Luottamuksen pettäminen - loukkaantuisitteko?

No kyllä sinuna kysyisin suoraan asiasta ja loukkaantuisin. Tuo on sen verran herkkä asia, että siitä ei sovi puhua jos on erikseen näin pyydetty. Eikä oikeastaan hyvän ystävän tai siskon kohdalla pitäisi edes pyytää, vaan pitää pystyä luottamaan että toisella on sen verran ymmärrystä, ettei tuollaisista puhu muille. Sinuna sanoisin suoraan siskolle, että olen hyvin pettynyt, enkä tule toiste luottamaan häneen tällaisissa asioissa. Välejä en laittaisi poikki, sisko on kuitenkin sisko, mutta pitäisin kyllä visustin puhumasta hänelle enää mitään mitä en halua muiden tietävän.

Siskosi on sinusta varmaankin huolissaan ja siksi kertoi yhteiselle tuttavallenne, mutta väärinhän se kertominen silti on kun nimenomaan kielsit. Puhu siskolle ja sano suoraan, että loukkaannuit. Tee selväksi että hän toimi väärin, mutta mihinkään suurempiin draamoihin ei varmaankaan ole aihetta. Koeta sanoa asiasta jotenkin jämäkästi mutta asiallisesti. Asia kannattaa todellakin ottaa puheeksi heti, koska muuten se jää varmasti vaivaamaan.

Ollessani nuorempi äitini varmaankin kertoi tutuilleen yhtä sun toista minun asioistani: mielenterveysongelmat, mokailut, ylilyönnit, lääkitykset. Tosi "kiva" nähdä äidin ystäviä, kun ei tiedä kuinka paljon kukin tietää. Ymmärrän toki, että äiti kokee joskus tarvetta puhua jonkun kanssa, mutta puhuisi sitten vaikka isän kanssa, tai terapeutin. Ne ihmiset joille äiti minun asioistani puhui/puhuu ovat nimenomaan hänen ystäviään, eivät minun. Silloin joskus sanoin kyllä äidille, etten pidä siitä kun hän kertoilee asioitani muille. Kuitenkin jotenkin tuntuu etten selittänyt asiaa kunnolla, enkä viitsi ottaa asiaa esille nyt vuosien jälkeen. Elämässäni on ihan liikaa draamaa jo muutenkin.

Siskosi teki väärin pettäessään luottamuksesi, mutta sentään hän päätti kertoa asiasta jollekin, joka on teidän molempien yhteinen ystävä. Ja tämä yhteinen ystävä on myös varmasti huolissaan. Puhukaa asiasta.

Kaikkea hyvää.