Vanhemmat lähtivät aamulla sanakaan sanomatta.

Mun vanhemmat tuli eilen illalla kylään useamman sadan kilometrin päästä. Illan aikana ehtivät kertoa, etteivät tiedä, tulevatko lapsenmme ristiäisiin. Aamulla kolistelivat itsensä ulos ovesta seitsemän aikaan.

Tulkitsen tuommoisen häipymisen jonkinlaiseksi mielenosoitukseksi ja vallan käytöksi. Minun olisi kait oletettu olevan hereillä kuuden aikaan kokkaamassa aamupalaa ja viihdyttämässä. 

Juuri nyt raskaana en olisi kaivannut yhtään enempää harmia ja mielipahaa. Tällä tavalla he kääntävät taas huomioni vittumaiseen lapsuuteeni ja omiin ahdistaviin puoliinsa.

Mitä teen?