Mikä teillä on syynä siihen, että mieluusti otatte vieraita kylään?

Nautin ystävieni ja sukulaisteni seurasta.

Nautin monenlaisesta harrastetoiminnasta ja näen yhteisöllisyyden tärkeänä asiana.

Nautin kokkaamisesta ja päivällisten järjestämisestä.

Jne.

Äärimmäisen harvoin on tilanteita, jolloin en ole valmis avaamaan kotiani läheisten ja tuttavien tulla.

Meillä on aina siistiä, olen ylpeä kodistani ja sisustuksestani. Tykkään puuhata kotona, leipoa yms. Näiden lisäksi minusta on ihana nähdä ystäviä, mutta olen todellinen kotikissa, haluan harvoin lähteä kaupungille ja tunnen oloni jotenkin epävarmaksi muiden kodeissa. Töissä kyllä käyn, mutta työskentelisin ehkä mieluiten kotona, jos siihen olisi mahdollisuus ;)

Kasvoin maalla ja olen tottunut siihen että tupa on aina täynnä.

Meillä on mukavia ystäviä. Lapsiperheiden on helpompaa ja halvempaakin kyläillä toistensa luona kuin mennä vaikkapa porukalla ulos syömään. 

Meillä aikuisten yökyläilyjä harvemmin kun asutaan suht' lähekkäin, mutta lapset yökyläilevät usein. 

- Kolmea lasta on helpompi vahtia kotona kuin vieraissa.

- Meillä on yleensä kotona siistiä.

- Tykkään leipoa.

Mä niin mielellään kävisin useammin vierailemassa,muttakun kellekkään ei tunnu sopivan ikinä. Meille myös on kutsuttu jo kesällä,mutta eipä ketään näy vieläkään..

Meillä on harvoin siistiä, ja vielä harvemmin kukaan meillä leipoo.. Silti meillä käy lähes päivittäin vieraita. Joskus tuovat pullat mukanaan. Meillä on aina ovi auki vieraille. Kai Tää on vähän elämäntapa pitää avointen ovien kotia. Tuntuis oudolta jos vaikka kolmeen päivään ei ketään kävis..

Meillä sukulaiset asuvat kaukana, mutta mieluummin viettävät kesät mökillä tai veden äärellä tai omassa kodissaan, jossa enemmän tekemistä, omat harrastukset ym kuin toisten nurkissa.

Tietty jos asuu maalla isossa talossa, niin varmasti tulijoita riittää, jos vieraanvaraisuutta on.

Kiva nähdä ihmisiä, kiva jutella, mukava kun saa seuraa ja lapset saa seuraa. Päivään tulee vaihtelua ja sitä näkee omasta miehestä ja lapsista ihan uusia piirteitä, myönteisellä tavalla.

Meillä käy vieraita tosi harvoin. Miehen joku kaveri saattaa silloin tällöin piipahtaa kahvilla. Yhdellä mun ystävällä ei ole ajokorttia, ja onhan tuota välimatkaakin 70 km. Silti me käymme heillä säännöllisesti. Toinen ystävä ei jaksa lähteä ajamaan, asuu 30 km päässä. Ainoa vaihtoehto on itse ajella kylään, kun ei täällä kukaan käy.

Olemme ihan normaali perhe, asunto on siisti ja tilava ja pihakin on iso ja rajoittuu puistoon (rivarissa siis asumme). En vain ymmärrä miksi meillä ei kukaan halua käydä, vaikka itse olemme tervetulleita ystävien luokse? Olisihan se kiva nähdä ystäviä ilman että itse tarvii ajaa sataa kilometriä.. 

Tykkään seurasta ja on kiva viettää aikaa omassa kodissa. On kiva myös 'kestitä' ja tarjota jotain läheisille. Pidän leipomisesta, ja kaksin syödessä menisi jo maku jostain kakusta.

Minä tykkään nimen omaan yllätysvieraista. On kivaa vaan istahtaa ilman  sen kummempia esivalmisteluja kahville ja kaivella pakastimesta korvapuusteja. Jos vierailu on kovin suunniteltu, alan mennä ihan yli noiden tarjoilujen kanssa. Yövieraat ovat myös erittäin tervetulleita, meillä on vierashuone piharakennuksessa ja meillä voi helposti asua vieraat vaikka viikon ilman että ahdistaa tai tuntuisi tila loppuvan. Just jouluna puhuttiin, että kauhean vähän ihmiset enää menee edes sukulaisiin yökylään, ei kai haluta olla vaivaksi. Se on sääli. Minulla on ihan parhaat lapsuusmuistot siitä, kun oltiin tätimme luona toisella puolella Suomea.

Joka joulu kirjoitan joulukortteihin, että tervetuloa meille ensi vuonna, mutta harvoin kukaan ehtii...

Yhdessä/kahdessa päivässä ei vikaa, pitemmässä alkaa puutumaan jatkuvaan tiskailuun ja ruuan laittoon ja omanrauhan puuttumiseen

Yhdessä/kahdessa päivässä ei vikaa, pitemmässä alkaa puutumaan jatkuvaan tiskailuun ja ruuan laittoon ja omanrauhan puuttumiseen

Meillä on nuorinkin lapsi jo 14v, kun taas tuttavaperheissä sattuu olemaan nuorimmat vielä alle kouluikäisiä, niin sitä hulinaa ja vinkumista ei vaan oikein jaksa katsoa. Ei se ole sattumaa että ihminen on hedelmällisimmillään parikymppisinä ja lisääntymiskyky alkaa olla nollissa nelikymppisenä. Tässä iässä aletaan odotella lapsenlapsia.

Minusta on ihana nähdä ystäviä ja sukulaisia. Ja koska olen peruslaiska, minusta on helpointa saada vieraat kylään kuin lähteä itse jonnekin. En stressaa siivoamisesta tai ruuanlaitosta - ruokaa tykkäämme miehen kanssa muutenkin laittaa viikonloppuisin vähän fiinimmin, joten samalla kokataan sitten vain vähän useammalle.

Sisko muuten jossain vaiheessa jo vähän ärmähti minulle, että minä aina kutsun hänet kylään, enkä itse viitsi lähteä hänen luokseen... asumme molemmat stadissa, ja tuossa on taustalla sekin, että a) teen iltapainotteista vuorotyötä, ja en mielelläni sovi menoja illaksi kaupungille (siis sellaisia, joissa olen poissa kotoa ilman muuta perhettä) ja b) lapsilla on helposti vieraassa paikassa tylsää. Ovat kyllä perushyvin kasvatettuja, joten jaksavat istua illallispöydässä ja voivat näprätä sen jälkeen kännykkää tai tablettia, mutta helpointa heidän on viihtyä omissa huoneissaan kotona sillä välin kun aikuiset juttelevat omia juttujaan...

Eli puhun nyt max 2 päivän kyläilyistä, kovin pitkiä kyläilyjä ei meidän piireissä ole tapana harrastaa. Pienessä kaupunki-neliössä ei ole omaa vierashuonetta, joten joku olohuoneen lattialla viikon yöpyminen on aika epämukavaakin.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 10:40"]

Meillä on nuorinkin lapsi jo 14v, kun taas tuttavaperheissä sattuu olemaan nuorimmat vielä alle kouluikäisiä, niin sitä hulinaa ja vinkumista ei vaan oikein jaksa katsoa. Ei se ole sattumaa että ihminen on hedelmällisimmillään parikymppisinä ja lisääntymiskyky alkaa olla nollissa nelikymppisenä. Tässä iässä aletaan odotella lapsenlapsia.

[/quote]

Höpsis, juurihan tuo todettiin lehdessä lisääntymiskyvyn laskevan aiemmin luultua hitaammin. 35-40-vuotiaista vielä kolme neljäsosaa tulee raskaaksi vuoden sisällä niin halutessaan.

Ikävää, että olet jo noin mummoutunut. Minua ei yhtään haittaa pienten lasten meno ja meteli, omat lapseni ovat nyt 11- ja 13-vuotiaat.

-46-vuotias-