Lue keskustelun säännöt.
Miten saada tytär jarruttamaan seurustelusuhdettaan?
14.01.2014 |
21-vuotias tyttäreni on seurustellut 25-vuotiaan poikaystävänsä kanssa pian vuoden. Nyt ovat alkaneet suunnitella yhteen muuttoa.
Miten selitän heille, että ensimmäiset nuoruuden suurella rakkaudella ja tunteen palolla alkaneet seurustelusuhteet vakiintuvat harvoin pysyviksi parisuhteiksi?
Kommentit (13)
Et mitenkään. Aikuinen lapsesi tekee päätöksensä ja kantaa niihin kuuluvan vastuun. Etkö pidä miehestä kun tällaista pohdit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täh? Mikä ihme tuossa on ongelmana? Kyse on aikuisista ihmisistä, jotka ovat jo seurustelleet hyvän tovin. On ihan tavallista, että parikymppiset eroavat, mutta on ihan tavallista myös se, että he menevät naimisiin lopulta ja tekevät lapsia. Itse muutin poikaystävän kanssa yhteen 19-vuotiaana ja tässä sitä ollaan vieläkin yhdessä keski-ikäisenä. Ja mitä sitten, jos tulee avoero? Elämää se vain on, eikä mikään syy olla kokeilematta. Muutenkin kannattaisi ehkä höllätä pipoa ja antaa aikuisten lasten ihan rauhassa elää elämäänsä.
Lapsesi on täysi-ikäinen, joten päättää itse elämästään. Tuossa iässä alkaneet suhteet eivät kestä, mutta älä missään nimessä sano sitä tyttärellesi. Kun ero tulee, tarjoa lohduttavaa olkapäätä.
Voihan tuo hyvinkin olla ihan kestävä loppuelämän suhde, ei sitä voi tietää. 21-vuotias on minusta jo aikuinen, joten en näe mitään syytä, miksi vanhempien pitäisi yhteenmuutto estää. Ja jos se suhde ei sitten kestäkään, niin mitä sitten? Se on elämää ja ennen kaikkea tyttösi elämää. Pilaat teidän välit totaalisesti, jos alat estämään suhdetta.
Jaa tunnen useita pareja jotka olleet yhdessä 20-30 vuotta muutettuaan yhteen tuossa iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
älä nyt vaan mee sössimään siihen väliin mitään! nim. itse muutin 21-vuotiaana yhteen nykyisen aviomieheni kanssa (joka oli silloin 25), siitä nyt aikaa kolmetoista vuotta, pari lasta meillä koulussa parhaillaan...
ja särkynytkin sydän on parempi siunaus kuin elämätön elämä, jota äityli ohjailee ja määräilee....
Annahan tyttäresi elää omaa elämäänsä. Ja suosittelen sellaisen hankkimista sinullekin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jarruttele vaan itseäsi sekaantumasta aikuisen tyttäresi asioihin.
Muutithan sinäkin miehesi kanssa yhteen 18v. ja eikös se mies ole edelleen sun suuri rakkautesi? Muuttaisit sen kanssa heti yhteen jos mies vaan jättäis nuoren nyksänsä. Ehkä sun tyttäresi osaa pitää miehestään kiinni, tosin kuin sinä. Ei ehkä toista äidin virheitä. Ja jos toistaa niin sehän on hänen valintansa.
Miksi sen pitäisi edes olla joku elinikäinen liitto? Kivahan se on yhdessä olla ja asua, ja jos tulee ero niin tulee. Sellaista elämä on. Et sä ap pysty tytärtäsi suojelemaan elämän kolhuilta vaikka kuinka valistaisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jarruttelemaan rupeat niin tahtihan vaan kiihtyy. Käänteis
...käänteispsykologia lienee paras lähestymistapa. (Ed.jäi kesken)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikishän se siellä taas mesoaa.
Ikis hyvä, aloit itse seurustella alaikäisenä sen miehen kanssa, jonka uuden naisen nuoruus on pääsi nyt sekoittanut. Miksi haluat edelleen olla hänen kanssaan, kun niin nuorena hänet tapasit? Kun kerran nuorena aloitetut suhteet eivät kestä?
Et mitenkään. Tytär on täysi-ikäinen ja tekee omat päätökset. Jos menet sotkeutumaan hänen tekemisiin mitenkään "väkivaltaisesti", niin rikot todennäköisesti teidän välit. Anna hänen kokeilla ja tehdä omat virheensä, niin me muutkin olemme tehneet. Voit sanoa hänelle, että sinusta olisi parempi edetä hitaammin, mutta jos hän tekee toisen ratkaisun, niin tuet sitä. Kotiin saa aina tulla jne. Et voi tietää mihin tuo suhde vielä johtaa, sillä jotkut löytävät elämänkumppanin jo 16-vuotiaina.