Lue keskustelun säännöt.
Voiko cp-vammaista lasta koskaan rakastaa "oikeasti"?
30.01.2014 |
Tottakai se on oma lapsi jonka itse on äiti synnyttänyt, mutta kyllä varmaan jokaisella sellaisella äidillä on käynyt mielessä että paremmin olisi asiat jos se lapsi ei olisi vammainen. Velvollisuuden tunne on siis voimakkaampi side siihen lapseen kuin oikea kiintymys? Mutta mahtavaa jos olen väärässä.
Kommentit (29)
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 17:27"]
Mikä on assi? Autistin tiedän kyllä. Ja kyllä minä omaa cp-vammaista lastani rakastan. Ei ehkä ole pahimmasta päästä, pystyy täysin normaalisti kommunikoimaan siis puhumaan. Kirjoittaminen ei vielä suju, vaikka kouluikäinen jo on. Kyseessä siis fyysinen vamma.
[/quote]
Assilla tarkoitetaan aspergeria. Kuuluu autismin kirjoon. Ärsyttää, että usein ajatellaan kaikkien aspergerien/ autistien olevan tunnekylmiä. Ei todellakaan pidä paikkaansa. Itsellänikin on asperger ja silti olen empaattinen. Meitä löytyy laidasta laitaan. Osalla piirteet näkyvät vähemmän, toisilla enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole meidän perheen aspergerkaan tunnekylmä. Näyttää kyllä tunteitaan, mutta vain läheisille ihmisille.
Olet todellakin väärässä! Mahtavaa todeta se.
Ota nyt ihan ensimmäiseksi selvää mikä on CP-vamma.
t. CP-vammainen, akateemisesti kouluttautunut, kolmen lapsen äiti, tällä hetkellä hoitovapaalla vielä vuoden verran
t. CP-vammainen, akateemisesti kouluttautunut
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 02:38"]
Tottakai se on oma lapsi jonka itse on äiti synnyttänyt, mutta kyllä varmaan jokaisella sellaisella äidillä on käynyt mielessä että paremmin olisi asiat jos se lapsi ei olisi vammainen. Velvollisuuden tunne on siis voimakkaampi side siihen lapseen kuin oikea kiintymys? Mutta mahtavaa jos olen väärässä.
[/quote]
Olipa taas melkoinen aivopieru.
Kuinka tyhmä ihminen voi oikeasti olla?
Vai provoatko vain harvinaisen typerällä tavalla?
http://www.viipaleita.net/docs/valo.pdf
Sisältö jatkuu mainoksen alla
CP-vamma tuskin vaikuttaa yhtä paljon kuin vaikkapa autismi. CP-vammainen pystyy kuitenkin yleensä ilmaisemaan vastarakkautta.
Tietysti lapsen vammaisuus voi ensiksi järkyttää, mutta ajan kanssa se menettää merkitystään ja muuttuu jotenkin arkiseksi piirteeksi, asiaksi johon on tottunut. Omalla kohdallani rakastan vammaista lasta enemmän kuin muita lapsiani, koska olen omaishoitanut häntä kotona useita vuosia ja oppinut tuntemaan hänet todella hyvin. Kun yhdessä opetellaan jotain vaikeaa asiaa ja se onnistuu, ilo on iso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 12:06"]
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 11:06"]
Silti mietin, että olisi ollut parempi jättää haluamatta tuo kuopus. Kaikkien kannalta, hänen itsensäkin.
[/quote]
Ymmärrän tämän tunteen oikein hyvin, mutta tämähän sinänsä pätee jokaiseen lapseen, sekä terveeseen että vammaiseen.
[/quote]No ei päde. Terveen lapsen äiti ei ehkä osaa ajatella, kuinka cp- vammainen rajoittaa perheen elämää: matkat peruttu, väsymys hoidoista, ehkä myös häpeä, syyllisyys tmvs. tunne. Ja katkeruus siitä, kuinka ihana elämä muuttui helvetiksi raskaan hoitotaakan takia.Ja ennen kuin kukaan tuomitsee, niin äiti kyllä hyväksyy ja rakastaa, mutta katkerasti ja raskaasti
Mikä on assi? Autistin tiedän kyllä. Ja kyllä minä omaa cp-vammaista lastani rakastan. Ei ehkä ole pahimmasta päästä, pystyy täysin normaalisti kommunikoimaan siis puhumaan. Kirjoittaminen ei vielä suju, vaikka kouluikäinen jo on. Kyseessä siis fyysinen vamma.