän mistä ne johtuvat, joka on tavallaan helpotus. Lapseni on nuorimmaiseni, ja koko perheen silmäterä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on sairas lapsi, vielä ei tiedetä, miten kehittyy. Jääkö kehitysvammaiseksi vai ei ja miten muut fyysiset viat paranevat. Tavallaan rakastan häntä ja varmasti itkisin ja kaipaisin häntä, jos hän kuolisi. Silti mietin, että olisi ollut parempi jättää haluamatta tuo kuopus. Kaikkien kannalta, hänen itsensäkin.
Mikä siinä on, että se hyväksytään, jos as-lasta ei rakasta, mutta jos kyse jostakin muusta vammasta tai sairaudesta niin ei hyväksytä? onko siinä se vastarakkaus ja sen puute vai mikä kun vertaa assia ja autismia muihin vammoihin? muut vammaiset hyväksytään paremmin kuin as taiu autismi, olipa muu vamma sitten ADHD, CP, Dysfasia, Down, kehitysvamma, syöpä, allergia, astma, lukihäiriö, skitsofrenia jne niin kaikkia näitä rakastetaan ja puolustetaan mut assia ja autistia ei. miksi?
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 11:59"]
onko siinä se vastarakkaus ja sen puute vai mikä kun vertaa assia ja autismia muihin vammoihin?
[/quote]
On.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 11:06"]
Silti mietin, että olisi ollut parempi jättää haluamatta tuo kuopus. Kaikkien kannalta, hänen itsensäkin.
[/quote]
Ymmärrän tämän tunteen oikein hyvin, mutta tämähän sinänsä pätee jokaiseen lapseen, sekä terveeseen että vammaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta niinkin, että jos assi tai autisti on ystävällinen, niin sitä ystävällisyyttä ei noteerata samoin kuin jonkun muun ystävällisyyttä.
Tuntuu, että osoittipa assi tai autisti sitten vastarakkautta tai ei, niin häntä on joka tapauksessa vaikeaa rakastaa. Vai onko se mahdollinen vastarakkaus assilla niin karkeaa, kömpelöä ja tilanteeseen sopimatonta, että se pikemminkin kiusaa ja hämmentää kuin ilahduttaa?
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 12:05"]
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 11:59"]
onko siinä se vastarakkaus ja sen puute vai mikä kun vertaa assia ja autismia muihin vammoihin?
[/quote]
On.
[/quote]
Tuntuu, että osoittipa assi tai autisti sitten vastarakkautta tai ei, niin häntä on joka tapauksessa vaikeaa rakastaa. Vai onko se mahdollinen vastarakkaus assilla niin karkeaa, kömpelöä ja tilanteeseen sopimatonta, että se pikemminkin kiusaa ja hämmentää kuin ilahduttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 12:06"]
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 11:06"]
Silti mietin, että olisi ollut parempi jättää haluamatta tuo kuopus. Kaikkien kannalta, hänen itsensäkin.
[/quote]
Ymmärrän tämän tunteen oikein hyvin, mutta tämähän sinänsä pätee jokaiseen lapseen, sekä terveeseen että vammaiseen.
[/quote]
Meillä on myös terve lapsi, ja samankaltaista tunnetta ei hänen kohdallaan tule. Lähinnä säälittää, että sairas sisarus tekee hänenkin elämästään huonompaa (meillä vanhemmilla ei jää samalla tavalla voimavaroja hänelle, ja elämä on muutenkin sekaisin - en nyt ala avautua enempää mutta normaalista perhe-elämästä ei meillä ole enää tietoakaan).
Luulis että ainakin oma perhe rakastaa jopa autistiakin jos ei muut rakasta. mutta aina ei oo näinkään. hirveen masentavalta tuntuu kun ite oon assi ja vaikka kaikkeni yrittäisin ja käyttäytyisin miten hyvin tahansa tai vaikka kuinka noudattasin ohjeita miten huomioida muut, niin ei tule välittämistä, ei läheisyyttä, ei rakkautta minun osalle. vaikka itse kyllä välittäisin toisesta ihmisestä paljonkin ja olisin ystävä jos vaan annettas minun sitä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kuule, kun rakkaus ei ole sitä, että ollaan omahyväisiä kauniista ja fiksusta ja urheilullisesta lapsesta. Rakkauuteen ei liity pätemistä jälkeläisen ominaisuuksilla. Rakkautta ei ansaita. Rakkaus on kyky, ja myös tahtoa.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 12:36"]
Voi kuule, kun rakkaus ei ole sitä, että ollaan omahyväisiä kauniista ja fiksusta ja urheilullisesta lapsesta. Rakkauuteen ei liity pätemistä jälkeläisen ominaisuuksilla. Rakkautta ei ansaita. Rakkaus on kyky, ja myös tahtoa.
[/quote]
onko sitten nin, että assin ongelma onkin siinä, että hän on niin hyvä ja täydellinen muuten mutta tunnekylmä, kun taas muut sairaat on kyllä heikompia ja hauraampia eikä niin taitavia mutta kuitenkin sellaisenaan kaikessa vajavaisuudessaankin rakastettavia? mutta assi ja autisti yrittää olla rakastettava teoillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule, kyllä voi. Vaikka ei ole sanaakaan sanonut eikä askelta ottanut 10-vuotisen elämänsä aikana, niin tulen kaipaamaan ja suremaan häntä vähintään yhtä paljon kuin "tervettä" lasta, ei meinaan elä enää pitkään.
assilla ja autistilla usein vika on käytöksessä ja sillä tavalla mitä ei voi millään seikalla puolustaa, niin loukkaavaa se on. muissa vammoissa on toisissa ihmisissä myötätuntoa ja suojelunhalua herättäviä rajoitteita mutta käytöksessä ei läheskään aina mitään vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei rakkaus katso siihen, että kuinka onnistunut joku on jossakin. Vammaista lasta voi rakastaa siinä missä joku rakastaa tervettä lastasn, joku lihavaa lastaan, joku rumaa lastaan, joku lemmikkikissaansa, joku hiirtään, joku vanhaa pehmoleluaan ja joku puupalikkaa jonka sai aikoinaan isältään. Kaikki nuo rakkaudet ovat täysin saman arvoisia, se on henkilöstä kiinni että mihinkä kiintyy!
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 15:26"]
Ei rakkaus katso siihen, että kuinka onnistunut joku on jossakin. Vammaista lasta voi rakastaa siinä missä joku rakastaa tervettä lastasn, joku lihavaa lastaan, joku rumaa lastaan, joku lemmikkikissaansa, joku hiirtään, joku vanhaa pehmoleluaan ja joku puupalikkaa jonka sai aikoinaan isältään. Kaikki nuo rakkaudet ovat täysin saman arvoisia, se on henkilöstä kiinni että mihinkä kiintyy!
[/quote]
näin on, mutta autistien ja assien kohdalla useinkaan ei rakasteta, olipa se as tai autisti sitten onnistunut tai epäonnistunut jossakin. jos sellainen on onnistunut jossakin, hänestä ei pidetä siitä huolimatta, mutta jos on epäonnistunut, niin hänet hylätään koska ei osata auttaa sellaista ihmisrauniota.
onko niin, että kaikki rakkaus ja rakastamattomuus on jotenkin assin tai autistin ulkopuolella, että henkilöä joka tapauksessa mitataan suoritusten kautta niin etteri tuollaisen kohdalla osata toisaalta hyväksyä sellaisena kuin on, koska henkilö on epäkelpo, mutta jos ei ole epäkelpo, niin vaikka osaakin jotakin niin kaikesta osaamisestaan huolimatta on pohjimmiltaan aina se epäkelpo, viallinen ja normaalin ihmisyyden ulkopuolella niin, ettei onnistu rakastaa sellaista?
yleensä vammaisia rakastetaan sellaisina kuin ovat, rajoitteistaan huolimatta mutta autistin vika joka tapauksessa on ihmisyydessä ja laumaan kuulumisessa ja ihminen on laumaeläin.
assit hyväksytään pitkin hampain ja niitä siedetään sen perusteella kun heillä on joku taito jonka ansiosta he ovat hyödyllisiä, mutta mikään hyväksyntä sellaisena kuin on, ei tule kyseeseen koska vika on joukkoon kuulumisen taidoissa ja ihmisyydessä, henlkilö on vaan läpimätä jo itsessään ja kelvoton.
Ap on niin sairas ihminen, että jopa AV-palstalla pistää silmään.
Mutta ei näy olevan ainoa laatuaan...
KAIKKIA muita niin terveitä kuin vammaisiakin voi rakastaa oikeasti. Ainoat mitä ei on autistit ja assit jotka on joka tapauksessa läpimätiä sellaisenaan ja ihmiskunnan pohjasakkaa jo syntyessään.
Jos autisti tai assi opetetaan käyttäytymään hyvin ja neuvotaan miten käyttäytyä, sitä siedetään ja joku yhteiskunnallisesti syrjäytynyt ja sellainen mitä yleensä parempiin piireihin kuuluvat halveksivat, saattaa jopa kiintyä ja ystävystyä hänen kanssaan. Mutta vahvaa asemaa suosittujen ihmisten joukossa ei assit saavuta, mutta sen kyllä että jotenkuten siedetään.
Miksi asetatte ehtoja? Jos kasvatetaan ja opetetaan, niin ... Eikö rakkaus ole ehdotonta? Miksi pitäisi ajatella tulevaa asemaa muiden ihmisten joukossa? Ei uskoisi, että tällä palstalla on niin kovia ihmisiä. Ja ymmärtämättömiä. Luoja varjelkoon, että heille ei suoda erityistä lasta. He eivät osaisi lastaan rakastaa.
No mun pikkusisko on vammainen, ei tosin cp. Mun vanhemmat ovat aina rakastaneet jokaista meistä (4 sisarusta) ja osoittaneet sen, pikkutirpunen on aina ollut meillä sellainen hyvällä tavalla lellipentu, kakki me ollaan sitä aina rakastettu ja puolustettu henkeen ja vereen. Ja miks ei oltais, se on meidän sisko. Ja vanhempieni lapsi. Että kyllä meitä normaalilla tunne-elämällä varustettuja löytyy...