Mikä saa ihmisen tekemään huonoja valintoja?

Niin. Hyvä kysymys. Kai ne just silloin tuntuu hyvältä. Ei sitä silloin mieti, että "tämä on nyt valintani", vaan tekee fiilispohjalta. Joitain valintoja voi miettiä pidempäänkin, muttei silti ajattele, että miten ne vaikuttavat elämään vaikkapa 10 vuoden aikajänteellä. Laiskuus, hetkessä eläminen, nautinnonhalu, yllytyshulluus.

Mulla oli masislääke joka toimi niin tehokkaasti, että millään ei ollut väliä enkä avannut laskuja kun olisi pitänyt. Lisäksi add on ehkä tuonut piirteitä, että elän vain hetkessä. Ihastun fiilispohjalta ehkä vääriinkin ihmisiin. Tavallaan harmittaa, sillä mulla olisi ollut ns kaikki eväät onnistua elämässä (hyvä muisti, ulosanti, yo-tutkinto). Ehkä mikään ei ole vielä lopullista, sillä suhtaudun kuitenkin aika optimistisesti tulevaan. Elämä on kuin elokuvaa jossa voi tulla vielä onnellinen loppu.

Nuoruus? Esimerkiksi parinvalinnassa on helppoa epäonnistua kun tutustuu ollen itse vasta henkisessä kasvuvaiheessa ja jää lopulta tuttuudesta jumittamaan suhteeseen joka osoittautuukin sairaaksi vuosien myötä.

Huono itsetunto, muiden painostus, välinpitämättömyys itseä kohtaan (itsetuhoisuus)...

Riippuvuus. Sokeri, viina, tupakka, seksi, huumeet, pelaaminen...

On helpompi toistaa vanha virhe kuin tehdä uudenlainen valinta. Vanhan virheen tapauksessa se on kuin ratikkaan hyppäisi eli tietää mitä tuleman pitää. Aina voi yrittää selittää itselleen että juuri tällä kerralla päätepysäkkiä on siirretty kauemmas eikä matkan varrelta kyytiin hyppää juoppoja.

Uuden valinnan tapauksessa voi tapahtua ihan mitä tahansa. Tuntematon tulevaisuus pelottaa enemmän kuin tunnetun virheen seuraukset. Kun ihmiset ajattelevat elävänsä ikuisesti niin on varaa toistaa virheitään.

Liiallinen kiltteys, taipumus joutua alistetuksi.

Ahneus

vauvakuume.. saa valitsemaan miehen impulsiivisesti

Mukavuudenhalu

Mukavuudenhaluhan se tosiaan yleensä on. Helppous. Turvallisuuden tunne. Ei haluta nähdä vaivaa tai ottaa riskejä. Tai myöntää omia huonoja puoliaan.

Pelätään niitä parempia valintoja. Eli samaa kuin joku sanoi, että se huono valinta on helpompi tehdä, se tuntuu turvallisemmalta, tutummalta, riskittömältä. Eikä sitten vaivauduta katsomaan riittävän pitkälle eteenpäin, että sillä valinnalla ei ole mahdollista päästä parhaaseen lopputulokseen.

Parempi valinta on aina riski, hyppy tuntemattomaan, vaatii uuden oppimista, sopeutumista, rohkeutta, vahvaa itsetuntoa.

Eli mun näkemys on, että ne, joille hyvän valinnan tekeminen on vaikeaa, kärsivät ns. sosiaalisesta periytyvyydestä. Hyvien valintojen mallia ei ole saatu kotoa ja siksi hyvien valintojen tekeminen on vaikeaa, vaatii rohkeutta, se on erilaista.

Sitten taas niille, jotka ovat saaneet kotoa mallin hyviin valintoihin, on helppoa tehdä niitä, sillä niinhän "kaikki" tekevät. Siis kaikki heidän maailmassaan. Hyvä valinta onkin siis se tuttu ja turvallinen.

Epistä. Joo. Sitä kutsutaan sosiaaliseksi periytyvyydeksi.

Traumat myös... Jos mielessä on dissosioituja traumaosia ne elää siellä omassa umpiossaan, niihin ei saa yhteyttä eikä niille voi puhua järkeä. Eikä ihminen silloin myöskään kykene oppimaan vaan kärsii saman reaktion yhä uudestaan, tekee samat mokat yhä uudestaan ja uudestaan. 

ei ne ole vapaita valintoja, ihminen on paljon ympäristönsä, kotinsa, perimänsä jne. vanki. Ei läheskään niin vapaa, kuin ideologisesti yritetään väittää. Jokaisella on samat mahdollisuudet ja heh heh... ei ole vapaa valinta päätyä sillan alle juomaan tinneriä vs. päätyä hyvään virkaan 5t€ kk-palkalla...

toki on aina näitä yksilöitä, erittäin vahva nousee huonostakin ja heikko sortuu, vaikka olisi kaikki ovet auki, mutta sekään ei ole mikään oma valinta.